pönttöuuni, osa II

Saatiin tuo sitten maalattua loppuun ja töpöteltyä sabluunalla siihen kuvio. Minulla oli tuolin istuinpohjat testialustana, pitäähän sitä töpöttelyä testata kun ei ole koskaan kokeillut. Siispä sabluuna teipillä kiinni istuimen pohjaan, palanen istuinten ylijäämävaahtomuovia ja pikkutilkka maalia. Enpä montaa töpötystä ehtinyt tekemään kun poika kuuli sanan "töpötys" ja tuli viereen hihkumaan, että "mää haluan töpöttää". Minä katselin vieressä ja totesin, että niin se on poika taas oppinut salaa jotain.

Tämmöinen kuvio sabluunalla siihen tuli pojan töpöttelemänä.



Väsymys alkoi sen verran painaa etten jaksanut enää kovin alkaa kameran kanssa säätämään. Kuvio on himmeä ja kiiltävä.

Tässä valmiin pönttöuunin kuvassa tuo kuvio hädin tuskin erottuu, luonnossa vähän paremmin. Kuvio jäi ehkä hieman liian vaaleaksi, vaikkei tarkoitus ollutkaan että se mitenkään silmille siitä pomppisi. Toisaalta pitää ottaa huomioon, että loppumakuuhuone on edelleen "ihanan" vihreä, lopputulos saattaa olla hieman toisenlainen jahka remontti sinne asti etenee. Pienin askelin eteenpäin.

keittiön tuolit

Aamulla sain loputkin tuolit valmiiksi, nyt kaikki neljä on hiottu, vahattu, liimattu, ruuvattu, kiillotettu ja uudet päälliset ovat paikallaan.

Tuolit ovat reilun 10 vuotta vanhat, Sotkasta ostettu, mitä-lie-viljeltyä-kumipuuta, kohtuullisen edullinen sarja silloin ostettu kun ei silloinkaan ollut paljon rahaa. Kertaalleen olen ne jo lakannut uudelleen (kun kyllästyin alkuperäiseen väriin) ja vaihtanut päälliset (yhteen tuli reikä). Tässä on tuolin ennen-kuva:

En usko, että näillä tuoleilla on enää yhtään käsittelykertaa jäljellä, on näitä niin monta kertaa paikkailtu ja liimailtu. Hioessa ne vasta muistuivat mieleenkin kun lakan alta paljastuivat. Tässä jälkeen-kuva:

On vähän kyseenalaista, että meneekö tämä enää TSIOB-projektiksi. Vaha (Osmo color, valkoinen, 0,9 litraa, riittää moneen muuhunkin käyttötarkoitukseen) 55€, istuimien vaahtomuovi 17,55€, istuimien kankaan tarkkaa hintaa en muista, mutta olisikohan noin 20€. Yhteensä siis about 92,55€ / 4 tuolia. No tulihan ne nyt vielä halvemmiksi kuin uusien osto ja saivat todennäköisesti taas muutaman vuoden lisäaikaa.

Varsinainen syy noiden entraamiseen on silti se, että minä pidän noiden pöydästä. Se on sopivan kokoinen ja muotoinen, eikä sen jalat ole tiellä kun istuu. Eikä siihen pöytään meinaa löytyä uusiakaan tuoleja --> tuolit saavat luvan kestää siihen asti, että löydän uuden pöytäryhmän joka miellyttää sekä silmää että kukkaroa.

Ja voinpahan jälleen kerran todeta, että minä käytän tavarat loppuun asti :)

pönttöuuni

Näin sen piti mennä:

veispuukitan, vahaan tuolit, luen hesarin, kaivan maalausvälineet, pesen pönttöuunin, teen pullataikinan, maalaan pönttöuunin, kiillotan tuolit ja ruuvaan ne takaisin kasaan ja siivoan jälkeni. Hyvin tehdyn työn jälkeen otan oluen ja istahdan sohvalle toljottamaan telkkaria.

Ja näin se meni.

Aamulla veispuukitin, sitten kävin vahaamassa tuolit. Hain hesarin ja eksyin veispuukittamaan. Muistin, että lehti piti lukea, joten siirryin lehden lukuun keittiön lattialle. Pesin pönttöuunin ja aloin raijaamaan maalausvälineitä. Funtteerasin, notta tylsän näköinenhän semmoinen yksivärinen pönttöuuni on, joku kiva koriste siihän pitäisi saada. Siinä vaiheessa oli isännän tullut nälkä, joten sapuska oli valmista. Ja minä ehdottelemaan, että käytäisiin hakemassa sabluuna paikallisesta rautakaupasta ja tilkka maalia, että saadaan jotain muutakin kuin valkoista pönttöuuniin.

Niinpä sapuskan jälkeen lähdettiin huristelemaan rautakauppaan. Joka näytti enemmän laskiaisriehalta. Mitä ihmettä täällä tapahtuu? Miksi rautakaupan pihalla on ilmapalloja, jumalaton määrä pentuja ja soppatykki? Ovella selviää, että on jokin tuuletustapahtuma. Tässä tapahtumassa kaikki normaalihintaiset ostokset -20% ja lukuisasti muita tarjouksia. Jotenkin siinä ruuhkassa (siis ainakin 20 ihmistä liikkeessä sisällä samaanaikaan, eivätkä olleet kaikki edes henkilökuntaa. Tämmöisessä pikkukylässä se on jo ruuhka.) päästiin ensimmäiselle etapille jossa luki "Erä Pukkilan III-luokka laattoja 5,50 €/m2". Ja esillä on korea 20*25 cm kokoinen valkoinen laatta jossa aavistus sinistä kuviointia. Oli siina muitakin värejä, mutta en minä niitä katsonut. Isäntä siihen jäi, minä jatkoin matkaa. Hetken päästä huomasin ettei isäntä ole enää mukana, joten takaisin. Isäntä hivelöi laattaa, killittelee päätään puolelta toiselle ja arvioi. Minä arvaan, että hänen tekisi mieli ottaa laattoja mukaansa. Informoin, ettei meillä ole tiloista mittoja. (Tosiasiassa ei ole edes kunnollista suunnitelmaa.) Myyjä toteaa, että no maanantaina sitten mittojen kanssa takaisin.

Pääsimme vihdoin sabluunoille asti ja sain valittua mieleiseni. (Miksei koskaan ole juuri sitä myynnissä jonka sielunsa silmillä on nähnyt?) Valitsen pikaisesti myös värin sille, mutta päätänkin käyttää sitä maalipurkin loppua joka varastossa vielä ehkä kenties saattaa odottaa. Matkalla kassalle havaitsen tapettia 2€/rulla. Päätän pikaisesti, että joku huone jossain päin taloa tulee saamaan vaalean persikan sävyisen tapetin ja siinä huoneessa on menekkiä 6 tapettirullalle. Ehkä.

Kotona selviää, ettei maalia ole, joku muisti väärin --> isäntä takaisin kauppaan. Minä alan maalaamaan. Isäntä kaupassa jää uudestaan kiinni laattojen kaupustelijan kanssa ja selviää, että laattoja on kyllä maanantaina, mutta hinta on jotain toistakymmentä euroa neliöltä silloin. Normihinnaltaan tuommoiset laatat (priimana toki) pyörivät 20-25 euron nurkilla. Isäntä pisti pojan asialle ja poika soitti minulle: "Paa vaatteet päälle ja ota mitat, laattoja saa tuolla hinnalla vain kahteen asti tänään". Aha, jassoo, kello on 13.15, eikä saunasuunnitelmasta tietoakaan. Se siitä maalauksesta.

Siispä mittanauha käteen, ensimmäinen paperinpala ja kynä ja mittomaan alakerran tilat. Koskapa autoni on pieni henkilöauto, ei suinkaan omakotitaloa remontoivan tuikitarpeellinen pakettiauto, tai edes peräkoukullinen, niin piti sopia, että laatat saavat odottaa maanantaihin asti. 13:15 ja 14.00 välisenä ei kerta kaikkiaan ehdi tekemään suunnitelmaa sauna- ja pesutiloille, tekemään materiaalilaskentaa, ajamaan kodin ja rautakaupan välillä neljää kertaa ja purkamaan/lastaamaan kolmea kuormaa.

Tuotiin eka kuorma kotiin. Yllättäen pullataikina oli tässä vaiheessa jo noussut (suunnitelmani mukaan pönttöuuni on tässä vaiheessa maalattu), joten maali jatkakoon kuivumista pensseliin. Ensin eka erä kaakeleita on saatava (20 laatikkoa) kellariin. Sitten taikina pulliksi. Ja varmuuden vuoksi pojat evakkoon, etteivät ole min tielläni. Ja sitten siihen pönttöuunin maalaukseen. Siinä sitten vuorotellen maalasin ja pistelin pullapeltejä uuniin.

Minä en pidä suojauksesta. Siksi suojasin vain luukun. Ja siksi minä maalaan hyvin ohuilla kerroksilla, koska ohuilla kerroksilla maalaamalla maali pysyy siellä missä pitäisikin, eli pensselissä ja kohteessa. Pönttöuunin alkuperäinen väri myrkynvihreä, uusi valkoinen. Valkoinen ei olisi valkoinen, jos ei sitä olisi niin monta eri väriä, meidän purkeista löytyy kahta. Toinen on sinertävä, toinen kellertävä. Otin kellertävän nyt käyttöön ja vielä näyttää siltä, että täytyy huomenna vielä maalta sinertävä päälle. Väri on kuin valkoinen tilassa jossa on 10 vuotta huolella tupakoitu... Miksi ihmeessä anoppi on semmoisen värin ehdoin tahdoin halunnut?

Tämäkin projekti on muuten TSIOB (Tee Se Itse Olemattomalla Budjetilla) -projekti, niin täytyy huomauttaa, että valkoinen käyttämäni maali on anopin muuttoremontin ylijäämää, sen on maksanut VVO. Hintaa maalaukselle tulee siis sabluuna 18€ ja värillinen maali 16,05€, jotka tosin molemmat ovat monikäyttöisiä ja riittävät moneen muuhunkin projektiin.

Nyt on ilta, otan oluen ja painun veispuukittaan. Ei kiinnosta pätkääkään, että pönttöuunin maaluu on kesken, eikä kukaan ole kiillottanut tuoleja eikä edes pistänyt ruuveja niihin paikalleen. Onhan päivä vielä huomennakin. Eikä huomenna ole yhtään rautakauppaa auki.

Kunnallistekniikka on vihdoin täällä.

Long time no updates. Olen koittanut pitää kahta blogia, puntaroinut missä kirjoittelisi ja kiinnostaako edes ketään. Nyt tuumin sitten, että teen tästä sen "virallisen" blogin ja tuo toinen saa jäädä unholaan. Ehkä käyn sinne osoitteen laittamassa, että potentiaaliset halukkaat lukijat voivat tänne sitten suunnistaa.

Kunnallistekniikka on tehnyt tuloaan elokuusta asti. Se on tarkoittanut mm. sitä, että tie on ollut aivan hirveässä kunnossa. Joulun alla ja välipäivinä tiellä oli räjämiittimiehet, jotka poksuttelivat kalliota pois putkien tieltä. Putkien tulo tarkoitti tietysti myös sitä, että sehän on taloon tehtävä ylimääräinen, toivottavasti tilapäinen, reikä josta putki pääsee sisälle. Viemäri kytkettiin heti kohta alkuvuonna ja kunnallinen vesi viikon verran myöhemmin. Silloin oli kovat pakkaset ja runkolinjasta meidän tontille päin ehti putki jäätymään ennen peittoa. Sen jälkeen sitä on odoteltu että koska a) kunta ehtii tulla sen sulattamaan tai b) se sulaa itsekseen. No eilen kävi sitten ihme ja putki oli sulanut itsekseen. Näin ollen on melko varmaa, ettei putki tule koskaan jäätymään.

Isäntä jossain vaiheessa kyselikin minulta, että olenko sitä mieltä, että vesijohtoon pitäisi lämmityskaapeli laittaa. Isäntä kun meinaa aina varautua ihan kaikkeen mahdolliseen. Minä sanoin, notta ei pistetä, kaivettava on sen verran syvälle, että pysyy routarajan alla. Tovin pelkäsin tehneeni väärän ratkaisun, mutta onneksi en sittenkään :)

Eilen en vielä oikein mitään eroa huomannut, vähän isommalla paineella tulee vettä raanasta (vesijohdon paine meidän talossa nousi 1 barista 3 baariin) ja sitä myöden vettä tulee siis myös enemmän. Eihän se välttämättä mikään hyvä asia ole, ei silti.

Isäntä kylläkin huomasi jo eilen. Meillä on juomavesi kannettu noin 1,5 vuotta, haettu huoltoasemalta kannuilla. Eilen oli isäntä todennyt, että 2 kannua on tyhjänä ja päättänyt nostaa ne autonperään ja lähteä täyttämään. Eteisen ovella oli tajunnut, että eihän niitä enää tarvitsekaan täyttää! Kannut jäivät eteiseen ja arvaan, että ne ovat siinä muistomerkkinä siihen asti kunnes minä keksin niille jonkun säilytyspaikan.

Minä vasta tänä aamuna huomasin, kun kävin hiuksiani pesemässä. Normaalisti pumppu hörähtää jossain vaiheessa käymään pesua ja se on vanha ja äänekäs. Tänä aamuna huomasin hiljaisuuden. Mietin, että kummoinenkohan tulee saunakokemuksesta, kun pumppu ei hörähdä pyörimään suihkun alla seistessä :)


Kaivot pihalla on ja ne sinne jää, joten niistä pitää jotenkin vettä pystyä nostamaan. Minä toivon, että me pääsemme isännän kanssa yhteisymmärrykseen siitä, että tämä vanhus saa vaieta iäksi ja tehdä tilaa nuoremmilleen.