Muuttaessa pitää tehdä myös osoitteenmuutos, postille ja maistraatille.
Eipä osaa moni kuvitellakaan kuinka vaiherikkaan tapahtumaketjun minä saan aikaiseksi noinkin yksinkertaisesta asiasta. Siis muuttoilmoitushan toimii niin, että kävelee postiin, täyttää siellä lapun ja ruksaa sopivat kohdat. Sitten maistraatti saa tietää että olen muuttanut ja posti alkaa kääntämään postiani vanhasta osoitteesta uuteen. Näinhän se menee?
Ei.
Näin se menee:
minä täytän lapun ja jätän sen postin hoitoon. Parin arkipäivän kuluttua minulle soittaa maistraatti, joka sanoo: "onko tämä teidän osoitteenne, 48, oikein tässä lapussa?". On, minä vastaan. Maistraatti jatkaa: "kun tätä osoitetta ei ole olemassakaan, mistä te olette tämän osoitteen tempaissut?"
Minulta loksahtaa suu auki ja alkaa väkisinkin hymyilyttämään. "Talon seinästä ja kauppakirjasta, muun muassa", vastaan maistraatille.
Maistraatti kyselee minulta kuka talossa on asunut ennen minua ja kertoo että heidän rekistereistään löytyy kyllä edeltävä, 46, ja seuraava, 50, talo, mutta ei meidän taloamme. Kerron kuka on asunut ja maistraatti kertoo että edellisen asukkaan osoite on ollut eri (50). Keskustelemme niitä näitä ja yritämme arvuutella miksi osoite olisi jotakin muuta kuin mitä se on.
Maistraatti lupaa ottaa yhteyttä kaupunkiin ja mikäli sitä kautta ei mitään selviä, hän ottaa minuun yhteyttä.
Ei minua varsin haittaisi vaikkei olisi löytyisiään. Jos minua ei voida kirjata omaan osoitteeseeni, se tarkoittaisi sitä ettei minulla ole kotikuntaa ja jos minulla ei ole kotikuntaa, en voi maksaa kunnallisveroja. Kauppa kuulostaa äkkiseltään kannattavalta. Terveydenhuollon palveluthan minä saan työnantajalta ja vesihuollosta vastaamme itse. Sähköyhtiötä ei kiinnosta missä olen kirjoilla jos vaan laskun saa lähettää.
Uutta yhteydenottoa ei ole kuitenkaan kuulunut, joten oletan, että maistraatti ja kunta ovat päässeet yksimielisyyteen osoitteestani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti