Tulee hiukan toistoa, mutta tulkoon.
Kun tätä muuttoa aloin touhuamaan olin vakaasti päättänyt, että mitään ylimääräistä en mukanani kuljeta. Heitän kylmästi pois kaiken sellaisen mitä en tarvitse.
Tein mielessäni listaa:
* vesisänky patjoineen (vanha, patja ei kestä enää pitkään)
* itse tehty parvisänky (yläkerrassa viistot katot, ei mahdu)
* tyttären kaverilta saatu parvisänky
* äitevainaan peilipöytä (peili ei enää pysy kehyksessään, laatikosta on paloja irtoillut)
* lasivitriini (sen alla on tapetissa ikävä naarmu)
* paljon muuta vanhaa, käyttökelvotonta, rikkinäistä pikkuroinaa joka on tullut laitettua talteen "jos siitä vielä voisi jotakin tehdä"
Aloin pakkaamaan. Heitin vaatteita UFF:n säkkiin. Niistä tuli 2 jätesäkillistä. Rikkinäisiä leluja, lehtiä joista puuttuu muutama sivu, kouluaikaisia muistiinpanoja. Olen vienyt paperinkeräyslaatikkoon kaksi kottikärryllistä paperia, kottikärryllisen muuta sälää ja 3 jätesäkkiä. Ja tietysti normaalin roskan sekaan menneet "pienerät".
Haettiin peräkärry, että saadaan vietyä isot kamat kaatikselle. Vaan kuinkas kävikään?
Aloin miettimään, että uuteen taloon tarvitaan ehdottomasti kompostori. Sellainen maksaa uutena 500€ ja sillä rahalla saa vasta pienen kompostorin johon tuskin meidän kaikki biojäte mahtuu. Kahdesta kissasta ja kanista sitä tulee jonkin verran. 500€ saa aimo läjän styroksia, muovimattoa, nauloja. Siispä ne pakataan mukaan ja käytetään hyödyksi uudessa asunnossa.
Sitten katsoin vesisänkyä ja mietin, että valmiiksi valkoinen runko olisi kyllä käytettävissä kissojen kiipeilyhyllyiksi rappusiin.
Muistin, että vesisängyn alla on lastulevystä tehty pohja. Uudessa asunnossa meidän makuuhuoneessa vain henkarikaappi. Lastulevystähän siihen tekee näppärästi hyllyt ja hyllypaperia saanee muutamalla eurolla kaupasta. Siis nekin lähtee mukaan.
Puhuin isännälle ajatuksistani ja isäntä tuumasi siihen, että "niin joo ja sittenkö yhden tarhurin vesiaiheen pohjaksi leikataan vesisängyn patjasta kumi. Venyy, paukkuu ja kestää vähän aurinkoakin. Ja päällimmäisistä pikkupatjoista saa tehtyä puron, niinkö?" No niin tietenkin. Nyt kun mainitsit. Siis nekin tulevat mukaan.
Tytär ilmoitti ettei hän suostu lasivitriinistä luopumaan vaan sen on tultava mukana.
Kuormaan jäi siis peilipöytä. Turha luulo, että yhden peilipöydän vuoksi lähdetään kaatikselle. Onneksi on teini-ikäinen tyttö jolle se varmastikin kelpaa vaikkei mahtuisikaan.
perjantai 25. syyskuuta 2009
Nettiyhteys, muutto, osa IV
Nykyisessä asunnossa meillä on Soneran laajakaistavalokuituyhteys, joka kuuluu asunnon vuokraan. Sonera on ollut meille hyvä: nopeutta on nostettu moneen kertaan ilman korvausta, asiakasedut ovat tulleet meille automaattisesti ja puhelimeen on aina vastattu jos jotakin tarvitsi. Harvoin tarvitsi, mutta silti. Paitsi viime talvena ei enää vastattu. He olivat muuttaneet asiakkuustasoja, eikä paljon maksavat asiakkaat enää olleet kulta-tasolla, vaan samalla tasolla muiden kanssa. Onhan se ihan oikein, että kaikki ovat samalla viivalla. Mutta omalle kohdalle sattuessa harmitti.
Soneran liittymän olisin silti halunnut. Vaan toisin kävi. Eivät antaneet edes hintaa. Näin se meni:
Menin Soneran nettisivuille laajakaistaliittymää tilaamaan. Verkkokauppa kysyy osoitetta, ja sen syötin. ”Haluamaanne osoitteeseen ei ole saatavilla laajakaistaa”. Jaaha, turha siis täyttää muuttoilmoituksiakaan jollei liittymää ole saatavilla.
Menin katsomaan langattomia. ”Sopimuksen tyyppi: 18 kk:n määräaikainen sopimus”. Ei, en tahdo määräaikaisia sopimuksia. Tahtoisin kiinteän nettiyhteyden. Ja lisäksi tahdon että tietyt elämän osa-alueet ovat hoidossa ilman että jonkun jossain pitää muistaa tehdä jotakin muuta kuin maksaa laskunsa tietyin väliajoin. Vesi, sähkö, puhelin, netti, jätehuolto muun muassa ovat sellaisia asioita. Ja veronmaksu tietty. Valtio, kunta ja seurakunta hoitavatkin sen puolen esimerkillisesti.
Surffasin hyvän tovin etsiessäni puhelinnumeroa, johon voisin soittaa. Joka klikkauksen jälkeen tuli aina sinisenä loistava kutsuva linkki ”Voit asioida myös verkkopalvelussamme”. Jossain seitsemännen sivun jälkeen löysin puhelinnumeron. Otin työsuhdekännykän ja väänsin numeroa. Minulle vastaa kone: ”haluatko palvelua suomeksi…”. Pidemmälle en kuunnellutkaan. En todellakaan ollut sillä tuulella, että alkaisin koneen kanssa keskustelemaan haluanko palvelua suomeksi vai mandariinikiinaksi, näppäimillä vai puhuen.Takaisin netin viereen: mistähän löytyisi myymälä, josta voisin kysyä asiaa ihan face-to-face menetelmällä.
Jonkinlaisia kyltillä varustettuja ständejä on liki joka marketissa, mutta kiinteää laajakaistaa saa 60 kilsan alueella kahdesta (2) paikasta.Pari päivää rauhoituttuani väänsin itseni toiseen näistä paikoista. Myymälässä istuu tiskin takana yksi työntekijä. Hänellä on asiakas, perhe on ilmeisesti ottamassa puhelinliittymät ja vähän puhelintakin. Jäin odottamaan vuoroani. Myymälässä lappasi väkeä kuin pipoa, hypistelivät puhelimia, osa katsoi myyjää ja asiakasta ja lähti pois, osa jäi hetkeksi jonottamaan. Jonotus kesti ja kesti. Reilun puolen tunnin päästä myymälässä ei ollut enää kuin minä ja tullessani palveltavana oleva perhe ja myyjä.
Kauppaan purjehtii rouvahenkilö. Hän katsoo hetken puhelimia. Sitten hän menee myyjän pöydän viereen ja kysyy ”saanko kysyä tästä välistä”. Myyjä vastaa iloisella äänellä ”juu, totta kai”. Rouva jatkaa ”onko teillä N95 –puhelinta”. Myyjä vastaa: ”itse asiassa sitä…, hetkinen. Jukka! Ehditkö tulla tänne hetkeksi?”Jukka tulee takahuoneesta ja alkaa palvella tätä rouvaa.
Siis mitä?!?!??
Onko myymälässä ollut koko ajan joku toinenkin myyjä? Olenko minä näkymätön? Mitä tämä ensimmäinen myyjä ajatteli? Miksei hän huutanut myyjää aiemmin minua palvelemaan? Myyjä näki minut, meillä oli katsekontakti useamman kerran sen reilun puolen tunnin aikana. Luulisi nyt tyhmemmänkin tajuavan, ettei kukaan mene Sonerakauppaan hengailemaan tuntitolkulla.
Kyllä minä vuoroani odotan, mutta että myymälässä on takahuoneessa toinen myyjä joka kutustaan hätiin jos on riittävän röyhkeä etuillakseen, mutta vuoroaan odottavaa varten häntä ei huudella apuun. Sellaista en halua sietää.
Yhtäkkiä minulla ei ollutkaan mitään halua enää ottaa Soneran liittymää. Lähdin pois. Käytävän toisella puolella oli dna-kauppa. Jonotin aikani, mutta palveltavana oli toinen asiakas ja edelläni pari muuta. En jaksanut enää odottaa ja lähdin jäätelölle. Olin menossa takaisin autolle kun näin, että dna-kauppa on tyhjä. Kävelin sisään, otin kiinteän liittymän määräaikaisella sopimuksella (jouduin joustamaan, että sain ensimmäiset 6 kk puoleen hintaan), ostin myös uuden puhelimen. Homma oli ohi noin 5 minuutissa. Seuraavana päivänä etsin miten Soneran liittymän voisi irtisanoa. Omien sivujen kautta löysin irtisanomista varten yhteydenottokaavakkeen. Täytin ja lähetin sen.
Viikonlopun jälkeen Sonera soitti minulle ja tiedusteli olenko varma, että haluan irtisanoa liittymäni. Kerroin tapahtuneen, eikä puhelimessa ollut asiakaspalveluhenkilö epäillyt enää sen jälkeen hetkeäkään ettenkö olisi asiastani varma. Toivotti kohteliaasti hyvää päivänjatkoa.
Soneran liittymän olisin silti halunnut. Vaan toisin kävi. Eivät antaneet edes hintaa. Näin se meni:
Menin Soneran nettisivuille laajakaistaliittymää tilaamaan. Verkkokauppa kysyy osoitetta, ja sen syötin. ”Haluamaanne osoitteeseen ei ole saatavilla laajakaistaa”. Jaaha, turha siis täyttää muuttoilmoituksiakaan jollei liittymää ole saatavilla.
Menin katsomaan langattomia. ”Sopimuksen tyyppi: 18 kk:n määräaikainen sopimus”. Ei, en tahdo määräaikaisia sopimuksia. Tahtoisin kiinteän nettiyhteyden. Ja lisäksi tahdon että tietyt elämän osa-alueet ovat hoidossa ilman että jonkun jossain pitää muistaa tehdä jotakin muuta kuin maksaa laskunsa tietyin väliajoin. Vesi, sähkö, puhelin, netti, jätehuolto muun muassa ovat sellaisia asioita. Ja veronmaksu tietty. Valtio, kunta ja seurakunta hoitavatkin sen puolen esimerkillisesti.
Surffasin hyvän tovin etsiessäni puhelinnumeroa, johon voisin soittaa. Joka klikkauksen jälkeen tuli aina sinisenä loistava kutsuva linkki ”Voit asioida myös verkkopalvelussamme”. Jossain seitsemännen sivun jälkeen löysin puhelinnumeron. Otin työsuhdekännykän ja väänsin numeroa. Minulle vastaa kone: ”haluatko palvelua suomeksi…”. Pidemmälle en kuunnellutkaan. En todellakaan ollut sillä tuulella, että alkaisin koneen kanssa keskustelemaan haluanko palvelua suomeksi vai mandariinikiinaksi, näppäimillä vai puhuen.Takaisin netin viereen: mistähän löytyisi myymälä, josta voisin kysyä asiaa ihan face-to-face menetelmällä.
Jonkinlaisia kyltillä varustettuja ständejä on liki joka marketissa, mutta kiinteää laajakaistaa saa 60 kilsan alueella kahdesta (2) paikasta.Pari päivää rauhoituttuani väänsin itseni toiseen näistä paikoista. Myymälässä istuu tiskin takana yksi työntekijä. Hänellä on asiakas, perhe on ilmeisesti ottamassa puhelinliittymät ja vähän puhelintakin. Jäin odottamaan vuoroani. Myymälässä lappasi väkeä kuin pipoa, hypistelivät puhelimia, osa katsoi myyjää ja asiakasta ja lähti pois, osa jäi hetkeksi jonottamaan. Jonotus kesti ja kesti. Reilun puolen tunnin päästä myymälässä ei ollut enää kuin minä ja tullessani palveltavana oleva perhe ja myyjä.
Kauppaan purjehtii rouvahenkilö. Hän katsoo hetken puhelimia. Sitten hän menee myyjän pöydän viereen ja kysyy ”saanko kysyä tästä välistä”. Myyjä vastaa iloisella äänellä ”juu, totta kai”. Rouva jatkaa ”onko teillä N95 –puhelinta”. Myyjä vastaa: ”itse asiassa sitä…, hetkinen. Jukka! Ehditkö tulla tänne hetkeksi?”Jukka tulee takahuoneesta ja alkaa palvella tätä rouvaa.
Siis mitä?!?!??
Onko myymälässä ollut koko ajan joku toinenkin myyjä? Olenko minä näkymätön? Mitä tämä ensimmäinen myyjä ajatteli? Miksei hän huutanut myyjää aiemmin minua palvelemaan? Myyjä näki minut, meillä oli katsekontakti useamman kerran sen reilun puolen tunnin aikana. Luulisi nyt tyhmemmänkin tajuavan, ettei kukaan mene Sonerakauppaan hengailemaan tuntitolkulla.
Kyllä minä vuoroani odotan, mutta että myymälässä on takahuoneessa toinen myyjä joka kutustaan hätiin jos on riittävän röyhkeä etuillakseen, mutta vuoroaan odottavaa varten häntä ei huudella apuun. Sellaista en halua sietää.
Yhtäkkiä minulla ei ollutkaan mitään halua enää ottaa Soneran liittymää. Lähdin pois. Käytävän toisella puolella oli dna-kauppa. Jonotin aikani, mutta palveltavana oli toinen asiakas ja edelläni pari muuta. En jaksanut enää odottaa ja lähdin jäätelölle. Olin menossa takaisin autolle kun näin, että dna-kauppa on tyhjä. Kävelin sisään, otin kiinteän liittymän määräaikaisella sopimuksella (jouduin joustamaan, että sain ensimmäiset 6 kk puoleen hintaan), ostin myös uuden puhelimen. Homma oli ohi noin 5 minuutissa. Seuraavana päivänä etsin miten Soneran liittymän voisi irtisanoa. Omien sivujen kautta löysin irtisanomista varten yhteydenottokaavakkeen. Täytin ja lähetin sen.
Viikonlopun jälkeen Sonera soitti minulle ja tiedusteli olenko varma, että haluan irtisanoa liittymäni. Kerroin tapahtuneen, eikä puhelimessa ollut asiakaspalveluhenkilö epäillyt enää sen jälkeen hetkeäkään ettenkö olisi asiastani varma. Toivotti kohteliaasti hyvää päivänjatkoa.
keskiviikko 23. syyskuuta 2009
Koivuhalot, (muutto, osa III)
Enpäs muistanutkaan kuinka monta pikkuasiaa muuttaessa pitää ottaa huomioon. Kaupungista toiseen tuntuu vielä vähän lisäävän näitä asioita. Tulinkohan laittaneeksi turhan tiukan aikataulun tälle muutolle? Vesihuolto on oma, ei toimenpiteitä toistaiseksi. Jätehuolto, sähkö, kiinteistövakuutukset, nettiyhteys josta seurauksena sähköposti ja virusturva, oikomishoito, hammaslääkäri, koulut ja koulukirjat, junaliput, postilaatikko, lämmityspuut ja -öljyt, muuttoauto, pakkauslaatikot. Ja joka välissä tapahtuu tietysti jotakin joka hiukan hankaloittaa muuta puuhaa ja aiheuttaa vähän lisäpuuhaa.
Esimerkiksi se, että maanantaina meni polttopuut tontille. Vaan kun auto painaa reilun 20 tonnia, niin eihän sitä piha kestänyt. Ja kun ei piha kestänyt, niin puita ei voinut kipata sinne mihin oli tarkoitus. Joten ne tuli kipatuksi siihen mihin ne sai. Ja kun eihän polttopuu auton lavalta tule kipatuksi nätille kasalle vaan siitä tulee sellainen lavan muotoinen matto. Eli puut on ajotiellä. Käytiin niitä nostelemassa pois ajotieltä, ei nosteluun mennyt kuin puolisen tuntia. Mutta se joka siellä on tyhjentämässä sitä taloa, nosti siitä hirmuisen äläkän.
Voi ZZIIIISS! Dude, siinä hukkaantui tunti! Ei elämä voi olla tunnista kiinni! Tarjottiin apua, mutta ei kelvannut auto, eikä nostoapu, eikä kuljetusapu eikä mikään. Setä selitti suu vaahdossa kuinka "hän kyllä käski tuohon ne kippaamaan" ja osoitti kaivoja. Jaa että vesikaivojen päälle 13 mottia koivuhalkoa? Hyvästi kaivot... Voi äiti, onneksi rekkakuskit on pääsääntöisesti varustettu terveellä maalaisjärjellä ja tietävät mihin kuormaa voi kipata ja mihin ei.
Tuli tunne, että Herra Tyhjentäjä halusi käyttää moisen pienen takaiskun mahdollisimman täydellisesti hyväkseen. Kun talosta on kaikki myyntiartikkelit viety, niin on hyvä saada mikä tahansa tekosyy jolla pääsee luistamaan kaatiskuorman viennistä ja siivouksesta. Sehän on pelkkää kulua.
Ajattelin, että noh, herra Tyhjentäjä on hyvä ja ottaa yhden pienen takaiskun vastaan vaan, kun ei muutakaan mahda. Maito, tai tässä tapauksessa halot, oli jo maassa. Ei voinut enää muuta kuin nostella pois tieltä. Eikä tunnin-puolentoista viivästys vielä sitä tarkoita, että homman saisi kokonaan kesken jättää. Mun mielestä.
Seuraavana aamuna Herra Tyhjentäjä kertoi, että hänellä on hieroja varattuna, eikä sen jälkeen enää voi tulla työtään loppuun tekemään. Ihan sama, jätä sinne, en jaksa kuunnella. Hoidan loppuun itse. Voi herran pieksut sentään. Ainakin tiedän, keneltä en tule moista palvelua koskaan hommaamaan. Välitimme tiedon myös myyjälle, jonka hommaama kaiffari Herra Tyhjentäjä oli.
No anyway, kun pihatie petti, niin se tarkoittaa tietysti sitä, että sitä pitää vahvistaa. Ja kun kerran kaivaa, niin kannattaa tietty kaivaa kaikki samalla kertaa. Eikä tehdä niinkuin kunta. Ensin tehdään tie, sitten kaivetaan se auki ja laitetaan vesiputket ja tehdään tie. Sitten kaivetaan se auki, laitetaan viemäri ja tehdään tie. Sitten kaivetaan se auki, laitetaan salaojat ja tehdään tie.
Kun omaa tehdään, niin tehdään niin, että kaivetaan se auki, laitetaan vesi, viemäri ja salaojat ja tehdään sitten vasta tie. Toivottavasti sen saa tasoitettua siten, että se olisi vasta ensi syksyn juttuja. En tahtoisi tänä syksynä sitä aloittaa.
Esimerkiksi se, että maanantaina meni polttopuut tontille. Vaan kun auto painaa reilun 20 tonnia, niin eihän sitä piha kestänyt. Ja kun ei piha kestänyt, niin puita ei voinut kipata sinne mihin oli tarkoitus. Joten ne tuli kipatuksi siihen mihin ne sai. Ja kun eihän polttopuu auton lavalta tule kipatuksi nätille kasalle vaan siitä tulee sellainen lavan muotoinen matto. Eli puut on ajotiellä. Käytiin niitä nostelemassa pois ajotieltä, ei nosteluun mennyt kuin puolisen tuntia. Mutta se joka siellä on tyhjentämässä sitä taloa, nosti siitä hirmuisen äläkän.
Voi ZZIIIISS! Dude, siinä hukkaantui tunti! Ei elämä voi olla tunnista kiinni! Tarjottiin apua, mutta ei kelvannut auto, eikä nostoapu, eikä kuljetusapu eikä mikään. Setä selitti suu vaahdossa kuinka "hän kyllä käski tuohon ne kippaamaan" ja osoitti kaivoja. Jaa että vesikaivojen päälle 13 mottia koivuhalkoa? Hyvästi kaivot... Voi äiti, onneksi rekkakuskit on pääsääntöisesti varustettu terveellä maalaisjärjellä ja tietävät mihin kuormaa voi kipata ja mihin ei.
Tuli tunne, että Herra Tyhjentäjä halusi käyttää moisen pienen takaiskun mahdollisimman täydellisesti hyväkseen. Kun talosta on kaikki myyntiartikkelit viety, niin on hyvä saada mikä tahansa tekosyy jolla pääsee luistamaan kaatiskuorman viennistä ja siivouksesta. Sehän on pelkkää kulua.
Ajattelin, että noh, herra Tyhjentäjä on hyvä ja ottaa yhden pienen takaiskun vastaan vaan, kun ei muutakaan mahda. Maito, tai tässä tapauksessa halot, oli jo maassa. Ei voinut enää muuta kuin nostella pois tieltä. Eikä tunnin-puolentoista viivästys vielä sitä tarkoita, että homman saisi kokonaan kesken jättää. Mun mielestä.
Seuraavana aamuna Herra Tyhjentäjä kertoi, että hänellä on hieroja varattuna, eikä sen jälkeen enää voi tulla työtään loppuun tekemään. Ihan sama, jätä sinne, en jaksa kuunnella. Hoidan loppuun itse. Voi herran pieksut sentään. Ainakin tiedän, keneltä en tule moista palvelua koskaan hommaamaan. Välitimme tiedon myös myyjälle, jonka hommaama kaiffari Herra Tyhjentäjä oli.
No anyway, kun pihatie petti, niin se tarkoittaa tietysti sitä, että sitä pitää vahvistaa. Ja kun kerran kaivaa, niin kannattaa tietty kaivaa kaikki samalla kertaa. Eikä tehdä niinkuin kunta. Ensin tehdään tie, sitten kaivetaan se auki ja laitetaan vesiputket ja tehdään tie. Sitten kaivetaan se auki, laitetaan viemäri ja tehdään tie. Sitten kaivetaan se auki, laitetaan salaojat ja tehdään tie.
Kun omaa tehdään, niin tehdään niin, että kaivetaan se auki, laitetaan vesi, viemäri ja salaojat ja tehdään sitten vasta tie. Toivottavasti sen saa tasoitettua siten, että se olisi vasta ensi syksyn juttuja. En tahtoisi tänä syksynä sitä aloittaa.
sunnuntai 20. syyskuuta 2009
Vasara ja nauloja, (muutto, osa II)
Uutena omakotiasujana jätehuolto on minulle täysin uusi asia. Siitä on aina pitänyt huolen taloyhtiöt. Luin netistä paikallisen jätehuollon ohjeita ja määräyksiä, mutta moni asia meni minulta yli ymmärryksen. Termistö ei ollut lainkaan tuttu ja moninaiset eri toimijat aiheuttivat hämäännyksiä.
Yksi tuttu nimi sivuilta löytyi, se sama toimitsija jolta ostan jätehuoltoni mökillä.Lähetin sähköpostia ja kyselin maat ja taivaat, kaikki mikä oli minulle epäselvää. Sain heiltä selvät ja ystävälliset vastaukset.Kysyin jätekuljetusta myös kaikilta muilta yrityksiltä, jotka sitä siinä kunnassa järjestävät. Neljä järjestäjää, heistä kaksi vastasi saman päivän aikana. Toinen kertoi, ettei järjestä jätekuljetusta juuri sillä alueella. Arvostan asiakaspalvelun siksi korkealle, etten jää odottamaan kahden muun vastauksia.
Kompostorikin aiheutti päänvaivaa. Biojätekompostori pitää saada, se on selvä asia. Mutta hinnat hirvittää. 500€ moisesta lootasta? Kysymysmerkkinä onkin siis se, että teenkö moisen törpön itse vai ostanko kaupasta. Keittiöjätteen lisäksi meille tulee jonkin verran kompostoitavaa kahdesta kissasta ja yhdestä kanista. Kanin jätteet menevät itsestään selvästi keittiöjätteen sekaan enkä kissajätöksiäkään mielelläni taivasalle kippaisi, eli nekin siis sinne. Ja siitä syntyykin dilemma ostohärveleiden kanssa. En usko, että parinsadan litran valmiskompostorit riittäisivät meillä ympärivuotiseen käyttöön.
Olen ravannut kaupoissa ja vertaillut valmiskompostoreja, mutta riittävän isot eivät ole lämöeristettyjä tai sitten ovat niin järkyttävän hintaisia, etten raaski sellaiseen sijoittaa.
Lähtöpään jätekuormaan oli ensin menossa molemmat parvisängyt ja kerrossänky. Muttaaaa, niistä saankin kompostorin lauta-ainesta. Salaojaputkea on ennestään. Tarvitsisi siis ostaa vain vähän styroksia, muovimattoa ja jyrsijäverkkoa. Vasara ja nauloja :)
Yksi tuttu nimi sivuilta löytyi, se sama toimitsija jolta ostan jätehuoltoni mökillä.Lähetin sähköpostia ja kyselin maat ja taivaat, kaikki mikä oli minulle epäselvää. Sain heiltä selvät ja ystävälliset vastaukset.Kysyin jätekuljetusta myös kaikilta muilta yrityksiltä, jotka sitä siinä kunnassa järjestävät. Neljä järjestäjää, heistä kaksi vastasi saman päivän aikana. Toinen kertoi, ettei järjestä jätekuljetusta juuri sillä alueella. Arvostan asiakaspalvelun siksi korkealle, etten jää odottamaan kahden muun vastauksia.
Kompostorikin aiheutti päänvaivaa. Biojätekompostori pitää saada, se on selvä asia. Mutta hinnat hirvittää. 500€ moisesta lootasta? Kysymysmerkkinä onkin siis se, että teenkö moisen törpön itse vai ostanko kaupasta. Keittiöjätteen lisäksi meille tulee jonkin verran kompostoitavaa kahdesta kissasta ja yhdestä kanista. Kanin jätteet menevät itsestään selvästi keittiöjätteen sekaan enkä kissajätöksiäkään mielelläni taivasalle kippaisi, eli nekin siis sinne. Ja siitä syntyykin dilemma ostohärveleiden kanssa. En usko, että parinsadan litran valmiskompostorit riittäisivät meillä ympärivuotiseen käyttöön.
Olen ravannut kaupoissa ja vertaillut valmiskompostoreja, mutta riittävän isot eivät ole lämöeristettyjä tai sitten ovat niin järkyttävän hintaisia, etten raaski sellaiseen sijoittaa.
Lähtöpään jätekuormaan oli ensin menossa molemmat parvisängyt ja kerrossänky. Muttaaaa, niistä saankin kompostorin lauta-ainesta. Salaojaputkea on ennestään. Tarvitsisi siis ostaa vain vähän styroksia, muovimattoa ja jyrsijäverkkoa. Vasara ja nauloja :)
tiistai 15. syyskuuta 2009
Mitä tapahtui?
Tein tilausta eurobulbille. Tavalliseen tapaani. Valitsin ensin lähes kaikki mitä ehdottomasti halusin. Sitten raakkasin pois ne, mitä en ehdottomasti halunnut. Ja sitten en mihin ei ehdottomasti ollut varaa. Ja sitten ne mitä en oikeastaan ehkä haluakaan. Ja lisäsin ne mitä isäntä ehdottomasti haluaa. Ja otin pois ne joista luotan, että ensi vuonnakin niitä voi tilata.
Paketit tulivat ja tänään sain kaiken eteeni. Sieltä paljastui:
Allium Giganteum (2kpl)
Fritillaria meleagris (10 kpl)
Tulip Wirosa (10 kpl)
Tulip praestans 'Shogun' (10 kpl)
Tulip Blue Diamond (10 kpl)
Tulip Banja Luka (10 kpl)
Tulip Black Parrot (10 kpl)
Tulip Flaming Spring Green (10 kpl)
Tulip Green Wave (10 kpl)
Tulip Toronto Double (10 kpl)
Colchicum autumnale Album (1 kpl)
Colchicum autumnale pleniforum (1 kpl)
Allium Hair (10 kpl)
Allium Purple Sensation (3+3 kpl)
Allium caeruleum (10 kpl)
Tulip Carnaval de Nice (10 kpl)
Tulip Swan wings (10 kpl)
Tulip Rembrandt (10 kpl)
Tulip Peach Blossom (10 kpl)
Allium cernuum (10 kpl)
Allium aflatunense (3 kpl)
Syksyllä kukkivia krookuksia (100 kpl)
Syksyllä kukkivista krookuksista en ole ollenkaan varma, että ne Suomessa kukkivat syksyllä. Mutta kokeilen kuitenkin.
Hassuinta on silti se, että tuossa listassa on 12 pakettia tulppaaneita enkä muista tilanneeni 12 pakettia tulppaaneita. Pitäisiköhän minun laittaa näistäkin tilauksista ylös mitä itse tilaan? Näissä kimpoissa pidän muiden tilauksista hyvinkin tarkkaa kirjaa, mutta omat jäävät vähemmälle. Se on oikeastaan hyvin hauskaakin että tulee sellaisia "oi kun toikin on ihana, tommosen mä haluun kanssa". Monasti tulee nähtyä ja tilattua semmoisia, etten itse olisi tullut edes katsoneeksi.
Mutta nyt tuo tulppikasa on kyllä mennyt yli. Miten tässä näin kävi?
Paketit tulivat ja tänään sain kaiken eteeni. Sieltä paljastui:
Allium Giganteum (2kpl)
Fritillaria meleagris (10 kpl)
Tulip Wirosa (10 kpl)
Tulip praestans 'Shogun' (10 kpl)
Tulip Blue Diamond (10 kpl)
Tulip Banja Luka (10 kpl)
Tulip Black Parrot (10 kpl)
Tulip Flaming Spring Green (10 kpl)
Tulip Green Wave (10 kpl)
Tulip Toronto Double (10 kpl)
Colchicum autumnale Album (1 kpl)
Colchicum autumnale pleniforum (1 kpl)
Allium Hair (10 kpl)
Allium Purple Sensation (3+3 kpl)
Allium caeruleum (10 kpl)
Tulip Carnaval de Nice (10 kpl)
Tulip Swan wings (10 kpl)
Tulip Rembrandt (10 kpl)
Tulip Peach Blossom (10 kpl)
Allium cernuum (10 kpl)
Allium aflatunense (3 kpl)
Syksyllä kukkivia krookuksia (100 kpl)
Syksyllä kukkivista krookuksista en ole ollenkaan varma, että ne Suomessa kukkivat syksyllä. Mutta kokeilen kuitenkin.
Hassuinta on silti se, että tuossa listassa on 12 pakettia tulppaaneita enkä muista tilanneeni 12 pakettia tulppaaneita. Pitäisiköhän minun laittaa näistäkin tilauksista ylös mitä itse tilaan? Näissä kimpoissa pidän muiden tilauksista hyvinkin tarkkaa kirjaa, mutta omat jäävät vähemmälle. Se on oikeastaan hyvin hauskaakin että tulee sellaisia "oi kun toikin on ihana, tommosen mä haluun kanssa". Monasti tulee nähtyä ja tilattua semmoisia, etten itse olisi tullut edes katsoneeksi.
Mutta nyt tuo tulppikasa on kyllä mennyt yli. Miten tässä näin kävi?
sunnuntai 13. syyskuuta 2009
lisää säilöntää
Ei ole ei. Ei ole meillä omenia. Joko puut ovat liian vanhoja tai tontti on liian varjoisa tai maassa ei ole riittävästi ravinteita tai joku muu syy. Mutta omenoita ole ei.
Kun hätä on suuri niin apukin on toki lähellä. Naapurilla on useita vanhoja omenapuita ja jo kesällä lupasi, että saan omenia hakea jos tarve tulee. Lauantaiaamuna suuntasin "omenavarkaisiin". Lastasin kottikärryt hevonkukkua pullolleen ja suunnistin kohti naapurin pihaa. Enhän toki omenvarkaisiin tyhjin käsin lähde.
Isäntä vitsaili, että nuorena omppovarkaissa käytiin varustautuneena taskuilla tai korkeintaan muovikassilla, mutta aikaihmisellä on kottikärryt jo varusteena.
Tovin keräilin naapurin pihalta pudonneita omenoita, kottikärryt puolilleen. Enempää en ottanut, vaikka naapuri varmasti toivoi, että olisin loput vienyt, ettei heidän tarvitsisi niitä enempiä maahan itse haudata. Mutta en suurempaa saalista ehtisi mitenkään säilömään.
