Kärhöjen vaikea vuosi

Ei ole helppoa olla köynnös meillä. Eikä varsinkaan kärhö. Tämä violettikukkainen kärhö (kenties Jackmanii?) on ollut samalla paikallaan edellisen omistajan istutuksesta lähtien. Paikka on mökin seinustalla, aurinko paistaa muutaman tunnin iltapäivällä. Eihän meillä muutamaa tuntia enemmän paista aurinko oikein missään. Tai paistaa, mutta siinä kohtaa kasvaa kallio.

Tähän asti se on saanut olla siinä rauhassa, tänä vuonna sitä on vähän koeteltu. Ensin se heräsi keväällä kovin myöhään. Ja sitten kun heräsi, niin naapurin koiruus keksi, että kuistin alla on kissojen pakopaikka. Ja jos oikein läheltä seinää könyää niin ehkä kissoista näkee vilahduksen.
Jokusen kerran koira kiskaisi sen tukiritilästään irti sillä seurauksella että sen latvat katkeili ja vähältä piti ettei juurta myöden mennyt poikki. Nyt alkoi kukkimaan, tosin kukkia on alle 10 mutta kukkii kuitenkin.

Lumikärhön (Summer Snow) oltavat eivät ole sen helpommat. Se kasvoi alunperin mökin ainoan etelään suuntautuvan ikkunan vieressä. Siinä se kasvoi niin rehevästi ettei mökistä nähnyt onko yö vai päivä. Pois siitä, sanoi tavistarhuri. Laiskuuttaan ei kuitenkaan suuria juuria viitsinyt kaivaa.

Niitä kasvoi kolme. Yhden siirsin mäntymetsikköön ja kaksi keinun vierelle. Tarkoitus oli että niistä tulisi katos. Seuraavana keväänä tajusin, ettei paikka ollut sille otollinen. Keinun vieressä on keväällä pitkään kylmää ja kosteaa, talvella märkää. Mäntymetsään taas ei sada vettä. Mäntymetsikön kärhö murjottaa, kasvaa vähän muttei kuki. Keinun vierestä toinen kuoli, se kosteammalla puolella ollut. Yläpuolen kärhö sinnittelee ja päätti tänä vuonna palkita muutamalla kukalla. Enpä ollut tullut aiemmin huomanneeksikaan että tällä kärhöllä on kukissaan eri määrä terälehtiä. Löysin 4, 5 ja 6 terälehden kukkia.

Eikä ole helppoa jos on vaikka keväälläkin meille saapunut. Suuressa viisaudessani ajattelin, että omenapuun alla sillä on hyvä olla. Siitä se kiipeä omenapuuta pitkin ja kukkii sitten kilpaa omenanraakileiden kanssa. Pah! Kuka antoi luvan unohtaa, että omenapuu on kissojen kiipeilypuu? Kuka antoi luvan unohtaa, että se varmaan 100-vuotias omenapuu on niin tiheä että sen alla on melko synkkä varjo koko lehtevän kauden? Kuka antoi luvan unohtaa, että omenapuu kärsii sen miljoonasta erilaisesta taudista?

Siirrettävähän se oli. Kaksinkertaisesta häirinnästä (istutus+siirto) huolimatta hän (Multi-Blue) yrittää kukkia, peräti yhdellä kukalla. Aika kaukana tosin on kukan koko siitä mitä sen kuvittelin olevan.

Toivottavasti jo ensi vuonna jollakin kärhöllä on asiat hyvin minunkin mökilläni.

Sadonkorjuuta

Keväällä ajattelin, etten perunoita laita ollenkaan. Mitä niitä itse kasvattelemaan kun ei kuitenkaan pysty omavaraiseksi alkamaan. Isäntä vastusti ja niinpä isännän mieliksi laitettiin sitten pottujakin maahan. Jääkaappijämistä laitoin 6 siemenperunaa (mitä-lie) ja kaupasta ostin lisäksi 6 Rosamundaa.

Niistä tulikin hauskannäköinen "perunasalaatti" jääkaapin perunalokeroon.

Pari talvea sitten ostin Lidlistä (kuulin viime viikolla sitä kutsuttavan natsi-Siwaksi. Olen kuulemma ajastani jäljessä kun nyt vasta sellaisen kuulin.) tämmöisen köynnösruusun. Ensimmäisenä talvena se olisi maanpäällisiä osia talvettanutkin, mutta miehet ja pojat tuhosivat sen lunta kolatessaan. Viime talvena se paleltui maata myöden.


Kukaltaan se on tosi kauniin värinen ja sitkeästi se jaksaa vielä tehdä tuommoisen 40-senttisen varren jonka päähän sitten muutaman kukan väkästelee loppukesän ja syksyn iloksi. Ensi talvenakin yritän sitä suojata. Pakkohan sen on joskus onnistua.


Punahattukantani hupenee uhkaavasti. Luin vasta tänä vuonna, että punahatut ovat lyhytikäisiä perennoja ja niitä kannattaa aina silloin tällöin istuttaa lisää, ettei käy niinkuin nyt mulle on käymässä.

Olen toki istuttanut paikalle lisääkin punahattuja. Toivottavasti ne selviävät talven yli hengissä. Kiva loppukesän ja syksyn kukka. Ja perhoset niin kovin tästä tykkäävät, välillä on ihan ruuhkaa.

Säilöntää - geeneissä?

Kolmisen viikkoa takaperin naapuri kauppasi punaherukoitaan poimittavaksi. Sanoin, että omissakin on ihan liikaa, en aio tänä vuonna säilöä yhtään mitään. Ihan vähän punaherukkamehua talven vispipuuroja varten. Vastakauppasin mustaherukoita marjatarhan 25 puskasta. Lupasi tulla jos mielenkiinto piisaa. Sitten eräänä päivänä löysin itseni poimimasta melkein kypsiä mustaherukoita hyytelöä varten. Nyt kaapissa on kolme purkkia hyytelöä.


Pari viikkoa takaperin naapuri piipahti ja kertoi, että vattuja on tosi paljon siinä hakkuuaukeella. "Ootkos käyny poimimassa?". Kiitos, en aio säilöä tänä vuonna yhtään mitään. Eräänä päivänä poika pyysi aamukahdeksalta, että "lähtisikkö äiti mun kanssa poimiin vattuja?". No jos nyt sitten yksi pieni vattuhillosatsi. Vaikka pakkasessa on hyvinkin ensi talven hillovatut vielä viime vuodeltakin.Ja siitä se sitten lähti. Taas, mopo käsistä meinaan.

Vattujen poiminnan jälkeen lähdin mustikkaan (en koskaan poimi mustikoita, se on niin hidasta, etten jaksa). Sen jälkeen poimin punaherukoita "ne muutaman pullon vispipuuroja varten". Iltapäivällä kuistilla oli vattuja, mustikoita ja punaherukoita. Nyt riittää, ajattelin. Nyt se on tehty, loput saavat jäädä puskiin.... Ja sitten tuli seuraava viikonloppu. Lauantaiaamuna lähdin ensin vattuja keräämään, sitten mustaherukoita, sitten punaherukoita. Ai niin ja karviaisetkin on poimimatta.

Siispä nitriilikumihanskat käteen ja karviaisten kimppuun. Ja taas oli kuistilla tavaraa. Etsiskelin kuumeisesti hillopurkkeja, niitähän ei luonnollisestikaan ole tyhjänä, koska viimevuotiset hillot ovat kellarissa syömättä. Löysin sen verran, että sain hillot ja mehut keiteltyä. Nyt riittää. Enempää en poimi.

Paitsi että ensi viikonloppunakin on marjoja vielä pensaissa, kukaan tuskin on viitsinyt käydä nyppimässä 60 pensaasta mustaherukoita vaikka lupa on annettu. Punaisista puolet on poimimatta, mustista olen poiminut 2 pensasta. Anoppi on jo käynyt, naapurikin kuulemma, vaikken mitään "koloa" missään huomannutkaan. Toisellekin naapurille on vinkattu, että sais tulla hakemaan. Eikä tänä vuonna ole räksiä auttamassa.

Tässä viime viikonlopun valmista saalista. Karviaismarjahilloa tein vain noista vihreistä. Se on niin työlästä, etten viitsinyt punaisista alkaa tekemään. Tai ei kai se työlästä muuten olisi, mutta kun en tykkää kuorista hillossa, niin puristelen karviaisista vain sisällön ja siitä teen hillon. Kuoret tyrkkään kompostiin :)

Mistähän se mahtaa tulla tuo vimma säilömiseen? Tai oikeastaan siihen, ettei niitä marjoja kerta kaikkiaan pysty jättämään sinne pensaaseen? Geeneissäkö se kulkee, perintönä jostakin neanderthalilaisten ajoilta?

Lisää heräteostoksia

Ja kun kävin eräänä päivänä ja näin hyvät tarjoukset, niin kävin luonnollisesti myös toisena päivänä. Tällä kertaa olin ”paremmin varustautunut” eli pakettiautolla liikenteessä.

Periaatteessa olen ollut sitä mieltä, ettei minun puutarhaani mitään koristekiviä tarvita. Mutta… suunnitteilla olevassa vesiaiheessani näen pienen puron ja sen yläpäässä jonkin kivikoristeen, jonka reunoja pitkin vesi valuu ja lähtee puroa pitkin alhaalla odottavaan altaaseen. Kivi minulla olisi, mutta siitä puuttuu vesiletkun mentävä reikä. Allas on: reunastaan rikki mennyt laastipalju, josta siis leikkaan rikkinäisen reunaosan pois. Pumppukin on, ostin kaksi kesää sitten suihkulähdepumpun, jossa on myös puromahdollisuus. Se on ollut ”tilapäissuihkulähteessäni”, eli odottamassa että keksin vesiaiheelleni sopivan paikan.


Kerrankos sitä periaatteistaan tinkii kun hinta on sopiva? Puron pohjaksi laitan muovia, mutta olen miettinyt pääni puhki millä sen koristaisin. Ja sitten tulee honkkarin remonttityhjennys, jossa kivet ovat ns. pilkkahinnalla poistomyynnissä. Ladoin tyytyväisenä kivisäkkejä kärryyn. Onni on olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Ongelma ratkaistu.

Ja mikä puutarhuri minä olisin jos en katsoisi sitä rehujen alehyllyä uudestaan? Ja tällä kertaa se kannatti: hyllyssä tosiaan oli tullut uutta tavaraa edelliseen päivään verrattuna. Päivän saldona oli: 1 toistaiseksi tuntematon perenna, 3 ruukkuliljaa, 2 kurjenmiekkaa, 2 * 5 taimen vattupusseja ja 10 * 20 kg koristekivisäkkiä. Yhteishintaan 28 €.

Tällä kertaa ehdin myös Bauhausiin katsomaan olisiko siellä kenties jotakin muuta koristetta vesiaiheeni yläpäähän. Koristetta ei löytynyt, mutta löytyi kiviporanterä, jolla isäntä lupasi kairata sopivaan luonnonkiveen vesiletkun reiän. Toinen ongelma ratkaistu. Aika hyvä päivä.

Heräteostoksia

Kävin eräänä päivänä honkkarissa... Piti menemäni Bauhausiin katsomaan olisiko siellä jotakin lähdettä/patsasta tekeillä olevaan vesiaiheeseeni. Mutta kun honkkari on matkan varrella ja jo tielle asti näkyi, että "Remonttityhjennys", niin tietäähän sen kuinka siinä kävi. Fillarilla sotkin niin maan tautisen kovaa sinne, heitin fillarin parkkiin ja kypärän kainaloon. Sitten ryykäsin sinne puutarhapuolelle ja mukamas välinpitämättömän näköisenä tallustelin ympäriinsä katsomassa olisiko siellä jotakin.

No olihan siellä. Muutama alennusrehu oli euron kipale ja semmoisia plaatuja etten normaali hinnalla vaivautuisi edes koittamaan. Seisoskelin niiden vieressä ja mietin miten niitä fillarilla mukanani kuskaisin. Kiertelin lisää ja löysin lapun jossa luki "rikkinäiset lannoitepussit -80%". Häh?Miten maailmassa minä kuljetan isoja lannoitesäkkejä pyörällä? Tämmöisten alennusten kohdalla kun on aina niin, että jollei heti ota, niin sitten ne on jo loppu. Ainakin täällä meillä päin.


Isäntä oli autolla töissä, joten pieni pirautus "et-sä-viitsisit-sä-tulla-töitten-jälkeen-käymään-tässä-vähän-auttamassa". Isäntä vaan kysyi, että tuunko keltaisella (=pakettiauto) vai vihreellä (=henkilöauto). Ja kun kerta kuski oli tulossa niin aloin latomaan tavaraa kärryyn. Siellä minä sitten seisoskelen kärry täynnä tavaraa pyöräilykypärä kainalossa. Saattoi ohikulkija jos toinenkin hämmästellä kuinka luulen ne kuljettavani.

3 vihmaa, 1 köynnöshortensia, 1 peikonpähkinä, 1 puksipuu, 2 säkkiä kanankakkaa, 10 kg puutarhan kevättä, 10 kg puutarhan kevättä havuille, 25kg syyslannoitetta, 25 m vesiletkua, 50 l kylvömultaa. Yhteensä 34 euroa.

Honkkarissa oli loistava asiakaspalvelu. Vastasivat kaikkii kysymyksiin, lupasivat varata roinat, jollen saa kyytiä ja vakuuttivat, että nyt on halpaa. Näinhän minä toki sen että on halpaa. Lopuksi sain jopa vettä, vaikka hanat oli sisältä asti kiinni. Sain käteni pestyä ennen kotiin lähtöä, rikkinäisiä pusseja nostellessa kädet hieman tuoksahtivat kanankakalle.

Vesiaiheen "patsasta" en löytänyt. Enkä Bauhausiin ehtinyt ollenkaan.

Välillä vaan katsellaan

Sadonkorjuuaika tuo luonnollisen pienen tauon pihapuuhasteluihin. Ehtii käyskennellä kameran kanssa katsomassa mitä on tullut tehtyä, minkälaisia kukkia on kukassa, minkälaista maisemaa ja miltä kasvihuone näyttää. Ja muistelemaan minkälaisia sattumuksia mihinkäkin liittyy.


Olen kylvänyt salkoruusuja kahtena vuonna, huonolla menestyksellä. Ainakin kaksi pussillista siemeniä olen kylvänyt, ja niistä parikymmentä siementä on itänyt. Kymmenkunta eteni sirkkalehtivaiheelta varsinaiseen lehteen asti, kaksi tai kolme tainta olen saanut maahan asti. Ja niistä yksi selvisi talven yli. Ja siis kukkii nyt. Eikö vaan sekin ole sitten keltainen. Kun en niin kauheasti keltaisesta väristä pidä. Onneksi on edes pastellikeltainen, eikä mikään voikukan keltainen. Mitenköhän saisi hieman pienemmällä vaivalla näin komeaa kasvia?

Ekana kesänä jouduimme yhden kuolleen punaherukan hävittämään sisääntulosta ja istutin sen tilalle liljoja. En enää muista mistä ne sain vai ostinko itse. Liljat kukkivat komeasti ja tanakoiden varsien päässä. Toiset ovat oransseja, toiset pinkkejä. Toivoin, että ne olisivat kukkineet samaan aikaan, mutta ei. Juuri kun oranssit kuihtuvat, pinkit aloittavat. Onhan tietysti etu, että kukintaa kestää kauemmin, mutta haaveilemani väriefekti on hieman vaisumpi.

Ja kaikenlaisia yllätyksiä tulee aina siemenkylvöistä. Kylvin hillittömän määrän kesäkukkia keväällä esikasvatukseen. Luonnollisestikaan en enää muista mitä kaikkea, enkä etenkään mistä purkista mitäkin piti nousta. Muistan, että jotakin tämännäköistä kylvin, mutta kerrannainen kukka oli ihan täysi yllätys. Kukan nimeä en luonnollisestikaan muista. Keväällä ajatukseni oli, että saisin niistä muutamista taimista sitten kerätä siemeniä ja kylvää niitä isommissa määrin ensi vuonna. Jos tämä siemeniä tekee, niin ensi vuonna saan siis kylvää lisää tämmöisiä. Uljas näky.

Kuivan maan mökillä tarhuroidessa sitä yllättyy aina nähdessään sammakoita, sinisiskoja (=sisiliskoja) ja sudenkorentoja. Miellän ne kosteiden paikkojen asukeiksi ja yllätyn joka kerta. Nämä sinisiskot ovat löytäneet mukavan lämmittelypaikan kasvarista. Varmuuden vuoksi vielä halaavat toisiaan, ettei varmasti tule vilu. Vaikka luulisi, että savinen kukkaruukku betonisen perustuksen päällä kasvarissa, jossa päiväsaikaan voi lämpötila nousta yli 50 asteen riittäisi jo pelkällään.

Kasvarissa on silti kasveissakin eloa, vaikka päivälämpötilat ovat huikeita. Tomaatit ei siellä oikein tykkää muuta kuin kasvaa pituutta, mutta kurkkuja ja rypäleitä on tulossa kyllä. Ja chilejä ja paprikoita.

Taivaanrannan maalari

Olen aamueläjä. Nousen viiden ja seitsemän välillä ja menen yöpuulle yhdeksän pintaan, kymmenen aikaan viimeistään. Äärimmäisen harvoin valvon pidempään. Joskus se olisi kivaa valvoa yötä myöden ja ottaa valokuvia laskevasta auringosta, nousevasta sumusta ja yöstä. Haistella yön hajuja ja kuunnella yön ääniä. Olen varma, että silloin on toisenlainen maailma kuin aamulla tai päivällä.



Vähän aikaa sitten kävikin niin, että olin normaalia myöhempään hereillä ja pääsin osalliseksi yöllisistä sumuista ja auringonlaskuista. Mökkitontilla sumu nousee aika aikaisin, sen nousua on joskus kiva katsella. Se nousee kuin harso pellosta ylös silmän korkeudelle ja sitten sen nousu pysähtyy. Se tiivistyy ohueksi harmaaksi pilveksi ja jatkaa nousuaan, mutta uutta sumua ei näytä syntyvän. Sitten se jää kellumaan pellon päälle kuin se olisi valkoinen harso, joka on pellon reunoilla olevissa metsissä kiinni.

Laskeva aurinko puolestaan värjää taivasta erilaisilla punaisen, oranssin ja lilan sävyillä. Päivä todellakin laskeutuu, sananmukaisesti. Ylhäällä taivas on vielä aika vaalea, mutta kuta lähemmäs taivaanrantaa tullaan sen tummemmaksi värit muuttuvat.

Satumaisia näkyjä.

Kierrätyspuuhastelua

Kuljin ympäri nurkkia ja mittailin jokuselle vaihtotaimelle paikkaa ja keräsin samalla roskia joko kierrätettäväksi, poltettavaksi tai kaatopaikkapussiin laitettavaksi. Grillikatoksen takaa löysin vanhan puuhellan liesitason. Pari osaa puuttuu ja mietin mitä sille tekisin vai heittäisinkö kaatopaikkakuormaan. Hetken aikaa tölläsin sitä ja sitten siitä hahmottui mielessäni pöytätaso.

Pari päivää taso lojui pihanurmella kun koitin miettiä mistä sille jalat tekisin. Sitten muistin, että pihamaalla on myös kaksi tuolia. Toinen on rikki ja toinen on hyvää vauhtia seuraamassa samaan tilaan. Nostin liesitalon tuolien päälle ja mietin josko tuoleista saisi jotenkin jalat pöydälle tehtyä. Siinä taso lojui päivän verran. Vaikka miten ympäriinsä kiertelin, niin en saanut tuolista sille sopivaa kehikkoa mielessäni tehtyä.

Puutavaraakin pihalla on: 4*4, 5*5, muutama polttoon menossa oleva pätkä kakkos-nelosta ja kuormalavoja. Kakkos-nelosta ei ole tarpeeksi ja muut ovat ehkä hilkun liian tukevia tarkoitukseeni... Jalat siis on tehtävä kuormalavasta.

Siispä kierrätyspöytäni syntyi yhdestä kuormalavasta ja vanhasta puuhellan liesitasosta. Kolosiin saan pari kukkapurkkia ja silti pöydälle jää vielä tilaa laskea se teemuki.

Itse olen aika tyytyväinen aikaansaannokseeni. Ei se ehkä lähitarkastelua kestä: se on puolihuolimattomasti kyhätty, ristimitat vippaa, eikä jalatkaan olleet (taaskaan) ihan loppuunasti suunnitellut, mutta silti. Koko hoito on tehty pihalta löytyneestä rojusta (maali on vessan maalauksesta ylijäänyttä, naulat on ilmeisesti jääneet yli kun mökkiä on laajennettu joskus vuonna 198x). Siis kierrätystä.

Yläpenkki, -patio, -nurkka, -soppi, -puisto?, osa IV

Vielä muokkaamattomilla alueilla kukkii tällä hetkellä valkoista myskimalvaa ja päivänkakkaraa. Harmaakäenkukka ja harmaamalvikki ovat nupuilla. En uskalla siirtää niitä ennen kukinnan loppumista. Ehkä?

Ja sitten tuli blokki. Aivan totaalinen tyhjyys. Ei ole mitään hajua mitä seuraavaksi tekisin? Mistä kolmannelle pensashanhikille pääsee? Mihin tulee seuraava polku? Pääseekö puistoon ”takakautta” vai onko sinne vain yksi sisäänkäynti? Mitä seuraavaksi teen? Miten ihmeessä saan pois sen rakennusmuovirullan joka on puoliksi peittynyt maan alle? Se on jo niin haperoa, että se hajoaa kosketuksesta.

Parin päivän mietintätauon jälkeen suunnitelma on ihan yhtä olematon ja pää ihan yhtä tyhjä kuin aiemminkin, mutta sain edes silmäni auki. Mitähän varten tulin istuttaneeksi akileijaa ja rönsytiarellaa ihan takariviin? Miten minä luulen ne näkeväni jos niiden edessä on metrin, vähän toista korkeita rehuja? Vaikka pärjäävätkin puolivarjossa, varjossa niin kyllä ne silti vähän valoa tarvivat nekin.

Ja muistikin palailee pätkittäin. Totta, paarmojen takia päivällä ei viitsi paljon touhuta, mutta aamutuimaan pihalla ei ole paarman paarmaa. Siispä työn touhuun heti aamulla. Vaikka kuinka mittarissa näkyvä 7 astetta hirvittäisi. Päivällä pahimpaan paarma-aikaan joutaa ottamaan vaikka pikkutirsat. Sitähän varten kesäloma on?


Siispä ensimmäinen siirto. Heitin kolmosalueelle viskomani ruusut, joiden nimeä en edes tiennyt, pois. Niiden tilalle laitoin kalliokielot ja niiden eteen akileijat. Sain rohkeutta siirtää kukkivan myskimalvan ja nupuilla olevan harmaamalvikin. Ne menivät sinne takariviin. Tai no onhan takarivissä vielä vuorenkilvet, mutta niiden tehtävänä onkin pitää metsä ja heinät poissa pikkupuistostani.

Saniaiset näyttävät huonolta, mutta en luovuta vielä. Jos ne ovat pärjänneet kompostissa yli vuoden, niin eiköhän ne siitä ensi kevääksi toinnu. Joohan? Jos eivät, niin onhan niitä toki lisää.

Mutta mitä tehdä tyhjyydelle? Luulen kokevani nyt sitä, mistä taiteilijat puhuu kun kertovat blokista, ”writer’s block”. Haluaisin saada pikkupuistoni tänä kesänä valmiiksi. Tai no valmiiksi ja valmiiksi. Siis sellaiseksi, että siellä ei olisi enää muokkaamattomia alueita, eikä rikkaruohot rehottaisi, eikä yhtään rikkasiementä enää lisää tulisi.
Yläpuiston suhteen mieli on ihan tyhjä, mutta sitä vastoin tontin länsireunalle on jo villejä suunnitelmia. Kunpa vaan joku kävisi rikkaruohot poistamassa, muokkaisi maan ja poistaisi ne kivet sieltä. Noh, se on joka tapauksessa ensi vuoden juttuja. Aikaisintaan. Nyt pitäisi saada mielikuvitus liikkeelle ja päästä etenemään yläpuiston kanssa.

Yläpenkki, -patio, -nurkka, -soppi, -puisto?, osa III

Hienosti tekee muisti tepposia. Yhtään en muistanut, ettei heinäkuussa huvita enää mitään uusia kaivauksia ja istutuksia tehdä. Eikä mitään muutakaan joka kestää kauan ja on hikistä. En yhtään muistanut, että tässä vaiheessa vuotta paarmat alkavat olemaan sellainen kiusa, ettei ulkona viitsi pitkiä aikoja olla. Jos on pilvistä tai varjossa niin on hyttysiä ja jos aurinkoista niin paarmoja kiusana.

”Mitä sie etelän mies huijot, ota ohvia!” Offia olen laittanut, mutta olen melko varma, ettei se pitkän päälle ole ihmisen iholle ja terveydelle hyväksi jos aamusta iltaan on paksuhko off-kerros nahan päällä. Siispä yläpuisto on kohdannut vakavia viivästyksiä. Kuunliljojen viereen ehdin muokkaamaan seuraavan minialueen (onko se nyt neljäs?), vaikkei kuunlilja-aluekaan vielä ole istutettu. Siinä on kuitenkin paksuhko nurmisilppukerros päällä pitämässä siemenrikkojan etäämpänä. Keväällä kylvämäni kukat ja perennat tuntuvat olevan kivikkokasveja. Johtuisikohan se siitä, että viime vuonna tein kuivakkopenkkiäni ja ehkä varauduin, että siihen tarvittaisiin kasveja tänä vuonna? Ja akileijoja. Minun täytyy lakata kylvämästä akileijoja.



Viideskin minialue valmistui rappusten viereen. En teekään yläpuistoon pyörätuoli-/kottikärryramppia. Päätin, että joko nousen kottisteni kanssa rappuja pitkin tai käytän koria. Rappusten viereen laitoin hankkimani kirjoapteekkarinruusun. Siitä tuli mieleeni, että ruusuhan on vielä tovin melko pieni, joten jotakin maanpeittoa voisin siihen laittaa. Ehkäpä kevätkaihonkukkaa? Siispä naapuriin kerjuulle.

Kevätkaihonkukan lisäksi sain kolme kalliokielon alkua ja rönsytiarellaa. Kevätkaihonkukkaa siis ruusun juurelle ja kalliokielot ja rönsytiarellat nelosalueelle. Ja viimevuotisesta vauvalasta akileijoja. Mihinkähän tämänvuotiset akileijakylvöt laitan?