pönttöuuni

Näin sen piti mennä:

veispuukitan, vahaan tuolit, luen hesarin, kaivan maalausvälineet, pesen pönttöuunin, teen pullataikinan, maalaan pönttöuunin, kiillotan tuolit ja ruuvaan ne takaisin kasaan ja siivoan jälkeni. Hyvin tehdyn työn jälkeen otan oluen ja istahdan sohvalle toljottamaan telkkaria.

Ja näin se meni.

Aamulla veispuukitin, sitten kävin vahaamassa tuolit. Hain hesarin ja eksyin veispuukittamaan. Muistin, että lehti piti lukea, joten siirryin lehden lukuun keittiön lattialle. Pesin pönttöuunin ja aloin raijaamaan maalausvälineitä. Funtteerasin, notta tylsän näköinenhän semmoinen yksivärinen pönttöuuni on, joku kiva koriste siihän pitäisi saada. Siinä vaiheessa oli isännän tullut nälkä, joten sapuska oli valmista. Ja minä ehdottelemaan, että käytäisiin hakemassa sabluuna paikallisesta rautakaupasta ja tilkka maalia, että saadaan jotain muutakin kuin valkoista pönttöuuniin.

Niinpä sapuskan jälkeen lähdettiin huristelemaan rautakauppaan. Joka näytti enemmän laskiaisriehalta. Mitä ihmettä täällä tapahtuu? Miksi rautakaupan pihalla on ilmapalloja, jumalaton määrä pentuja ja soppatykki? Ovella selviää, että on jokin tuuletustapahtuma. Tässä tapahtumassa kaikki normaalihintaiset ostokset -20% ja lukuisasti muita tarjouksia. Jotenkin siinä ruuhkassa (siis ainakin 20 ihmistä liikkeessä sisällä samaanaikaan, eivätkä olleet kaikki edes henkilökuntaa. Tämmöisessä pikkukylässä se on jo ruuhka.) päästiin ensimmäiselle etapille jossa luki "Erä Pukkilan III-luokka laattoja 5,50 €/m2". Ja esillä on korea 20*25 cm kokoinen valkoinen laatta jossa aavistus sinistä kuviointia. Oli siina muitakin värejä, mutta en minä niitä katsonut. Isäntä siihen jäi, minä jatkoin matkaa. Hetken päästä huomasin ettei isäntä ole enää mukana, joten takaisin. Isäntä hivelöi laattaa, killittelee päätään puolelta toiselle ja arvioi. Minä arvaan, että hänen tekisi mieli ottaa laattoja mukaansa. Informoin, ettei meillä ole tiloista mittoja. (Tosiasiassa ei ole edes kunnollista suunnitelmaa.) Myyjä toteaa, että no maanantaina sitten mittojen kanssa takaisin.

Pääsimme vihdoin sabluunoille asti ja sain valittua mieleiseni. (Miksei koskaan ole juuri sitä myynnissä jonka sielunsa silmillä on nähnyt?) Valitsen pikaisesti myös värin sille, mutta päätänkin käyttää sitä maalipurkin loppua joka varastossa vielä ehkä kenties saattaa odottaa. Matkalla kassalle havaitsen tapettia 2€/rulla. Päätän pikaisesti, että joku huone jossain päin taloa tulee saamaan vaalean persikan sävyisen tapetin ja siinä huoneessa on menekkiä 6 tapettirullalle. Ehkä.

Kotona selviää, ettei maalia ole, joku muisti väärin --> isäntä takaisin kauppaan. Minä alan maalaamaan. Isäntä kaupassa jää uudestaan kiinni laattojen kaupustelijan kanssa ja selviää, että laattoja on kyllä maanantaina, mutta hinta on jotain toistakymmentä euroa neliöltä silloin. Normihinnaltaan tuommoiset laatat (priimana toki) pyörivät 20-25 euron nurkilla. Isäntä pisti pojan asialle ja poika soitti minulle: "Paa vaatteet päälle ja ota mitat, laattoja saa tuolla hinnalla vain kahteen asti tänään". Aha, jassoo, kello on 13.15, eikä saunasuunnitelmasta tietoakaan. Se siitä maalauksesta.

Siispä mittanauha käteen, ensimmäinen paperinpala ja kynä ja mittomaan alakerran tilat. Koskapa autoni on pieni henkilöauto, ei suinkaan omakotitaloa remontoivan tuikitarpeellinen pakettiauto, tai edes peräkoukullinen, niin piti sopia, että laatat saavat odottaa maanantaihin asti. 13:15 ja 14.00 välisenä ei kerta kaikkiaan ehdi tekemään suunnitelmaa sauna- ja pesutiloille, tekemään materiaalilaskentaa, ajamaan kodin ja rautakaupan välillä neljää kertaa ja purkamaan/lastaamaan kolmea kuormaa.

Tuotiin eka kuorma kotiin. Yllättäen pullataikina oli tässä vaiheessa jo noussut (suunnitelmani mukaan pönttöuuni on tässä vaiheessa maalattu), joten maali jatkakoon kuivumista pensseliin. Ensin eka erä kaakeleita on saatava (20 laatikkoa) kellariin. Sitten taikina pulliksi. Ja varmuuden vuoksi pojat evakkoon, etteivät ole min tielläni. Ja sitten siihen pönttöuunin maalaukseen. Siinä sitten vuorotellen maalasin ja pistelin pullapeltejä uuniin.

Minä en pidä suojauksesta. Siksi suojasin vain luukun. Ja siksi minä maalaan hyvin ohuilla kerroksilla, koska ohuilla kerroksilla maalaamalla maali pysyy siellä missä pitäisikin, eli pensselissä ja kohteessa. Pönttöuunin alkuperäinen väri myrkynvihreä, uusi valkoinen. Valkoinen ei olisi valkoinen, jos ei sitä olisi niin monta eri väriä, meidän purkeista löytyy kahta. Toinen on sinertävä, toinen kellertävä. Otin kellertävän nyt käyttöön ja vielä näyttää siltä, että täytyy huomenna vielä maalta sinertävä päälle. Väri on kuin valkoinen tilassa jossa on 10 vuotta huolella tupakoitu... Miksi ihmeessä anoppi on semmoisen värin ehdoin tahdoin halunnut?

Tämäkin projekti on muuten TSIOB (Tee Se Itse Olemattomalla Budjetilla) -projekti, niin täytyy huomauttaa, että valkoinen käyttämäni maali on anopin muuttoremontin ylijäämää, sen on maksanut VVO. Hintaa maalaukselle tulee siis sabluuna 18€ ja värillinen maali 16,05€, jotka tosin molemmat ovat monikäyttöisiä ja riittävät moneen muuhunkin projektiin.

Nyt on ilta, otan oluen ja painun veispuukittaan. Ei kiinnosta pätkääkään, että pönttöuunin maaluu on kesken, eikä kukaan ole kiillottanut tuoleja eikä edes pistänyt ruuveja niihin paikalleen. Onhan päivä vielä huomennakin. Eikä huomenna ole yhtään rautakauppaa auki.