Säätiedotus on povannut sadetta, joten pihahommiin on lähdettävä niin kauan kuin keliä riittää. Kello on 7 aamulla. Kaalit pitää saada taimikennosta ulos. Menen kasvariin hakemaan taimikennostoa.Katselen surullisena kokonaan tyhjää kasvarin laatikkoa: siinä oli ne kolme tainta jotka olivat ehkä kurkkua, melonia tai kurpitsaa. Jäljellä on pelkät kolot, mikä lie ne söi. Ja runsain määrin mm. jauhosavikkaa jota hevonkukkukuormassa on ollut pilvin pimen.
Alan kitkemään jauhosavikkaa. Saan päähäni, että voisinkin laittaa muutaman kaalin kasvariin, ehkä siellä olisivat paremmassa turvassa tuholaisilta? Tai sitten houkuttelevat tuholaisvapaaseen kasvariini tuholaisia. Muutaman kaalin laitoin laatikkoon. Jätin vielä varmuuden vuoksi toiseen päähän tilaa, jos vaikka jostain kävelisi kurkun taimi tai pari vastaan. Loput kaalintaimet otin käteeni ja lähdin niitä viemään pottakeeniin.
Potagerissa (pottakeenissä) totesin, että kaalin laatikossa on rikkaruohoja, joten niitä kitkemään. Rikkaruohojen alta paljastui, että laatikkoon tarvitaan vähän lisää hevonkukkua.
Niitä varten tarvitaan kottikärryt ja talikko. Lähdin hevonkukkukasalle. Hevonkukkukasalla muistin sen peikonopähkinän joka siellä odottaa omaa paikkaansa, vieläkin. Otin lapion ja kaivoin sille ikkunan alle kolon. Keksin, että kasvarissa on muutama hopealehden taimi ja ne sopisivat erinomaisesti sen viereen jäävään tyhjään koloon. Haen ne ja istutan. Lapio kädessä katsoin toiselle puolelle väylää ja muistin, että kuistin edessä on vielä pari daaliaa vailla kotia. Hain daaliat ja istutin ne vanhan omenapuun viereen.
Kaalit ovat edelleen istuttamatta.
Daalioiden vieressä seistessäni näin, että viime kesänä naapurilta saadut vaaleansävyiset kuunliljat eivät tavisvihreän alta erotu, vaikka niille tilaa viime kesänä tein. Nostin ne ylös ja siirsin ne daalioiden viereen. Samalla kumarruksella aloin nyhtämään rikkaruohoja pois penkistä. Kierrettyäni penkin ympäri muistin taas kaalit. Ai niin, sitä hevonkukkua, mutta hevonkukku tarvitsee kottikärryt, enkä niitä saa ennenkuin isäntä on sahannut ja kiikuttanut polttopuut. Jäin "kytikselle" sen penkin viereen johon minun suihkulähteeni+puron pitäisi jonakin päivänä tulla. Kumarruin kitkemään siitä rikkaruohoja. Ja mallailin suihkulähteen ala-allasta paikoilleen, nyt kun penkissä on tilaa (ei ole viimevuotisia kesäkukkia sitä täyttämässä).
Hain saavit ja mietin ääneen mitenkähän ne saisi sopivankokoiseksi. Isäntä haki sahan ja alkoi sahaamaan toista saavia (=laastipalju) sopivamman kokoiseksi. Minä kaivoin suihkulähdepumpun esille ja mallailin sen mittaa: johto jää pari metriä lyhyeksi, joten jatkojohtosa tarvitaan. Sen hain kellarista, ei siellä tarvita pakkasvahtia kesäkuussa. Sain sahatun saavini ja aloin mallailemaan sitä paikalleen. Jotta saan sen paikalleen minun pitää kaivaa vähän multaa pois kukkapenkistä. Mutta sitä en voi kaivaa ennenkuin saan ne kottikärryt.Kello on 11 ja aurinko paistaa edelleen.Poika muistuttaa, että oivariini on loppu, samoin kuin maito. Lähden siis kauppaan 15 kilsan päähän, tarkoituksena onkin ollut käydä siinä läheisellä lihatilalla tutustumassa. Kaupasta haen poikkeuksellisesti vain sen mitä varten lähdinkin: oivariinia, maitoa ja olutta. Ajan lihatilan tiehaaran ohi kaksi kertaa ja loppujen lopuksi unohdan, että missä se edes oli. Soitan nolla-kakkoseen ja saan kuulla lihatilan olevan auki vain arkena. Olkoon siis.