Mietiskelin siinä, taas, näitä syitä miksi hankitaan monta omenapuuta tai marjapensasta.Miksi hankitaa 10 omenapuuta kun tiedetään, että yhdestä tai kahdestakin puusta tulisi omenia enemmän kuin tarvitaan? Paitsi meillä kun ei kahdesta puusta tule 20 omenaakaan. Vanhin (kuvassa) kaatuu ensi talvena ja odotan mielenkiinnolla sen vuosirenkaiden laskua.
Mutta minä sain omenia. Istuin niitä mehuksi ja hilloksi keittelemässä pitkin lauantaita. Aika vähän saa omenasta mehua maijalla: keitin kolme-neljä maijallista ja sain 2,5 litraa mehua. Välillä ripotteli vettä, mutta minä vaan istuin grillikatoksen rappusilla ja pilkoin omenoita. Kissa makasi grillin päällä ja vahti etten karkaa. Aina kun vähän liikahdin mihin tahansa katokselta oli kissa salamana mökin ovella odottamassa "jokohan akka ymmärtäisi, ettei sateella pihalla olla?".
Viiden aikaan iltapäivällä tuli niin vilu, että oli pakko mennä sisään ja alkaa hillonkeitto sisätiloissa. Hilloa tein kanelilla ja ilman, sitä tulikin 8 purkkia. Omenia vielä jäi. Ne otin mukaani kaupunkiin ja meinaan niistä kaupungissa ehtiä tekemään vielä hilloa vaniljalla maustettuna.
maanantai 7. syyskuuta 2009
...mmmm... säilöntää... mmmm... sadonkorjuuta
Otsikon tavoitteena on muistuttaa Homerin kuola valuen sanottua "mmm-mm... donuts".
Tämän vuoden säilönnät alkavat olemaan ohi.
Pientähän tämä minun säilöntä ja sadonkorjuu loppujen lopuksi on verrattuna moneen muuhun säilöjään. Varsinkin tänä vuonna kun päätin etten mitään laita. Perhe on tottunut juomaan kaupan sokerilitkuja mehuna ja tottuvat toisilla vanhemmillaan edelleen. Ja kun aiempaa säilöntähistoriaakaan ei ole, niin kulutus ei ole kovin suurta ollut. Kaupan sokerilitkuja en tosin kanna kaupasta enää ollenkaan. Jos itsetehty mehu ei perheelle kelpaa juokoon vettä. Ja he juovat vettä.
Viinirypäleet poimin viikonloppuna ja keitin mehuksi. Nämä olikin ensimmäinen sato joka zilgasta saatiin. Yllätyin Zilgan mehukkuudesta. Marjoja oli puolikas maijallinen, mutta mehua siitä sain 2,5 litraa. Se on noin 2 kertaa enemmän kuin herukoista tai karviaisista.
Siinäpä se sitten säilöntä. Tässä on kuva kellarista. Alemmalla hyllyllä on tämän vuoden vaatimaton saldo, ylimmällä hyllyllä viime vuoden ylijäämät.
Tämän vuoden säilönnät alkavat olemaan ohi.
Pientähän tämä minun säilöntä ja sadonkorjuu loppujen lopuksi on verrattuna moneen muuhun säilöjään. Varsinkin tänä vuonna kun päätin etten mitään laita. Perhe on tottunut juomaan kaupan sokerilitkuja mehuna ja tottuvat toisilla vanhemmillaan edelleen. Ja kun aiempaa säilöntähistoriaakaan ei ole, niin kulutus ei ole kovin suurta ollut. Kaupan sokerilitkuja en tosin kanna kaupasta enää ollenkaan. Jos itsetehty mehu ei perheelle kelpaa juokoon vettä. Ja he juovat vettä.
Viinirypäleet poimin viikonloppuna ja keitin mehuksi. Nämä olikin ensimmäinen sato joka zilgasta saatiin. Yllätyin Zilgan mehukkuudesta. Marjoja oli puolikas maijallinen, mutta mehua siitä sain 2,5 litraa. Se on noin 2 kertaa enemmän kuin herukoista tai karviaisista.
Siinäpä se sitten säilöntä. Tässä on kuva kellarista. Alemmalla hyllyllä on tämän vuoden vaatimaton saldo, ylimmällä hyllyllä viime vuoden ylijäämät.
Kurkkujen kausi alkaa olemaan loppumaisillaan, monta kurkkua ei tänä vuonna enää saada jos yhtään. Mutta on niitä tullutkin. Joskus toukokuulla tuskaannuin epäonnistuneisiin kurkun esikasvatuksiin ja kylvin lisää. Epäonnistui niistäkin moni, mutta ne 3-4 tainta (en enää erota montako niitä on) joita kasvarissa olen kasvatellut, on tuottanut kurkkusatoa ihan hyvin. Pari kurkkua viikossa itselle ja pari naapurille on ollut tahti jo muutaman viikon.
torstai 3. syyskuuta 2009
Muutto, osa I
Taitaa tässä päiväkirjassa tulla tovi kerrottua myös tarhurin muutosta. Tuskinpa se ketään muuta kiinnostaa, mutta itseäni alkoi kylläkin. Edellisestä muutostani on aikaa jo liki 11 vuotta, mutta eläissäni muuttoja on kaikkineen ollut vissiin likemmäs 20.
Tarhuri on siis ostamassa taloa ja sen mukana mökkitavistarhurista olisi tulossa ihan oikea tavistarhuri. Mökkitarhurin tosin aikoo tämä tarhuri vielä jatkaa. Ainakin tovin. Ehkä jossakin vaiheessa kahden pihan hoito alkaa käymään työstä, mutta se on sitten sen ajan murhe.
Lasketaanpa tähän astiset muutot: yy-kaa-koo-nee... kasitoi-ysitoi-kakskytä. Siis 20 muuttoa tähän mennessä.
Lasketaanpa tähän astiset muutot: yy-kaa-koo-nee... kasitoi-ysitoi-kakskytä. Siis 20 muuttoa tähän mennessä.
Nuorempana muutto oli suurin piirtein muutto/1-2 vuotta ja ne menivät aina omalla painollaan. Ei tarvinnut muuttajan muistilistoja kun oli jatkuvasti liikkeessä. Oli itsestään selvää soittaa sähkölaitos, puhelinlaitos, vesilaitos uuteen ja vanhaan kotiin, kirjoittaa ja lähettää osoitteenmuutoskortit, maistraatin ilmoitus sekä lukematon määrä lehtiä, pankkeja. Usein meni niin, että osoitteenmuutosta tein vielä kuukausia muuton jälkeen sitä mukaa kun postin mukana tipahti joku kirje, jossa oli vanha osoite.
Silloin sähkölaitos, puhelinlaitos ja vesilaitos olivat alueellisia, ei niitä voinut eikä tarvinnut kilpailuttaa. Ei ollut nettiyhteyksiä, eikä pelkällä postin osoitteenmuutoksella muuttunut mikään muu kuin postin kanto.
Eikä tavaraakaan ollut paljon ennen kuin osoitteet alkoivat vakinaistumaan yli tuon parin vuoden rajan ja samalla asuntokoko kasvoi. Usein muuttaessa tuli aina siivottua vähän nurkkia.
Edellisen kerran muutettaessa muutettiin kaksi valmista asuntoa (2h+k ja 3h+k) saman katon alle. Ei muuten haitannut ollenkaan, että uusi asunto oli kaksikerroksinen. Kaikkea oli ennestään kaksi, ei tarvinnut hiustenkuivaajaa koskaan juosta toisesta kerroksesta hakemaan. Ei myöskään miettiä mihin sen toisen laittaisi. Molemmat aikuiset ovat luonteeltaan hiukan hamstereita. Ei raaskita mitään heittää pois kun sitä saattaa vielä joskus tarvita.
Edellisen kerran muutettaessa muutettiin kaksi valmista asuntoa (2h+k ja 3h+k) saman katon alle. Ei muuten haitannut ollenkaan, että uusi asunto oli kaksikerroksinen. Kaikkea oli ennestään kaksi, ei tarvinnut hiustenkuivaajaa koskaan juosta toisesta kerroksesta hakemaan. Ei myöskään miettiä mihin sen toisen laittaisi. Molemmat aikuiset ovat luonteeltaan hiukan hamstereita. Ei raaskita mitään heittää pois kun sitä saattaa vielä joskus tarvita.
Ensimmäisen pakkauspäivän (ma 31.8.09) päätteeksi on pakattuna 9 laatikkoa, yksi kassillinen roskia ja yksi kassillinen ”en-tiedä-vielä-mutta-johonkin-hyötykäyttöön-pitäisi-nämä-saada” –tavaraa. Toisen päivän saldona oli 14 laatikkoa, kaksi UFF-kassia ja yksi roskiskassi.
Ei näitä enää?
Begoniat eivät olleet minun juttuni. Elin harhaluulossa, että begonian voisi vaan laittaa multaan ja sitten odotella ja katsella kuinka se kasvaa ja kukkii. Pah. Ehkä jonkun muun tiloissa ja jonkun muun taidoilla. Minun begonioihini tuli ylipitkiä lehtivälejä, vaikkei varren paksuudessa ja tanakuudessa mitään moitittavaa olekaan. Kukat ovat isoja ja kauniita kyllä, mutta niitä on niin pahalaisen vähän. Ja alkoivat kukkimaan niin myöhään, vasta elokuun loppupuolella. Minä olen aina luullut, että se on kasvi, joka kukkii alkukesästä asti. No, ehkä jonkun muun tiloissa ja jonkun muun taidoilla.
Lämpö-valo-ongelma se varmastikin on, koska lopputalvesta multaan pistetyt begoniat ovat pitkillä lehtiväleillä kun taas vasta ulkona kasvuun lähteneet ovat paljon mukavamman näköisiä katsella. Niihin tulisi varmasti myös runsaammin kukkia, mutta loppuu lämpöiset kesken.
Toinen ongelma on miekkaliljat. Minä tykkäisin niin kamalasti laittaa miekkaliljoja, mutta ei vaan onnistu kunnolla. Luulen, että se on kastelu-/ravinne-/tilaongelma. Olen vakaasti harkinnut josko luovuttaisin miekkaliljojen kanssa. Kasvatan ja hoivaan niitä esikasvatuksessa, pistän suoraan ruukkuun tai mitä vaan. Kyllähän niihin muutama kukka aukeaa, mutta kukan auetessa lehdet ovat jo ikävän ruskettuneita ja pilkullisia. Ja kukat aukeavat jokaisessa miekkaliljassa eri aikaan. Onhan pitkä kukinta-aika, mutta… purkki on niin kovin valjun näköinen kun jokainen miekkalilja kukkii yksinään. Ehkä minä yritän laittaa liian monta yhteen purkkiin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)