maanantai 25. huhtikuuta 2011

Lohikäärmeen lapsosia

Pääsiäistä tuli vietettyä osin mökillä. Nihkeän alun jälkeen sääkin suosi. Vaikka ei se hyväkään sää oikein mihinkään järjelliseen oikein kulunut. Tontti on "monipuolinen", joka tarkoittaa tässä yhteydessä sitä, että toisaalla on vielä tukeva lumipeite, kun taas toisaalla kevätkosteus alkaa olemaan menneen talven lumia, sananmukaisesti. Kuivemmasta päästä vähän haravoin ja törröttäjät noukin kukkapenkeistä pois. Uusimman omenapuunkin leikkasin. Mutta sitten en keksinytkään, että mitä muuta tekisin. Tarvekalut on ikäänkuin jakaantuneet nyt silleen, että osa on kaupungissa, osa mökillä ja tietty väärässä paikassa. Kyllä tarvitsisi olla peräkoukku ja -kärry.

Joinain vuosina olen koittanut kukkapenkissä lehtiä ja risuja sekoittaa siihen pintamultaan, mutta ei oikein sekään nyt tuntunut oikealta. Rikkihän ne menee kaikki pinnalle puskevat jos sitä alkaa jotenkin möyhimään. Tai ainakin juurakot nousevat pintaan. Yllättävän paljon niitä törröttäjiä ja roskaa tuli. Kai sitten jotain on viime vuonna kukkinutkin?

Työpaikan vaihdoksen vuoksi tänä vuonna ei ole kesälomaa, jollen pidä palkattomana. Ja siitä syystä mökillä tulee oltua tänä kesänä tavallista vähemmän. Ja siitä syystä en nyt oikein edes tiedä missä mikäkin keväthomma kannattaisi tehdä. Kaikkeen ei aika riitä kuitenkaan. Ehkä se tästä selkiytyy jahka työt alkaa ja muodostuu jonkinlainen kuva siitä minkälaiseksi päivärytmi muodostuu.


Muutama krookus aukoili viikonloppuna kukkiaan, ja nämä lohikäärmeen poikaset nostelevat itseään ylös.

tiistai 19. huhtikuuta 2011

No nyt se on sitten pionirinne lumeton. Myyränkasoja siellä ei ole, ei näy myöskään makkaroita. Toisaalta: ei näy myöskään piippoja, jännityksellä saa siis vielä odottaa tuleeko sieltä mitään.


Kivireessä on sitä vastoin vielä lunta paikoitellen. Narsissin piippoja näkyy ja peräti jokunen lumikellokin sieltä kurkistaa. Minä olen aina ihmetellyt, että mihin ne minun lumikellot häviää? Monta sipulia istutan joka vuosi ja sitten näen muutaman hassun kukan. Vaan nythän tämä selvisi: se mokoma kukkii lumen alla. Uteliaisuus pakotti kaivelemaan niistä pari esiin valokuvaa varten.


Mökiltäkin lumet ovat sulaneet huimaavaa tahtia: kuivakkopenkki on jo paljas ja sieltä jokusia krookuksenkin piippoja on nähtävissä. Lumenluontikasoja viime viikonloppuna pojan kanssa lapioitiin ja vähän avitettiin jopa vesiletkulla.

"Kuvatekstistä" saakin sitten päätellä mitä meillä odotetaan ;D

torstai 14. huhtikuuta 2011

kevään etenemää

Huomattavasti mukavampi olisi seurata kevään edistymistä auringonpaisteessa, mutta aina ei saa mitä haluaa. Lämpötilat ovat onneksi plussan puolella liki yötä päivää, lumi sulaa vaikkei aurinko paistakaan.



Keskiviikkona 13. päivä oli pionipenkistä jo ihan alimpiakin kuvia näkyvissä. Toisesta päästä näkyy jopa maata, ja maassa aikast monta myyränkoloa. Tulppaaneita tuohon viime syksynä istutin myös, ja narsisseja. Täytyy toivoa, että narsissit ovat suojanneet sekä pioneja että tulppaaneja. Eihän myyrät syö pioneja, eihän? Mökillä myyriä on yhden pionin alla asustanut vuosia, mutta joka vuosi se on pioni noussut. Ei ne sitten varmaan syö pioneja.

Kirsikkapuun kaivoin esille. Ainakin pari oksaa on taittunut poikki, ne pitää siistiä kunhan se sieltä kokonaan paljastuu.


Ulkovaraston kulman rinteessä kasvaa pari pientä raparperia. Tuskin niistä on edes ruoaksi asti, mutta saahan edes kevään korvalla katsoa kun ensimmäiset kiipustaa valoon maan alta :)

sunnuntai 10. huhtikuuta 2011

parvekekokeilu

Tyttärä jostain syystä on sitä mieltä, että minä joutaisin hänen parvekkeensa rehuttamaan. Lupasinhan minä, vaikken ole parveketta rehuttanut koskaan.

Toiveet: vihreää, punaista. Oranssi. Hetken mietinnän jälkeen sateenkaaren värit. Vaaleanpunaista ei saa olla.

Uups... Tiedän katsomattakin, että vaaleanpunaisten siemeniä on paljon, mutta entäs muuta. Aikani tongin ja totesin, että punaista ei ole oikeastaan ollenkaan. Löytyi sentään pioniunikoita. Noh, eiköhän tässä jotakin keksitä.

Pistelin nyt kylväen kuitenkin lobeliaa, kesäpäivänhattua ja saffloria. Alakerrassa on punaisia pelakuita, luulen. Ja ikkunalla tomaattia. Muratista on pistokkaita kupissa. Jotain punaista daalia voisi hakea. Tulisalvia olisi kiva, täytyy käydä etsimässä siemeniä.

Toistaiseksi parveke on lasittamaton, mutta lasitus on ehkä kesällä tulossa. Suuntana taitaa olla länsi, piti käydä kartalta tarkistamassa.

kevät etenee

Pikkuhiljaa alkaa kevät ja lumien sulaminen löytämään tiensä meidänkin varjoiselle tontille.


Keskiviikkona oli pionirinne vielä tyystin lumenpeitossa, ei edes kivet olleet vielä paljastuneet.


Sunnuntaiaamuna hautakivirivistöä jo pikkaisen paistaa. Jokin tekstitys, hyvän päivän toivotus tai muu noihin kiviin kyllä tarvitsisi saada. Olisi se hienoa kun lumenalta paljastuisi pikkuhiljaa "Hyvää päivänjatkoa!" tai jotakin muuta vastaavaa.

Kivireestäkin paljastuu pikkuhiljaa jotakin: täältä me tuoksukurjenpolvet tullaan!

Kirsikkapensas on sitkeästi lumikasan alla piilossa, saas näkee paljonko sitä joutuu oikomaan.

Kevätpuutarhamessut 2011

Käyskentelin launtain puutarhamessuilla. Kävin toki muutkin messut läpi (Oma koti, oma mökki, sisustus, olikohan vielä muuta?). Paikalle päästiin puoli kahdentoista nurkilla, jonottaminen alkoi jo puolisen kilsaa ennen messukeskusta. Ja ryysis jatkui sisällä, aivan älytöntä. Tästä viisastun taas seuraaviksi kerroiksi ja menen joko arkena, tai viikonloppuna vasta myöhemmin. Ei min hermo kestä semmoista tolkutonta suvirouvien kokoontumisajoa. Kyynärpäätaktiikkaa siellä oli paljon, rouvat ryysivät tekemään kasvihankintoja ikään kuin peläten, että rehut loppuvat jos niitä ei just-nyt-kaikki-heti-mulle -periaatteella ole haalimassa. Sekin näissä suvirouvien haalimisissa ärsyttää, että rouvat ottavat juurakon/sipulin nyrkkiinsä, tuijottavat sitä tovin, kulkevat 3 askelta ja tipauttavat sen väärään laatikkoon. Niinpä sitten ne, jotka jotain oikeasti ostavat saavat lootista mitä sattuu. Toisaalta, eipä ole kotimaisten toimittajien luotettavuus yhtään paremmalla kantimella vaikka kuvat ovat ruukussa kiinni. Silti purkista tulee mitä sattuu. Erona on se, että jos hollanderille vuoden päästä menet ja valitat, niin hollanderi pahoittelee ja jotain pientä antaa korvaukseksi ettei mielesi pahana pysyisi. Esimerkiksi kotimainen Pionien koti väittää silmät kirkkaana, että kasvattaja ei vaan osannut kasvattaa rehua oikein, tai kasvattajalla on vääränlainen maa ja siksi siitä tuli mitä sattuu.



Puutarhaihmisten mielipiteet tuntuvat jakautuvan aika radikaalisti messujen suhteen. Yksi kertoo, että messut olivat paremmat kuin aikoihin ja toinen kertoo olevansa äärimmäisen pettynyt.

Mä itse tykkäsin, kunhan ensin pari tuntia kiertelin muualla, jotta se älytön ryysis puutarhapuolelta purkautui. Koneita ja pihakalusteita oli esillä kattavasti, vaikken nyt tänä vuonna itselleni tarvitsekaan. Tai tarvitsisin kyllä, mutta budjettiin ei mahdu sen paremmin kalusteet kuin koneetkaan.

Sisustuskilkettä oli myös, tosin vähemmän kuin olisin voinut kuvitella. Oli hieno havaita, että joukossa oli myös ihan uudenlaisia koristuksia. Tyttären parvekkeelle teki mieleni ostaa jotain, mutten uskaltanut kun en ihan tarkkaan kuitenkaan vielä tiedä, mitä kaikkea sinne parvekkeelle tulee. Tytär on määrännyt minut sen parvekkeen kasvittamaan.

Ruokapuoli on näillä messuilla kasvanut, lienee kysynnän ja tarjonnan laki, koska muista messuhalleista sapuskaa ei siinä määrin löytynyt. Mua itseäni inhottaa, että se ruoka tarvitsee tunkea sinne puutarhaan, niin lehdissä kuin messuillakin. Eikö sitä sapuskaa varten voisi järkätä vaikka ihan omat messut? Omat lehdet sille jo on, mutta ei tunnu niissäkään pysyvän.

Näytepuutarhoja ja -parvekkeita oli aika monta, niistä oli hyvä ammentaa ideoita ja erilaisia toteutuksia oli moneen makuun. Minä taivun enemmän niihin romanttisiin hömpötyksiin kuin niihin gootti- tai intialaisvaikutteisiin. Täytyyhän muistaa että hillitön rehupaljous josta itse pidän ei ole kaikkien makuun. Toiset haluavat puutarhaltaan muutakin kuin jatkuvaa istutusta, kitkemistä ja kastelua. Ymmärrettävää, välillä minäkin haluan :D

Rehuosastolla oli tapahtunut kehitystä. Pelakuista ja verenpisaroista on messuilla saanut varmaan aina pistokkaita, hollantilaisten juurakot ja sipulit ovat nekin useimmiten esillä. Muiden kotimaisten tuottajien kohdalta homma onkin sitten haastavampaa. Messut ovat huhtikuun alkupuolella ja messuja varten täytyy tuottajien sitten "hyötää" erikseen kasvit kasvuun, koska eihän kukaan levossa olevaa kasvia osta. Siispä ne ovat joko kasvihuoneissa liian aikaisin heräteltyjä tai (Euroopan) tuontirehuja. Niitä tarvitsee ensin pari kuukautta pidellä sisällä, mieluiten valoisa ja viileä paikka, ja sen jälkeen alkaa sisään-ulos-rutiinit kun niitä rehuja pitää karaista, eli pikkuhiljaa ulkoilmaan totuttaa. Siksi mun mielestäni olikin hienoa, että siellä oli perennoistakin ihan pikkutaimia. Saattaa jopa olla, että nämä pikkutaimet ovat ihan kotimaista tuotantoa.

Omat rahat jäivät tällä kertaa kirjakaupan (Puutarhan puut ja pensaat, 237 s, 18€), kumisaapaskaupan (Kontiot 49€) ja hollantilaisten haaviin (8 sinisarjaa ja 6 päivänliljaa, 20€). Sisustusmessujen puolelta löytyi italiaisen valmistajan nahkalaukku (selkä-/olkamallin kassi 40€). Isännälle porateline (35€).

Yksi miinus niistä löytyi: siinä keskellä olevalla alueella vallitsi äärimmäisen tympeä haju. Kurkku karheana --> hajuaistini oli vähän normaalia herkemmällä ja meinasi siinä oksettaa tosissaan. En paikallistanut mistä rehusta se lemu oli lähtöisin. Oletan että joku tulppaanilajike se oli. Niissä usein on tympeät hajut, mutta eivät pihalla haittaa kun tuuli vie ne pois. Sisätiloihin eivät sovi.

Mulle messut ovat enemmän varaslähtö kevääseen kuin mikään ostostilaisuus. Hintataso messuilla on yleensä korkea, niin nytkin. Ymmärrettävää, messuosasto on jollain maksettava. Taimistoilta saa suoraan ostaen yleensä edukkaammin. Ostajille messujen etu onkin lähinnä siinä, että eri puolilla Suomea olevat taimistot löytyvät saman katon alta. Mutta messuilla yleensä näkee hiirenkorvalla olevia koivuja ja kukassa olevia tulppaaneita, sulaa maata markkeeraavia kivi-, sora- ja puupatioita, vesiaiheita ja ideoita kun ulkosalla niistä ei vielä ole toivoakaan. Eikä se pettänyt tälläkään kertaa.

perjantai 8. huhtikuuta 2011

WTF???

Muistan selvästi kuinka jo viime kesänä päätin, että tänä vuonna en laita paljon hyötykasveja. Muistan selvästi kuinka kylväessä mietin raakkasin valikoimaa oikein reilulla kädellä pienemmäksi ja pistin vaan muutamaa lajia. Siemeniä viskoin multaan surutta, kun osan vie aina joku katastrofi X ja lopuista täytyy sitten aina valita se vahvin. Mikähän järki siinäkin on? Jos kylväisi vaan yhden siemenen, niin sitten se olisi vahvin, eikös? Muistan vielä senkin ihan selvästi, että päätin ettei minulla ole ongelmaa heittää pois ylimääräisiä. Chilejä/paprikaa/tomaattia laitoin vain muutamaa.

Siemenet iti ja minä koulin. Viime vuosien kokemuksen perusteella muistin, että paprikoista ja chileistä en yhdestä taimesta kovin kummoista satoa saa ja pieniksikin ne ovat jääneet. Pistin siis purkkiin 2 tainta kutakin. Jätin loput kylvökennoon vielä varmuuden vuoksi odottamaan. Tomaateista otin vahvimmat (niinkuin kaikissa ohjeissa aina sanotaan), pistin ne yksittäin ruukkuihin ja olin tyytyväinen. Jätin loput vielä kylvökennoon, jos vaikka jotain sattuisi niille "valituille".




Ja sitten sain purkit aseteltua sen dynovuoan päälle ja hämmästyin: miksi minulla on 9 tomaatintainta (oikeasti 8, kuvan alavasenkulma osoittautui myöhemmin joksikin chili/paprikaksi)? Siis 6 piti olla.


Ja sitten minä havahduin pohtimaan notta niin miksikäs minulla on kuusi plaatua ylipäätään? Enkös minä sopinut, että maksimissaan yksi laatikko tulee tomaattia, siis korkeintaan neljä tainta? Ja se yksi ulkonapärjäävä. Mutta se on vasta 5.


Noh, nyt näyttää siltä, että koulitut lähtevät erinomaiseen kasvun alkuun (paitsi se yksi chili josta imuroin latvan poikki), joten voin vipata ne kylvölaatikoissa olevat taimet pois. Voinhan?

perjantai 1. huhtikuuta 2011

kevätkylvöjä

Noin, kyllä se sitten jo piisasikin kaiken maailman kuukalentereiden seuraamisesta. Palaan "juurilleni" tekemään asioita juuri silloin kun ne sattuvat olemaan inspiroivia.

Pari ajatusta kuitenkin ensin noista kuukalentereista ja vanhan kansan opeista. Minä olen fundeerannut, että mahtoiko se vanhalla kansallakaan olla kuitenkaan juuri se kuu se "juttu"? Jos perimmältään kyseessä oli kumminkin vaan ihmisen rutiininkaipuu, siis se, että hommat ylipäätään tulee paremmin tehdyksi ajallaan kun niille on joku selkeä (realistinen) aikataulu.
Jos joku homma oli määritelty tehtäväksi joka vuoden neljännen uuden kuun kolmantena päivänä niin sinä päivänä sitten tehtiin se homma, vaikka olisi ehkä tehnyt mieli jotain muuta. Siis ikäänkuin kännykkämuistutusta edeltävä "tekninen" apuväline. Sitä minä vaan, että tuskin ne kylvämättä jäi, jos vaikka justiinsakin neljännen uuden kuun kolmantena ja vielä yhdeksäntenäkin päivänä olisi ollut jotakin tärkeämpää tekemistä, sanotaan nyt vaikka kylän pentujen päästelyjä, palaneen saunan uudelleenrakennusta tai mitä nyt sitten silloin olikaan kiiruumpia kuin muutaman siemenen kylvös. Veikkaan, että multaan ne menivät sitten pentujen päästelyiden ja saunanrakennusten jälkeen, eikä nälkään kuoltu sen vuoksi.

Mutta mää itte nys sitte pistin akileijat multiin, ilman nimilappuja, ja vein lootan kellariin. Luultavasti unohdan sen sinne niin pitkäksi aikaa, etten ehdi sitä enää ulos viemään ennenkuin ulkoa on lumet sulanut. Tai no, ei nyt sentään liioitella. Kirsikkapensaasta ei näy vielä ensimmäistäkään oksanpäätä ja oli se nyt ainakin metrin jo viime kesänä. Tukikeppiä näkyy jo parikymmentä senttiä.

Tomaateista minä koulin vahvimmat, loput jätin niille sijoilleen. Yritin ottaa yhden joka plaatua, mutta sen näkee sitten loppukesästä miten siinä onnistuin. On nimittäin myönnettävä, että keittiöstä tulvahtanut pullantuoksu sekoitti ajatustenjuoksua. Niin ja kyllä muuten vaan on kivaa tuolla uudemmassa keittiössä leipoilla. Niin mukavaa on riittävästi tilaa pitää kahta peltiä, leivinlautaa ja leikkuulautaa samanaikaisesti esillä. Se tila tosin varmaan vähän pienenee sitten kun keittiö valmistuu, nythän sieltä puuttuvat vielä kaiken maailman tehosekoittimet, kahvinkeittimet, leivänpaahtimet ynnä muut pikkukodinkoneet.