keskiviikko 15. heinäkuuta 2009

Odotuksen outouksia - osa II

Balkaninvuokko on kasvi, jonka soisin kasvavan tiettyjen kukkapenkkien reunamilla. Se on matala, kukkii nätisti ja käsittääkseni aika vaivaton, kuten useimmat muutkin sipuli- ja mukulakasvit. Joka vuosi olen pussin tai kaksi mukuloita ostanut, mutta onnistumisprosentti on ollut todella matala.


Viime keväänä huomasin ensimmäistä kertaa pussin kyljessä istutusohjeet. Siinä sanottiin, että mukuloita pitää liottaa ensin vuorokausi tai kaksi ja sitten vasta laittaa maahan. Ups. No eihän sitä nyt tarhuri jouda mitään liottelemaan, maahan menevät kun inspis iskee. Laitoin mukulat maahan ja toivoin parasta kuten usein ennenkin.

Tänäkin vuonna olen kitkenyt leinikkejä runsain mitoin pihastani. Rönsyleinikki mokoma leviää kukkapenkkiin usean metrin päästä vaikka kuinka koittaa ruohonleikkurilla kurittaa. On siis pakko kitkeä. Jotenkin sitä on jo kolmessa ja puolessa kesässä oppinut missä se rönsyleinikki kasvaa ja nyppii sitä samoilta kasvupaikoilta automaattisesti pois. Eräs kukkapenkki on vielä niin tiivistä maata, että siitä en saa kitkettyä oikeastaan mitään, siitä lähtee vain lehdet maanpintaa myöden pois.


Tänä kesänä huomasin leinikkiä kitkiessäni, että siinä on kovin oudon näköinen kukkanuppu. Se hehkui sinistä. Kourallisen ehdin nyppiä ”leinikkejä” ennen kuin havaitsin nupun ja jätin loput nyppimättä. Ajattelin, että josko siinä onkin joku muu kuin leinikki. Aloin vertaamaan lehtiä tarkemmin: eipä ole rönsyleinikin lehti ei. Kasvattamallani jaloleinikillä on vähän samannäköiset lehdet. Olisinko sitä laittanut tähän kohtaan? Kun kukkanuppu aukesi heinäkuun alussa, siitä paljastui balkaninvuokko. Mutta… eikös balkaninvuokon pitäisi olla kevätkukkija? Miksi se nyt heinäkuussa avaa kukkiaan? Samapa tuo, hyvä kun kukkii.


Vaan eipä ole ihme, ettei ole vuokot aiemmin kukkineet. Mikäs rehu sitä nyt kukkia jaksaisi jos tarhuri on koko ajan repimässä kaiken vihreän pois?

Se on aika veikeää, että sitä luottaa siihen mitä odottaa, eikä aina usko edes omia silmiään. Odotin siinä kasvavan rönsyleinikkiä, joten nypin pois kaiken mikä vähänkään siihen suuntaan viittasi lehdiltään. Siis vähänkään. Vaikka kuitenkin olisi pitänyt tarhurina nähdä mitä olin kitkemässä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti