torstai 25. helmikuuta 2010

oikea talvi

On ollut vaihteeksi ihan oikea talvi. Pakkasta on ollut ja lumi on pysynyt maassa. Tosi pitkälle oli talvi vieläpä oikein valokuvauksellinen, sellainen missä lumi kerääntyy puiden oksille ja luo sellaista Lapin matkailuesitteistä nähtyjen valokuvien tunnelmaa.


Tässä on meidän pihan lumiukko, ihan luonnon itse muovaama. Punkkariksikin on häntä kehuttu. Kuva on otettu alkutalvesta, nyt helmikuun loppupuolella ei punkkarista näy enää kuin vähän irokeesin tupsua.


Pimeimmällä vuodenaikaa tämä oli ihan kiva näkymä kun astui ovesta ulos. Mietityttää ja hieman huolestuttaakin, että kuinkahan oksat pysyvät noissa männyissä kiinni kun lunta on niin hirmuisen paljon. Jostakin syystä noiden mäntyjen latvatkin ovat aikalailla taipuneet pohjoiseen ja pahaa pelkään, että jokunen latva niistä putoaa ennenkuin lumet lähtee.



Tässä on pari kuvaa uuden pihani norjanangervosta (nimi on vielä arvaus, en ole nähnyt kukassa). Ensimmäinen kuva on marraskuulta. Paksu, pehmeä, valkoinen lumi satoi päälle, ja tuo toista metriä korkeudeltaan oleva pusikko vielä taistelee ja sinnittelee lumen päällä.

Pari kuukautta myöhemmin tammikuussa lumikerros on sen verran kasvanut ettei angervosta enää paljon näy. Nyt helmikuussa ei näy siitäkään mitään. Lunta ei sentään toista metriä ole, vaan osittain on lumi painanut puskaa matalammaksi ja lisäksi on jouduttu poluilta heittelemään lunta päälle. Sen kohtalo ei sinänsä huoleta, arvaan ma, että joudun sitä rajusti leikkaamaan heti ensi kesänä joka tapauksessa. Sen verran oli kuolleen näköistä oksaa siinä syksyllä.


Joulun nurkkaan sai vielä aika ajoin kynttilöitäkin pihalla poltettua. Ja näin koreasti lyhty loistaa lumineen päivineen.

lauantai 20. helmikuuta 2010

uusi kotikuntani



Laitanpa tähän pari kuvaa uudesta kotikaupungistani. Pienesti on vielä ollut aikaa, tai jaksamista, lähteä vielä kovin pitkälle valokuvaamaan, ihan vaan "kaupungin" keskustaa kierrellyt. Paljonhan ei tietysti tämän kokoisessa kaupungissa ole nähtävääkään, mutta aina jotakin löytyy kun vaan viitsii katsoa. Puropahasia, tai ojanpoikasia, kulkee vähän siellä täällä. Vettä ilmeisesti pinnan alla on riittämiin, paitsi meidän kaivon kohdalla. Muuton hetkellä oli jo syyskuun loppu, lokakuun alku, eli syksy melko pitkällä. Arvaan, että näistä puropahasista tulee oikein kauniita paikkoja kunhan taas kevät ja kesä koittaa. Järvi- ja jokimaisemiin asti en ole vielä joutanut kävellä ollenkaan. Autolla kylläkin käytiin katselemassa.

Ylläolevan kuvan patsas sijaitsee torin reunassa olevan kukkakaupan pihalla (ei, en ole vielä tutustunut kukkakauppaan). Nähdessäni patsaan mietin, että miksiköhän patsaan naama näyttää olevan hyvin-hyvin kulunut? Onkohan patsas ollut paikoillaan kauan vai onko se alunperinkin tuollaiseksi tehty?

Toijalan kirkko, puusellainen, on varsin kaunis näky. Kummallista, vaikka mitään muuta vanhaa ei kaupungissa olisi, niin vanha kirkko löytyy aina. Rippikouluikäisen sinne olen jo kertaalleen passittanut, itseltä käynti vielä puuttuu. Tuohon kuvaan olen itse varsin tyytyväinen, vaikken mikään haka valokuvaaja olekaan. Mutta kuva on jotenkin kaunis.


Vanha sakasti: "1483 perustetun Akaan seurakunnan vanha kivisakasti ja hautausmaa. Tässä on sijainnut myös seurakunnan vanhin kuukirkko. Hiljenny Herran edessä kunnioittamaan esi-isien muistoa.".

keskiviikko 17. helmikuuta 2010

kunnallistekniikka, remontti, osa I

Talomme on toistaiseksi vielä kunnallistekniikan ulkopuolella, meillä on siis omat vesi- ja sakokaivot.

Lain mukaan kunnallistekniikkaan olisi pitänyt jo liittyä, mutta näin ei ole tapahtunut. Kuuliaisena kyselin kunnallistekniikan hintaa.

Sain ensimmäisen tarjouksen. Ihmettelin siinä maksun perusteena ollutta rakennusoikeutta ja kyselin perään. Vastaus oli mielestäni aika tyly: "kyllä mä tiedän mitä mä teen".

Ajattelin mielessäni, että ok, tämähän sopii minulle, koska kaavan mukaan rakennusoikeus on yli kaksinkertainen. Kunnallistekniikan liittymismaksu perustuu rakennusoikeuteen, joten pienemmällä rakennusoikeudella minä maksan pienemmän rahan. Viikon kuluttua tuli lappu, jossa pahoiteltiin virhettä ja annettiin uusi tarjous. Hinta oli kuitenkin kova, ja kyselin että voisiko maksuun saada maksuaikaa tai voisiko kunnallistekniikkaan liityä "pala kerrallaan". Vastaus oli taasen tylyn asiallinen, "ei voi ja maksuaikaa on 30 päivää".

Piti kuitenkin liittyä kunnallistekniikkaan. Rahat siihen piti ottaa vanhan asunnon aso-maksusta. Ilman sitä ei olisi mitään mahdollisuutta niin suurta maksua maksaa tässä vaiheessa. Aso-maksun tullessa oli yllätys suuri kun palautunut summa oli aivan liian pieni. Tutkin tovin asiaa ja tajusin, että jossain vaiheessa on tullut kommunikaatiokatkos pankin kanssa. Lainoituksen piti olla 100%, mutta näyttikin olevan vain 95%.

Kun allekirjoitin lainapapereita pankissa tiedustelin tuosta summasta ja he sanoivat, että älä murehdi, he hoitavat sen pankin päässä, ei minun tarvitse siitä välittää. Toisin kävi. Mietimme miehen kanssa tovin tykönämme, että otammeko yhteyttä pankkiin ja yritämme korjata tilanteen vai koitammeko haalia kunnallistekniikan rahat muulla tavoin. Päätimme koittaa haalia rahat muilla keinoin.

Talvi on tässä suurinpiirtein vettä paljon säästellen pärjätty, mutta kunnallistekniikka meillä ei vielä ole. Kaivojen vesi ei meidän käyttöön riitä, joten kiire sillä puhtaan veden saannilla on. Sen verran on edistytty, että kunnan kanssa on tehty sellainen sopimus, että liitymme tässä vaiheessa vain puhtaaseen veteen, viemäriin sitten joskus kun kunta muutenkin remontoi viemäriä siltä kohdalta. Se kun on tällä hetkellä huonommassa kunnossa kuin meidän oma sakokaivo.

nettiyhteys, muutto, osa XI

Soneran nettiyhteys osoittautui mahdottomaksi saada. Hieman vaikean mutkan kautta tosin vasta sekin selvisi.

Otin töistä siis sen kolmisen tuntia vapaaksi, jotta pääsin päästämään asentajan sisälle. Asentaja tuli ja touhusi aikansa, kävi ulkona kävelyllä ja kertoi sitten, että ei sitä nettiyhteyttä voikaan asentaa. Lanka on kuulemma pudonnut tolpasta alas. Asentaja kertoo, ettei hänen mielestään pitäisi olla mitään ongelmaa, mutta hän soittaa suunnitteluun ja soittaa minulle sitten takaisin. Vielä samana päivänä. Ei tullut samana päivänä puhelua, mutta parin päivän päästä tuli. Silloin kerrottiin, että lanka aiotaan vetää tietä pitkin, aikataulusta hän ei osannut kertoa, mutta lupasi soittaa kun tietää. Kävimme itse kameran kanssa kuvaamassa linjan nykyisen tilan, ihan vain varmuuden vuoksi ja mielenkiinnosta. Linja on katkaistu kun linjan alle on raivattu omakotitalotonttia, ei meidän vaan jonkun muun. Minä en tiedä onko linjan purkuun ollut Soneran lupa.

Soittoa ei kuulunut, joten aloin soittelemaan Soneralle päin. Joka viikko minulle sanottiin, että ensi viikon tiistaina tai keskiviikkona. Ja kun keskiviikkoon mennessä ei ketään näkynyt soitin taas torstaina ja kyselin perään. Ja taas luvattiin ensi viikon tiistaina tai keskiviikkona.

Koska kiinteää ei siis vieläkään ollut, päätettiin taas kokeilla nettitikkua. Tunnen itseni roistoksi, kun käytän hyväkseni 2 viikon koeaikoja, vailla aikomustakaan ottaa koko tikkua. Tällä kertaa asialla oli mies. Hän otti läppärin, meni DNA:n liikkeeseen, jossa miehet keskenään sopivat, että kyllä vaan Nokian tikku toimii. Voin vieläkin haistaa testosteronin määrän. Tikku koneeseen, ei toimi. Miesten oli antauduttava, Nokia ei toimi. Kotiin tuli Huawein tikku.

Viikon 48 perjantaina tulin kotiin ja postilaatikossani oli soittopyyntö TPO:lta. Koitin soittaa TPO:lle 15.58, mutta neljältä kiinni menevä asiakaspalvelu oli luonnllisesti jo siirtynyt viikonlopun viettoon. Soitin Soneralle ja kysyin miksi TPO lähettää minulle soittopyynnön koskien laajakaistaa. He eivät tienneet. Koittaakseni kepillä keväistä jäätä soitin myös DNA:lle kysyäkseni olisiko tämä heidän aikaansaannoksiaan ja onko heiltä jäänyt minun nettiliittymäasiani jotenkin kesken. Ei ole mitään tietoa soittopyynnöstä, eikä mitään ole jäänyt kesken, kaikki on asianmukaisesti lopetettu, vastattiin heiltä.

Sain TPO:n kiinni seuraavalla viikolla. Koko puhelun aikana minulle ei selvinnyt miksi he olivat minulle soittopyynnön lähettänyt, eivätkä he tuntuneet olevan perillä siitä itsekään. Oli vain TPO:n mielikuvituksessa olevia asiakkuuksia ja keksittyjä syitä. TPO:han ei ole minua koskaan asiakkaaksi huolinut, ei silloinkaan kun sillä oli laiton monopoliasema Tampereella. Laillista perustetta eväykselle ei ole ollut koskaan.

Noh, takaisin Soneraan. Koska nettitikun kahden viikon laina-aika oli taas ohi, kirjastossa ravaaminen tympi, niin päätin pyytää Soneralta tikkua siihen asti kunnes kiinteä saadaan yhdistettyä. Pitkällisen esimiestason pohdinnan jälkeen he suostuivat siihen, että minä saan armollisesti yhden megan tikun korkeintaan kuukaudeksi. Oli joulukuun 8. päivä. Soneran asiakaspalvelu sanoi, että kyllä se siihen mennessä tulee se kiinteä. Minä, insinöörinainen, katselin kalenteria ja mietin mielessäni, että ei puhettakaan. Kahden viikon päästä on joulunaika eikä silloin tapahdu mitään.

Välipäivinä soitin Soneraan ja tiedustelin pitääkö minun palauttaa tikku kun yhteyttä ei vieläkään ole. Pyysin heitä, taas, myös pitämään minut ajantasalla nettiyhteyden kytkennästä. Näin luvattiin tehdä.

Tässä kohtaa huomautan, että Soneran asian hoito on ollut jatkuvasti minun vastuullani, sitä ei ole hoitanut kukaan muu.

Maanantaina 11.1.2010, lähes kolme kuukautta laajakaistaliittymän tilauksen jälkeen, minulle soitti Soneran asiakaspalvelu. Hän kertoi, että asennus tulee viikolla 3. Olin onnessani, ihanaa, vihdoin saamme nettiyhteyden joka toimii (Soneran nettitikku toimii vajaan 300 kilon nopeudella ja pätkii yhteyttä toistuvasti, jokaisen sivun joutuu hitauden vuoksi lataamaan useita kertoja, ettei yhteys menisi välillä poikki). Mutta asiakaspalvelu palautti minut maan pinnalle: "Teidän osuutenne verkon rakennuskustannuksista on 2290€".

Siis mitäh!? Miten niin minun osuuteni? Tiedustelin miksi minulle ei ole koko kolmen kuukauden aikana sanallakaan mainittu tällaisesta asiastat mitään. Rouva Asiakaspalvelija kertoo puhuneensa tästä kustannuksesta jonkun miehen kanssa. Ai jaa? No sepä kiva hänelle. Mutta siis kun sopimuksessa on minun nimeni ja minä en ole mies, eikä meillä kukaan muu ole asiaa hoitanut, niin miksi minä en tiennyt. Rouva Asiakaspalvelija kertoo, että minä SAAN tässä tapauksessa veloituksetta perua tilaukseni. Älä? Tottakai saan, koska he eivät pysty sitä toimittamaan. Verkonrakennusta en ole tilannut.

Taloon tulee siis Soneran verkko, joka on mennyt poikki meistä riippumattomista syistä. Tein hetkessä johtopäätöksen, että jos minun osuuteni verkon KORJAUSkustannuksista on tällä hetkellä 2290€, niin saman hinnan saan maksaa myös silloin jos linja menee jostain syystä poikki, ukkonen, lumikuorma puissa tai muu vahinko. Koska olen kuullut myös luvattoman paljon uutisia siitä, että Sonera pyrkii lankaverkoistaan (ilmajohdoista) eroon, minulla ei ollut myöskään takeita siitä, että 2290€ maksamalla saisin liittymän pitää esimerkiksi 30 vuotta. Niinpä päätin olla ottamatta Soneran liittymää. Palautin lainatikun seuraavana päivänä.

Sekään ei ollut niin helppoa. Myymälä josta sen hain, ei enää muistanut, että se oli lainavekotin. He soittivat asiakaspalveluun, jonka kanssa jutteli lähes 20 minuuttia keskustellen asiasta. Puhelu loppui aikanaan, ja myyjä halusi vielä koittaa josko ottaisin kiinteän. Hän perusteli sitä sanoen, etten saa kiinteää mistään muualta halvemmallakaan. Kerroin, että lähes 2300 euron kynnysmaksu on minulle niin korkea, etten sitten ota kiinteää lainkaan.

Tämän jälkeen hän alkoi kauppamaan minulle lankaliittymää erittäin agressiivisesti minulle tikkua. Kerroin, etten huoli, koska kuukauden kokemuksen perusteella tikku ei toimi minua tyydyttävällä tavalla. Myyjä vastasi näin: "Toi tikku on vähän huono kun se on vanhentunutta tekniikkaa, nykyiset tikut on paljon parempia". Kiitin mielipiteestä ja huomautin, että tikku annettiin minulle kuukausi sitten. Jos siis sain kuukausi sitten vanhentunutta tekniikkaa, niin miksi minä luottaisin, että nyt tilanne on toisin. Kerroin myös, että kilpailijalla on tarjolla tikku, joka toimii ja jonka verkossa on valmiudet myös meidän alueellamme nopeaan tiedonsiirtoon. Myyjä kertoi tietävänsä, että tikku toimii meillä verkon maksiminopeudella. Johon olikin hyvä vastata, että kilpailijan tikku ylittää 300 kilon nopeuden jatkuvasti, kun taas Sonera ei yllä siihenkään kuin toisinaan.

Toistin, etten halua nyt Soneran liittymää. Myyjä jatkoi jo hieman turhautuneena: "Et saa mistään muualta halvemmalla."

Koin tilanteen jo pakkomyyntinä ja purjehdin liikkeestä ulos. Myyjällä ei selkeästi ollut aikomustakaan hyväksyä näkökantojani, eikä edes tunnustaa kokemuksiani todeksi.

Ja miten sen nyt ottaa. Euroissa laskettuna en varmasti saa halvemmalla, mutta toisaalta jos vertaan nyt maksamiani euroja / kilo, niin nettityhteyteni, langaton, jää halvemmaksi. Onneksi langattomiinkin saa jo reitittimiä, jotta yhteyden voi jakaa useammalle koneelle.

Tosin: koska mies sai päättää tikun (en jaksanut vääntää aiheesta Nokia ei toimi läppärissä), niin nyt meillä on se Nokian tikku, joka ei läppärissä toimi. Se pääsi mieheltä kolmannenkin kerran unohtumaan tekniikkahuumassaan.

Minua ihmetyttää Soneran toiminta. Eikö Soneraa kiinnosta oman omaisuutensa ylläpito sen vertaa, että huolehtisivat sen kunnosta? Kun verkon on "rikkonut" Joku Muu, niin eikö Joku Muu ole silloin korvausvelvollinen eikä se joka vahingosta kärsii?

Vähän sama tilanne kuin se jos naapurini ajaisi autollaan minun aitaani päin. Minä joutuisin maksamaan sekä auton että aidan, koska minä kärsin. Oikeassa elämässä vahingon maksaa tietysti naapuri (naapurin vakuutusyhtiö), joka vahingon aiheutti.

osoitteenmuutos, muutto, osa X

Onpas tässä vierähtänyt pitkä aika edellisestä kirjoituksesta.

Talon numeron arvoitus ratkesi. Talon alkuperäinen omistaja on ollut kunnalla töissä. Aikanaan kun taloja on numeroitu, hän on tuonut numeron 50 töistä tullessaan ja laittanut talon seinään. Jossain vaiheessa on sitten ilmennyt, että talon numeron pitikin olla 48 ja toiset kunnan miehet ovat käyneet numeron vaihtamassa.

Jostain syystä kävi niin, että numero 50 jäi kuitenkin elämään omaa elämäänsä virallisiin kirjoihin ja kansiin, kun taas talon seinässä komeili 48. Jännintä on olluthuomata, että osa posteistakin on tullut sillä numerolla 50. Omanlaisensa perusominaisuuden vaatii sekin, että pystyy asumaan vuosikymmeniä talossa johon postit tulee milloin milläkin osoitteella. Minulla semmoista ominaisuutta ei ole.