Kaalit on edelleen istuttamatta.Kauppareissun aikana kottikärryt ovat vapautuneet. Alan kaivamaan suihkulähdettä varten kuoppaa. Mullan laitan tietysti kottikärryihin. Altaan alle tarvitsen hieman hiekkaa, mutta koska en heti keksi mihin laittaisin ylimäärämullan, kannan hiekkaa lapio kerrallaan kasasta paikalleen. Hiekkaa on enää hyvin vähän ja se on hevonkukkukasan alla. Hevonkukkukasa taas on pressun päällä ja kun vähän nostaa pressua, niin alta saa puolikkaan lapiollisen kerrallaan hiekkaa.
Kottikärry täynnä multaa muistan, että yksi alppiruusu kituu pahasti kompostin vieressä. Epäilen, että se kärsii kuivuudesta, joten päätän käyttää multakuorman alppiruusun siirtoon. Kippaan siis multakuormani metsikköön ja lähden kaivamaan alppiruusua ylös. Sen juurakosta paljastuu kolme tsiljardia kusiaista. Ehkä siinä onkin suurempi syy sen huonoon vointiin kuin kuivuus itsessään? Alppiruusu saa kuitenkin nyt uuden kodin. Ehkä se siitä vielä toipuu. Myrkyttämään en vielä alkanut, epäilen, että uusi paikka ei ole muurahaisten mieleen.
Siirryn täyttämään suihkuallasta ja laittamaan pumppua paikalleen. Yksi kumitassujalka on hukassa ja suihkupumppu jää kenolleen. Se tarvitsee muutaman kiven tuekseen. Niitä on tontin laidalla, haen muutaman, pesen ja tuen pumpun niillä paikalleen. No niin, nyt on hyvä. Jossain vaiheessa olin sitä mieltä, että luovutan koko puron osalta, mutta nyt kun ala-allas on paikallaan, päätän jättää puronkin vielä työn alle. Vedän tuolin suihkulähteeni viereen, strategisesti selkä riivittyihin rikkaruohoihin päin ja otan oluen. Katselen ja nautiskelen aikaansaannostani. Isäntä kaivaa trimmerin ja viikatteen avulla keinua koiranputkikasvuston keskeltä. (On jäännyt monta keväistä viikonloppua käymättä mökillä milloin minkäkin syyn vuoksi.)
Siirryn keinuun ja näen rikkaruohotkasat. Lataan siis kottikärryt täyteen rikkaruohoja ja kiikutan ne kompostiin. Mennessäni muistan kaalit.
Siirryn kottikärryjen kanssa hevonkukkukasalle ja täytän kärryt hevonkukulla. Kippaan hevonkukun pottakeenin laatikkoon, tasoitan ja istutan kaalit paikoilleen. Niiden viereen laitan kanelibasilikaa (vaikka yrttimaa olisi selkäni takana ja ammottaa tyhjyyttään, mitä nyt rikkaruohoja on vanhassa kompostissa).
Kello on 14.30 kun vellikello kajahtaa. Siirryn syömään ja huomaan, että telkkarista tulee puutarhaohjelmaa. Harmittelen, että päivä on kulunut turhanaikaisessa räpellyksessä, vasta kaalit on istutettu vaikka piti paljon muutakin tehdä. Nyt on jo myöhäistä, kohta alkaa Victorian ja Danielin häät. Onnea vaan morsiusparille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti