Pikkuhiljaa alkaa kevät hiipimään tavistarhurinkin tontille. Verrattuna edellisiin pariin vuoteen kevät on tullut myöhemmin, vaikka taitaa olla silti ihan normaalissa aikataulussa. Ensimmäisenä kukassa lumikellot ja krookukset. Jokusen sinivuokonkin löysin.
Pihasta on haravoitu se mitä siitä haravoidaan. Loppu menee ruohonleikkurin nieluun sitten joskus. Niistäkin tuli jo aika mahtavat kasat. Tuppaa olemaan vähän ahtautta mihin kaiken laittaisi.
Mökkimännikköni on joskus 70-luvulla istutettua ja siellä on metsäkoneen jäljiltä vaot, paikoitellen puolisen metriä syviä. Mäntymetsähän on luonnollisesti tontin kaakkoiskulmassa, eli varjostaa tehokkaasti aamu- ja aamupäivä-aurinkoa. Minä ja minuun istutukset tykättäisiin auringosta ja siksi olenkin tehnyt suuren suunnitelman: aion harventaa sitä männikköä niin paljon, että valo pääsee sen läpi tontille, mutta toisaalta niin vähän, että sen alle jää mukava puolivarjoinen siimes, johon aion luoda ”rodo-puiston”.
Rahaa ei kumminkaan ole liikaa, joten puoli-ilmaiseksi pitäisi saada koko homma aikaiseksi. Siispä keksin kokeilla tämmöistä:
Talvella kaadetaan sen verran puita kuin jaksetaan paikalta siivota pois. Puut polttopuiksi ja risut haketan. Sinne vaon pohjalle viskelen ohuen kerroksen risuja ja risuhaketta. Sen päälle kasaan puutarhajätettä. Kun kasa on riittävän korkea, viskaan siihen pressun päälle. Sitten toivon, että kasa siellä kompostoituu ja voilá! minulla on valmis kasa kompostoitunutta kuohkeaa (lehti)multaa, johon voin suoraan istuttaa rodoni.
Tavoite on siis kolme kärpästä yhdellä iskulla: paikka kompostille, maan pinnan tasalle nostettu vako ja paikka rodolle. Tosin tällä menetelmällä saan paikan korkeintaan 3-4 rodolle vuodessa. Puiston toteutuminen kestää siis vuosia. Mutta ei se haittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti