Käyskentelin launtain puutarhamessuilla. Kävin toki muutkin messut läpi (Oma koti, oma mökki, sisustus, olikohan vielä muuta?). Paikalle päästiin puoli kahdentoista nurkilla, jonottaminen alkoi jo puolisen kilsaa ennen messukeskusta. Ja ryysis jatkui sisällä, aivan älytöntä. Tästä viisastun taas seuraaviksi kerroiksi ja menen joko arkena, tai viikonloppuna vasta myöhemmin. Ei min hermo kestä semmoista tolkutonta suvirouvien kokoontumisajoa. Kyynärpäätaktiikkaa siellä oli paljon, rouvat ryysivät tekemään kasvihankintoja ikään kuin peläten, että rehut loppuvat jos niitä ei just-nyt-kaikki-heti-mulle -periaatteella ole haalimassa. Sekin näissä suvirouvien haalimisissa ärsyttää, että rouvat ottavat juurakon/sipulin nyrkkiinsä, tuijottavat sitä tovin, kulkevat 3 askelta ja tipauttavat sen väärään laatikkoon. Niinpä sitten ne, jotka jotain oikeasti ostavat saavat lootista mitä sattuu. Toisaalta, eipä ole kotimaisten toimittajien luotettavuus yhtään paremmalla kantimella vaikka kuvat ovat ruukussa kiinni. Silti purkista tulee mitä sattuu. Erona on se, että jos hollanderille vuoden päästä menet ja valitat, niin hollanderi pahoittelee ja jotain pientä antaa korvaukseksi ettei mielesi pahana pysyisi. Esimerkiksi kotimainen Pionien koti väittää silmät kirkkaana, että kasvattaja ei vaan osannut kasvattaa rehua oikein, tai kasvattajalla on vääränlainen maa ja siksi siitä tuli mitä sattuu.
Puutarhaihmisten mielipiteet tuntuvat jakautuvan aika radikaalisti messujen suhteen. Yksi kertoo, että messut olivat paremmat kuin aikoihin ja toinen kertoo olevansa äärimmäisen pettynyt.
Mä itse tykkäsin, kunhan ensin pari tuntia kiertelin muualla, jotta se älytön ryysis puutarhapuolelta purkautui. Koneita ja pihakalusteita oli esillä kattavasti, vaikken nyt tänä vuonna itselleni tarvitsekaan. Tai tarvitsisin kyllä, mutta budjettiin ei mahdu sen paremmin kalusteet kuin koneetkaan.
Sisustuskilkettä oli myös, tosin vähemmän kuin olisin voinut kuvitella. Oli hieno havaita, että joukossa oli myös ihan uudenlaisia koristuksia. Tyttären parvekkeelle teki mieleni ostaa jotain, mutten uskaltanut kun en ihan tarkkaan kuitenkaan vielä tiedä, mitä kaikkea sinne parvekkeelle tulee. Tytär on määrännyt minut sen parvekkeen kasvittamaan.
Ruokapuoli on näillä messuilla kasvanut, lienee kysynnän ja tarjonnan laki, koska muista messuhalleista sapuskaa ei siinä määrin löytynyt. Mua itseäni inhottaa, että se ruoka tarvitsee tunkea sinne puutarhaan, niin lehdissä kuin messuillakin. Eikö sitä sapuskaa varten voisi järkätä vaikka ihan omat messut? Omat lehdet sille jo on, mutta ei tunnu niissäkään pysyvän.
Näytepuutarhoja ja -parvekkeita oli aika monta, niistä oli hyvä ammentaa ideoita ja erilaisia toteutuksia oli moneen makuun. Minä taivun enemmän niihin romanttisiin hömpötyksiin kuin niihin gootti- tai intialaisvaikutteisiin. Täytyyhän muistaa että hillitön rehupaljous josta itse pidän ei ole kaikkien makuun. Toiset haluavat puutarhaltaan muutakin kuin jatkuvaa istutusta, kitkemistä ja kastelua. Ymmärrettävää, välillä minäkin haluan :D
Rehuosastolla oli tapahtunut kehitystä. Pelakuista ja verenpisaroista on messuilla saanut varmaan aina pistokkaita, hollantilaisten juurakot ja sipulit ovat nekin useimmiten esillä. Muiden kotimaisten tuottajien kohdalta homma onkin sitten haastavampaa. Messut ovat huhtikuun alkupuolella ja messuja varten täytyy tuottajien sitten "hyötää" erikseen kasvit kasvuun, koska eihän kukaan levossa olevaa kasvia osta. Siispä ne ovat joko kasvihuoneissa liian aikaisin heräteltyjä tai (Euroopan) tuontirehuja. Niitä tarvitsee ensin pari kuukautta pidellä sisällä, mieluiten valoisa ja viileä paikka, ja sen jälkeen alkaa sisään-ulos-rutiinit kun niitä rehuja pitää karaista, eli pikkuhiljaa ulkoilmaan totuttaa. Siksi mun mielestäni olikin hienoa, että siellä oli perennoistakin ihan pikkutaimia. Saattaa jopa olla, että nämä pikkutaimet ovat ihan kotimaista tuotantoa.
Omat rahat jäivät tällä kertaa kirjakaupan (Puutarhan puut ja pensaat, 237 s, 18€), kumisaapaskaupan (Kontiot 49€) ja hollantilaisten haaviin (8 sinisarjaa ja 6 päivänliljaa, 20€). Sisustusmessujen puolelta löytyi italiaisen valmistajan nahkalaukku (selkä-/olkamallin kassi 40€). Isännälle porateline (35€).
Yksi miinus niistä löytyi: siinä keskellä olevalla alueella vallitsi äärimmäisen tympeä haju. Kurkku karheana --> hajuaistini oli vähän normaalia herkemmällä ja meinasi siinä oksettaa tosissaan. En paikallistanut mistä rehusta se lemu oli lähtöisin. Oletan että joku tulppaanilajike se oli. Niissä usein on tympeät hajut, mutta eivät pihalla haittaa kun tuuli vie ne pois. Sisätiloihin eivät sovi.
Mulle messut ovat enemmän varaslähtö kevääseen kuin mikään ostostilaisuus. Hintataso messuilla on yleensä korkea, niin nytkin. Ymmärrettävää, messuosasto on jollain maksettava. Taimistoilta saa suoraan ostaen yleensä edukkaammin. Ostajille messujen etu onkin lähinnä siinä, että eri puolilla Suomea olevat taimistot löytyvät saman katon alta. Mutta messuilla yleensä näkee hiirenkorvalla olevia koivuja ja kukassa olevia tulppaaneita, sulaa maata markkeeraavia kivi-, sora- ja puupatioita, vesiaiheita ja ideoita kun ulkosalla niistä ei vielä ole toivoakaan. Eikä se pettänyt tälläkään kertaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti