nettiyhteys, muutto, osa XI

Soneran nettiyhteys osoittautui mahdottomaksi saada. Hieman vaikean mutkan kautta tosin vasta sekin selvisi.

Otin töistä siis sen kolmisen tuntia vapaaksi, jotta pääsin päästämään asentajan sisälle. Asentaja tuli ja touhusi aikansa, kävi ulkona kävelyllä ja kertoi sitten, että ei sitä nettiyhteyttä voikaan asentaa. Lanka on kuulemma pudonnut tolpasta alas. Asentaja kertoo, ettei hänen mielestään pitäisi olla mitään ongelmaa, mutta hän soittaa suunnitteluun ja soittaa minulle sitten takaisin. Vielä samana päivänä. Ei tullut samana päivänä puhelua, mutta parin päivän päästä tuli. Silloin kerrottiin, että lanka aiotaan vetää tietä pitkin, aikataulusta hän ei osannut kertoa, mutta lupasi soittaa kun tietää. Kävimme itse kameran kanssa kuvaamassa linjan nykyisen tilan, ihan vain varmuuden vuoksi ja mielenkiinnosta. Linja on katkaistu kun linjan alle on raivattu omakotitalotonttia, ei meidän vaan jonkun muun. Minä en tiedä onko linjan purkuun ollut Soneran lupa.

Soittoa ei kuulunut, joten aloin soittelemaan Soneralle päin. Joka viikko minulle sanottiin, että ensi viikon tiistaina tai keskiviikkona. Ja kun keskiviikkoon mennessä ei ketään näkynyt soitin taas torstaina ja kyselin perään. Ja taas luvattiin ensi viikon tiistaina tai keskiviikkona.

Koska kiinteää ei siis vieläkään ollut, päätettiin taas kokeilla nettitikkua. Tunnen itseni roistoksi, kun käytän hyväkseni 2 viikon koeaikoja, vailla aikomustakaan ottaa koko tikkua. Tällä kertaa asialla oli mies. Hän otti läppärin, meni DNA:n liikkeeseen, jossa miehet keskenään sopivat, että kyllä vaan Nokian tikku toimii. Voin vieläkin haistaa testosteronin määrän. Tikku koneeseen, ei toimi. Miesten oli antauduttava, Nokia ei toimi. Kotiin tuli Huawein tikku.

Viikon 48 perjantaina tulin kotiin ja postilaatikossani oli soittopyyntö TPO:lta. Koitin soittaa TPO:lle 15.58, mutta neljältä kiinni menevä asiakaspalvelu oli luonnllisesti jo siirtynyt viikonlopun viettoon. Soitin Soneralle ja kysyin miksi TPO lähettää minulle soittopyynnön koskien laajakaistaa. He eivät tienneet. Koittaakseni kepillä keväistä jäätä soitin myös DNA:lle kysyäkseni olisiko tämä heidän aikaansaannoksiaan ja onko heiltä jäänyt minun nettiliittymäasiani jotenkin kesken. Ei ole mitään tietoa soittopyynnöstä, eikä mitään ole jäänyt kesken, kaikki on asianmukaisesti lopetettu, vastattiin heiltä.

Sain TPO:n kiinni seuraavalla viikolla. Koko puhelun aikana minulle ei selvinnyt miksi he olivat minulle soittopyynnön lähettänyt, eivätkä he tuntuneet olevan perillä siitä itsekään. Oli vain TPO:n mielikuvituksessa olevia asiakkuuksia ja keksittyjä syitä. TPO:han ei ole minua koskaan asiakkaaksi huolinut, ei silloinkaan kun sillä oli laiton monopoliasema Tampereella. Laillista perustetta eväykselle ei ole ollut koskaan.

Noh, takaisin Soneraan. Koska nettitikun kahden viikon laina-aika oli taas ohi, kirjastossa ravaaminen tympi, niin päätin pyytää Soneralta tikkua siihen asti kunnes kiinteä saadaan yhdistettyä. Pitkällisen esimiestason pohdinnan jälkeen he suostuivat siihen, että minä saan armollisesti yhden megan tikun korkeintaan kuukaudeksi. Oli joulukuun 8. päivä. Soneran asiakaspalvelu sanoi, että kyllä se siihen mennessä tulee se kiinteä. Minä, insinöörinainen, katselin kalenteria ja mietin mielessäni, että ei puhettakaan. Kahden viikon päästä on joulunaika eikä silloin tapahdu mitään.

Välipäivinä soitin Soneraan ja tiedustelin pitääkö minun palauttaa tikku kun yhteyttä ei vieläkään ole. Pyysin heitä, taas, myös pitämään minut ajantasalla nettiyhteyden kytkennästä. Näin luvattiin tehdä.

Tässä kohtaa huomautan, että Soneran asian hoito on ollut jatkuvasti minun vastuullani, sitä ei ole hoitanut kukaan muu.

Maanantaina 11.1.2010, lähes kolme kuukautta laajakaistaliittymän tilauksen jälkeen, minulle soitti Soneran asiakaspalvelu. Hän kertoi, että asennus tulee viikolla 3. Olin onnessani, ihanaa, vihdoin saamme nettiyhteyden joka toimii (Soneran nettitikku toimii vajaan 300 kilon nopeudella ja pätkii yhteyttä toistuvasti, jokaisen sivun joutuu hitauden vuoksi lataamaan useita kertoja, ettei yhteys menisi välillä poikki). Mutta asiakaspalvelu palautti minut maan pinnalle: "Teidän osuutenne verkon rakennuskustannuksista on 2290€".

Siis mitäh!? Miten niin minun osuuteni? Tiedustelin miksi minulle ei ole koko kolmen kuukauden aikana sanallakaan mainittu tällaisesta asiastat mitään. Rouva Asiakaspalvelija kertoo puhuneensa tästä kustannuksesta jonkun miehen kanssa. Ai jaa? No sepä kiva hänelle. Mutta siis kun sopimuksessa on minun nimeni ja minä en ole mies, eikä meillä kukaan muu ole asiaa hoitanut, niin miksi minä en tiennyt. Rouva Asiakaspalvelija kertoo, että minä SAAN tässä tapauksessa veloituksetta perua tilaukseni. Älä? Tottakai saan, koska he eivät pysty sitä toimittamaan. Verkonrakennusta en ole tilannut.

Taloon tulee siis Soneran verkko, joka on mennyt poikki meistä riippumattomista syistä. Tein hetkessä johtopäätöksen, että jos minun osuuteni verkon KORJAUSkustannuksista on tällä hetkellä 2290€, niin saman hinnan saan maksaa myös silloin jos linja menee jostain syystä poikki, ukkonen, lumikuorma puissa tai muu vahinko. Koska olen kuullut myös luvattoman paljon uutisia siitä, että Sonera pyrkii lankaverkoistaan (ilmajohdoista) eroon, minulla ei ollut myöskään takeita siitä, että 2290€ maksamalla saisin liittymän pitää esimerkiksi 30 vuotta. Niinpä päätin olla ottamatta Soneran liittymää. Palautin lainatikun seuraavana päivänä.

Sekään ei ollut niin helppoa. Myymälä josta sen hain, ei enää muistanut, että se oli lainavekotin. He soittivat asiakaspalveluun, jonka kanssa jutteli lähes 20 minuuttia keskustellen asiasta. Puhelu loppui aikanaan, ja myyjä halusi vielä koittaa josko ottaisin kiinteän. Hän perusteli sitä sanoen, etten saa kiinteää mistään muualta halvemmallakaan. Kerroin, että lähes 2300 euron kynnysmaksu on minulle niin korkea, etten sitten ota kiinteää lainkaan.

Tämän jälkeen hän alkoi kauppamaan minulle lankaliittymää erittäin agressiivisesti minulle tikkua. Kerroin, etten huoli, koska kuukauden kokemuksen perusteella tikku ei toimi minua tyydyttävällä tavalla. Myyjä vastasi näin: "Toi tikku on vähän huono kun se on vanhentunutta tekniikkaa, nykyiset tikut on paljon parempia". Kiitin mielipiteestä ja huomautin, että tikku annettiin minulle kuukausi sitten. Jos siis sain kuukausi sitten vanhentunutta tekniikkaa, niin miksi minä luottaisin, että nyt tilanne on toisin. Kerroin myös, että kilpailijalla on tarjolla tikku, joka toimii ja jonka verkossa on valmiudet myös meidän alueellamme nopeaan tiedonsiirtoon. Myyjä kertoi tietävänsä, että tikku toimii meillä verkon maksiminopeudella. Johon olikin hyvä vastata, että kilpailijan tikku ylittää 300 kilon nopeuden jatkuvasti, kun taas Sonera ei yllä siihenkään kuin toisinaan.

Toistin, etten halua nyt Soneran liittymää. Myyjä jatkoi jo hieman turhautuneena: "Et saa mistään muualta halvemmalla."

Koin tilanteen jo pakkomyyntinä ja purjehdin liikkeestä ulos. Myyjällä ei selkeästi ollut aikomustakaan hyväksyä näkökantojani, eikä edes tunnustaa kokemuksiani todeksi.

Ja miten sen nyt ottaa. Euroissa laskettuna en varmasti saa halvemmalla, mutta toisaalta jos vertaan nyt maksamiani euroja / kilo, niin nettityhteyteni, langaton, jää halvemmaksi. Onneksi langattomiinkin saa jo reitittimiä, jotta yhteyden voi jakaa useammalle koneelle.

Tosin: koska mies sai päättää tikun (en jaksanut vääntää aiheesta Nokia ei toimi läppärissä), niin nyt meillä on se Nokian tikku, joka ei läppärissä toimi. Se pääsi mieheltä kolmannenkin kerran unohtumaan tekniikkahuumassaan.

Minua ihmetyttää Soneran toiminta. Eikö Soneraa kiinnosta oman omaisuutensa ylläpito sen vertaa, että huolehtisivat sen kunnosta? Kun verkon on "rikkonut" Joku Muu, niin eikö Joku Muu ole silloin korvausvelvollinen eikä se joka vahingosta kärsii?

Vähän sama tilanne kuin se jos naapurini ajaisi autollaan minun aitaani päin. Minä joutuisin maksamaan sekä auton että aidan, koska minä kärsin. Oikeassa elämässä vahingon maksaa tietysti naapuri (naapurin vakuutusyhtiö), joka vahingon aiheutti.