Tää sekois

Projektia pukkaisi enemmän kuin on edes teoriassa mahdollisuus ehtiä tekemään. Piha on kuin taistelutantereen jäljiltä ja nyt on vasta toukokuun alku. Eikä tilanne sisällä ole paljon sen parempi :/

Onneksi tuli edes Kiviree ja Pionirinne tehtyä viime vuonna siihen malliin, että hätätilassa niistä selviää pienellä kitkennällä ja katselulla. Näyttää siltä, että yhtä lukuunottamatta kaikki pionit ovat nousemassa, hitaasti mutta varmasti. Saattaa olla niinkin, että rinne alkaisi kaipaamaan jo vettä.

Mökillä on 7(?) viime syksyn halvennusmyynneistä rohmittua pensasmustikkaa ja niille pitää paikka tehdä. Tuumin, että olisi kiva semmoinen paikka kotipihalla. Puolen kevättä olen miettinyt, että millä sen reunustaisin. Kyllähän nuo kiviveistämön jätekivet ovat kivoja, mutta niin tautisen työlästä. Ne semmoiset "joka-puutarhaohjelmassa-esitellyt-turveharkot" kävivät mielessäni, samoin erilaiset kivet. Vaan raha on nyt ehkä tavallistakin piukemmassa, ei passaa kovin kalliilla lähteä shoppailemaan mitään. Aikani kiersin ja pyörin ja muistin sitten, että pihan nurkassa on jokin tiilikasa joka epäilyttävästi näyttää siltä, että joku on sitä joskus grilliksi luullut. Sen purin ja siirsin siitä tiilet rinkulaksi, niiden päällä ruohonleikkurin rulla sitten taas pyörii.

Sitten pitäisi tietysti pohtia, että millä se mustikoiden tuleva koti sitten kohotetaan. Talvella katurempan yhteydessä kaatui pihan vierestä kunnan puolelta yksi mänty, jonka kalmo me sitten adoptoitiin. Kiitos vaan sponsoroinnista kotikaupungille :) Siitä on nyt sahattu puolikkaita pöllejä. Yksi mänty ei reunukseksi riitä, mökiltä saa onneksi samaa materiaa lisää ja talon takana kasvaa kuusiakin, jotka pitäisi kaataa pois.

Minä meinaan pistää pöllinpuolikkaat sahattu puoli ulospäin, vaikka ne paremman näköisiä olisivatkin kaarnapuoli ulospäin. Mutta kaarnapuoli ulkona aiheuttaisi sen ongelman, että sitten pitäisi taas keksiä jotain jolla "tukkia" kaarevan puolen ja tiilireunuksen väliin jäävät kolot, muuten niitä on jokaikinen rikka mustikoiden seassa ennen kuin ehtii jänistä sanoa. Sen tiilen ideahan on nimenomaan se, että trimmeri olisi turha työkalu. Toistaiseksi nämä on mallattu "sinnepäin", jotta saapi ideaa. Ehkä niitä hieman siistin ja siirtelen sen mukaan minkäkokoisia ja näköisiä pöllejä loput ovat, nyt on vasta neljäsosa tehtynä. Pitäisiköhän pöllit jollain vielä sitoa toisiinsa? Joku vanne ympärille?

Multaa pitäisi hommata kuormallinen, se olisi jopa budjetissa. Vaan eipä sekään niin helppoa ole. Katuremppa jäi viime talven pakkasissa kesken ja keskeneräisyyttä osoittava monttu on suoraan meidän tontin kohdalla. Isolla autolla ei ole tontille vielä asiaa. Peräkärryllä ehkä jo pääsisi, maanantaina nimittäin vihdoinkin käytiin katkaisemassa tulevan veden hanan ylipitkä keppi. Sisäänajoväylä leveni heti kerralla kahdella metrillä. Nyt saapi jo pikkumersunkin kääntymään kumpaankin suuntaan ilman, että etupyörä putoaa siihen monttuun. Mutta kuka hullu hakee 10-12 kuutiota multaa jollain tuhannen kilon kärryllä? Eikä mulla sitä paitsi ole koukkua edes autossa :(

Keittiö on edelleen kesken: sieltä puuttuu vielä vesi, listat, maalaus, pattereiden takaa kipsilevyt ja kaappien päältä koristesokkelit (jos niitä saadaan laitettua lainkaan).

Etelänpuolen aita taitaa jäädä haaveeksi tänä vuonna. Kuulin viime viikon lopulla, että kunnallistekniikkaremontti loppuu tällä erää tähän, koska me asumme kallion reunalla, eikä räjäytyksiä haluta, toistaiseksi(?), jatkaa pidemmälle. Tietä ollaan nyt nostamassa väliaikaisesti. Väliaikaisuus tarkoittaa tietysti sitä, että jonkin ajan kuluttua homma jatkuu ja silloin olisi minun uusi aitani erittäin suuressa vaarassa. Mutta, katuremppa on jo romuttanut sen mikä-lie-pajunsukuisen puun siitä ja se on ollut pakko kaataa. Nyt siis "aidassa" on pitkähkö sairaan ruma aukko. Ja ne risut ovat leväällään pitkin pihamaata. Siinä samassa läjässä missä on viime syksynä kuivumaan jätetyt jasmike, kuusi ja mustaherukan risut. Eikä silppuri jaksa murskata tuoretta risua. Niitä saisi viedä kaatikselle, mutta milläs viet kun ei ole koukkua eikä kärryä.

Voi vitsit, tämä "aita" on kyllä lohduton näky. Ja kun tänä kesänä ei työpaikan vaihdoksen johdosta ole kesälomaa, niin ei ole sitten juuri aikaakaan. Pitää yrittää asennoitua tähän kuten urheilijat: "110% annan, katsotaan sitten kesän jälkeen mihin se riitti".

Lohikäärmeen lapsosia

Pääsiäistä tuli vietettyä osin mökillä. Nihkeän alun jälkeen sääkin suosi. Vaikka ei se hyväkään sää oikein mihinkään järjelliseen oikein kulunut. Tontti on "monipuolinen", joka tarkoittaa tässä yhteydessä sitä, että toisaalla on vielä tukeva lumipeite, kun taas toisaalla kevätkosteus alkaa olemaan menneen talven lumia, sananmukaisesti. Kuivemmasta päästä vähän haravoin ja törröttäjät noukin kukkapenkeistä pois. Uusimman omenapuunkin leikkasin. Mutta sitten en keksinytkään, että mitä muuta tekisin. Tarvekalut on ikäänkuin jakaantuneet nyt silleen, että osa on kaupungissa, osa mökillä ja tietty väärässä paikassa. Kyllä tarvitsisi olla peräkoukku ja -kärry.

Joinain vuosina olen koittanut kukkapenkissä lehtiä ja risuja sekoittaa siihen pintamultaan, mutta ei oikein sekään nyt tuntunut oikealta. Rikkihän ne menee kaikki pinnalle puskevat jos sitä alkaa jotenkin möyhimään. Tai ainakin juurakot nousevat pintaan. Yllättävän paljon niitä törröttäjiä ja roskaa tuli. Kai sitten jotain on viime vuonna kukkinutkin?

Työpaikan vaihdoksen vuoksi tänä vuonna ei ole kesälomaa, jollen pidä palkattomana. Ja siitä syystä mökillä tulee oltua tänä kesänä tavallista vähemmän. Ja siitä syystä en nyt oikein edes tiedä missä mikäkin keväthomma kannattaisi tehdä. Kaikkeen ei aika riitä kuitenkaan. Ehkä se tästä selkiytyy jahka työt alkaa ja muodostuu jonkinlainen kuva siitä minkälaiseksi päivärytmi muodostuu.

Muutama krookus aukoili viikonloppuna kukkiaan, ja nämä lohikäärmeen poikaset nostelevat itseään ylös.

No nyt se on sitten pionirinne lumeton. Myyränkasoja siellä ei ole, ei näy myöskään makkaroita. Toisaalta: ei näy myöskään piippoja, jännityksellä saa siis vielä odottaa tuleeko sieltä mitään.

Kivireessä on sitä vastoin vielä lunta paikoitellen. Narsissin piippoja näkyy ja peräti jokunen lumikellokin sieltä kurkistaa. Minä olen aina ihmetellyt, että mihin ne minun lumikellot häviää? Monta sipulia istutan joka vuosi ja sitten näen muutaman hassun kukan. Vaan nythän tämä selvisi: se mokoma kukkii lumen alla. Uteliaisuus pakotti kaivelemaan niistä pari esiin valokuvaa varten.

Mökiltäkin lumet ovat sulaneet huimaavaa tahtia: kuivakkopenkki on jo paljas ja sieltä jokusia krookuksenkin piippoja on nähtävissä. Lumenluontikasoja viime viikonloppuna pojan kanssa lapioitiin ja vähän avitettiin jopa vesiletkulla.

"Kuvatekstistä" saakin sitten päätellä mitä meillä odotetaan ;D

kevään etenemää

Huomattavasti mukavampi olisi seurata kevään edistymistä auringonpaisteessa, mutta aina ei saa mitä haluaa. Lämpötilat ovat onneksi plussan puolella liki yötä päivää, lumi sulaa vaikkei aurinko paistakaan.

Keskiviikkona 13. päivä oli pionipenkistä jo ihan alimpiakin kuvia näkyvissä. Toisesta päästä näkyy jopa maata, ja maassa aikast monta myyränkoloa. Tulppaaneita tuohon viime syksynä istutin myös, ja narsisseja. Täytyy toivoa, että narsissit ovat suojanneet sekä pioneja että tulppaaneja. Eihän myyrät syö pioneja, eihän? Mökillä myyriä on yhden pionin alla asustanut vuosia, mutta joka vuosi se on pioni noussut. Ei ne sitten varmaan syö pioneja.

Kirsikkapuun kaivoin esille. Ainakin pari oksaa on taittunut poikki, ne pitää siistiä kunhan se sieltä kokonaan paljastuu.

Ulkovaraston kulman rinteessä kasvaa pari pientä raparperia. Tuskin niistä on edes ruoaksi asti, mutta saahan edes kevään korvalla katsoa kun ensimmäiset kiipustaa valoon maan alta :)

parvekekokeilu

Tyttärä jostain syystä on sitä mieltä, että minä joutaisin hänen parvekkeensa rehuttamaan. Lupasinhan minä, vaikken ole parveketta rehuttanut koskaan.

Toiveet: vihreää, punaista. Oranssi. Hetken mietinnän jälkeen sateenkaaren värit. Vaaleanpunaista ei saa olla.

Uups... Tiedän katsomattakin, että vaaleanpunaisten siemeniä on paljon, mutta entäs muuta. Aikani tongin ja totesin, että punaista ei ole oikeastaan ollenkaan. Löytyi sentään pioniunikoita. Noh, eiköhän tässä jotakin keksitä.

Pistelin nyt kylväen kuitenkin lobeliaa, kesäpäivänhattua ja saffloria. Alakerrassa on punaisia pelakuita, luulen. Ja ikkunalla tomaattia. Muratista on pistokkaita kupissa. Jotain punaista daalia voisi hakea. Tulisalvia olisi kiva, täytyy käydä etsimässä siemeniä.

Toistaiseksi parveke on lasittamaton, mutta lasitus on ehkä kesällä tulossa. Suuntana taitaa olla länsi, piti käydä kartalta tarkistamassa.

kevät etenee

Pikkuhiljaa alkaa kevät ja lumien sulaminen löytämään tiensä meidänkin varjoiselle tontille.

Keskiviikkona oli pionirinne vielä tyystin lumenpeitossa, ei edes kivet olleet vielä paljastuneet.

Sunnuntaiaamuna hautakivirivistöä jo pikkaisen paistaa. Jokin tekstitys, hyvän päivän toivotus tai muu noihin kiviin kyllä tarvitsisi saada. Olisi se hienoa kun lumenalta paljastuisi pikkuhiljaa "Hyvää päivänjatkoa!" tai jotakin muuta vastaavaa.

Kivireestäkin paljastuu pikkuhiljaa jotakin: täältä me tuoksukurjenpolvet tullaan!

Kirsikkapensas on sitkeästi lumikasan alla piilossa, saas näkee paljonko sitä joutuu oikomaan.

Kevätpuutarhamessut 2011

Käyskentelin launtain puutarhamessuilla. Kävin toki muutkin messut läpi (Oma koti, oma mökki, sisustus, olikohan vielä muuta?). Paikalle päästiin puoli kahdentoista nurkilla, jonottaminen alkoi jo puolisen kilsaa ennen messukeskusta. Ja ryysis jatkui sisällä, aivan älytöntä. Tästä viisastun taas seuraaviksi kerroiksi ja menen joko arkena, tai viikonloppuna vasta myöhemmin. Ei min hermo kestä semmoista tolkutonta suvirouvien kokoontumisajoa. Kyynärpäätaktiikkaa siellä oli paljon, rouvat ryysivät tekemään kasvihankintoja ikään kuin peläten, että rehut loppuvat jos niitä ei just-nyt-kaikki-heti-mulle -periaatteella ole haalimassa. Sekin näissä suvirouvien haalimisissa ärsyttää, että rouvat ottavat juurakon/sipulin nyrkkiinsä, tuijottavat sitä tovin, kulkevat 3 askelta ja tipauttavat sen väärään laatikkoon. Niinpä sitten ne, jotka jotain oikeasti ostavat saavat lootista mitä sattuu. Toisaalta, eipä ole kotimaisten toimittajien luotettavuus yhtään paremmalla kantimella vaikka kuvat ovat ruukussa kiinni. Silti purkista tulee mitä sattuu. Erona on se, että jos hollanderille vuoden päästä menet ja valitat, niin hollanderi pahoittelee ja jotain pientä antaa korvaukseksi ettei mielesi pahana pysyisi. Esimerkiksi kotimainen Pionien koti väittää silmät kirkkaana, että kasvattaja ei vaan osannut kasvattaa rehua oikein, tai kasvattajalla on vääränlainen maa ja siksi siitä tuli mitä sattuu.

Puutarhaihmisten mielipiteet tuntuvat jakautuvan aika radikaalisti messujen suhteen. Yksi kertoo, että messut olivat paremmat kuin aikoihin ja toinen kertoo olevansa äärimmäisen pettynyt.

Mä itse tykkäsin, kunhan ensin pari tuntia kiertelin muualla, jotta se älytön ryysis puutarhapuolelta purkautui. Koneita ja pihakalusteita oli esillä kattavasti, vaikken nyt tänä vuonna itselleni tarvitsekaan. Tai tarvitsisin kyllä, mutta budjettiin ei mahdu sen paremmin kalusteet kuin koneetkaan.

Sisustuskilkettä oli myös, tosin vähemmän kuin olisin voinut kuvitella. Oli hieno havaita, että joukossa oli myös ihan uudenlaisia koristuksia. Tyttären parvekkeelle teki mieleni ostaa jotain, mutten uskaltanut kun en ihan tarkkaan kuitenkaan vielä tiedä, mitä kaikkea sinne parvekkeelle tulee. Tytär on määrännyt minut sen parvekkeen kasvittamaan.

Ruokapuoli on näillä messuilla kasvanut, lienee kysynnän ja tarjonnan laki, koska muista messuhalleista sapuskaa ei siinä määrin löytynyt. Mua itseäni inhottaa, että se ruoka tarvitsee tunkea sinne puutarhaan, niin lehdissä kuin messuillakin. Eikö sitä sapuskaa varten voisi järkätä vaikka ihan omat messut? Omat lehdet sille jo on, mutta ei tunnu niissäkään pysyvän.

Näytepuutarhoja ja -parvekkeita oli aika monta, niistä oli hyvä ammentaa ideoita ja erilaisia toteutuksia oli moneen makuun. Minä taivun enemmän niihin romanttisiin hömpötyksiin kuin niihin gootti- tai intialaisvaikutteisiin. Täytyyhän muistaa että hillitön rehupaljous josta itse pidän ei ole kaikkien makuun. Toiset haluavat puutarhaltaan muutakin kuin jatkuvaa istutusta, kitkemistä ja kastelua. Ymmärrettävää, välillä minäkin haluan :D

Rehuosastolla oli tapahtunut kehitystä. Pelakuista ja verenpisaroista on messuilla saanut varmaan aina pistokkaita, hollantilaisten juurakot ja sipulit ovat nekin useimmiten esillä. Muiden kotimaisten tuottajien kohdalta homma onkin sitten haastavampaa. Messut ovat huhtikuun alkupuolella ja messuja varten täytyy tuottajien sitten "hyötää" erikseen kasvit kasvuun, koska eihän kukaan levossa olevaa kasvia osta. Siispä ne ovat joko kasvihuoneissa liian aikaisin heräteltyjä tai (Euroopan) tuontirehuja. Niitä tarvitsee ensin pari kuukautta pidellä sisällä, mieluiten valoisa ja viileä paikka, ja sen jälkeen alkaa sisään-ulos-rutiinit kun niitä rehuja pitää karaista, eli pikkuhiljaa ulkoilmaan totuttaa. Siksi mun mielestäni olikin hienoa, että siellä oli perennoistakin ihan pikkutaimia. Saattaa jopa olla, että nämä pikkutaimet ovat ihan kotimaista tuotantoa.

Omat rahat jäivät tällä kertaa kirjakaupan (Puutarhan puut ja pensaat, 237 s, 18€), kumisaapaskaupan (Kontiot 49€) ja hollantilaisten haaviin (8 sinisarjaa ja 6 päivänliljaa, 20€). Sisustusmessujen puolelta löytyi italiaisen valmistajan nahkalaukku (selkä-/olkamallin kassi 40€). Isännälle porateline (35€).

Yksi miinus niistä löytyi: siinä keskellä olevalla alueella vallitsi äärimmäisen tympeä haju. Kurkku karheana --> hajuaistini oli vähän normaalia herkemmällä ja meinasi siinä oksettaa tosissaan. En paikallistanut mistä rehusta se lemu oli lähtöisin. Oletan että joku tulppaanilajike se oli. Niissä usein on tympeät hajut, mutta eivät pihalla haittaa kun tuuli vie ne pois. Sisätiloihin eivät sovi.

Mulle messut ovat enemmän varaslähtö kevääseen kuin mikään ostostilaisuus. Hintataso messuilla on yleensä korkea, niin nytkin. Ymmärrettävää, messuosasto on jollain maksettava. Taimistoilta saa suoraan ostaen yleensä edukkaammin. Ostajille messujen etu onkin lähinnä siinä, että eri puolilla Suomea olevat taimistot löytyvät saman katon alta. Mutta messuilla yleensä näkee hiirenkorvalla olevia koivuja ja kukassa olevia tulppaaneita, sulaa maata markkeeraavia kivi-, sora- ja puupatioita, vesiaiheita ja ideoita kun ulkosalla niistä ei vielä ole toivoakaan. Eikä se pettänyt tälläkään kertaa.