Pikkuhiljaa alkaa kevät ja lumien sulaminen löytämään tiensä meidänkin varjoiselle tontille.
Keskiviikkona oli pionirinne vielä tyystin lumenpeitossa, ei edes kivet olleet vielä paljastuneet.
Sunnuntaiaamuna hautakivirivistöä jo pikkaisen paistaa. Jokin tekstitys, hyvän päivän toivotus tai muu noihin kiviin kyllä tarvitsisi saada. Olisi se hienoa kun lumenalta paljastuisi pikkuhiljaa "Hyvää päivänjatkoa!" tai jotakin muuta vastaavaa.
Kivireestäkin paljastuu pikkuhiljaa jotakin: täältä me tuoksukurjenpolvet tullaan!
Kirsikkapensas on sitkeästi lumikasan alla piilossa, saas näkee paljonko sitä joutuu oikomaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti