Tuulee ja sataa. Tarhurin unikoista on terälehdet lähteneet, yksi enää sinnittelee. Kaunokaiset on kenollaan maassa, sopii epäillä onko niistä jälkeläisten tuottajiksi. Voisi sanoa, että tämä on tämän vuoden ensimmäinen sade ja se paljastaa kaupunkikodon etupihalta sen tosiasian, että mansikat ja joku mikä-lie-rönsyillä leviävä angervo koittaa vallata ihan joka paikan.
Kenollaan se on kaupunkikodon ainoa malva/malvikkikin. Saas nähdä jaksaako se siitä omin voimin vielä nousta vai jääkö lötkölleen.Mitenkähän se onkin, että kuvasta vasta aina näkee kuinka paljon ympärillä on asiaankuulumatonta roinaa. Mitä maailmaa tuossa kuvassa tekee pukki, rikkiskäytössä oleva jätskipurkki, frisbee, dynovuoka, ämpäri, kuokka tai mikään muukaan? Kyseessä on sentään sisäänkäynti!
Huonosti jaksaa siperianhernekään pysyä pystyssä. Vielä eilen se seisoi topakasti ja näytti väärinpäin käännetyltä keltaiselta luudalta. Nyt on latvat alaspäin. Huolestuneena ikkunan takaa katselin, että taitaa tulla sille katkaisuhoitojakso tänä kesänä kun noin kenottaa nojallaan. Vieläkin enemmän koska muuta näkösuojaa naapuriin päin ei ole. Mutta ei hätä ole tämän näköinen. Alta pilkottaa valkoisena kukkiva aitapuska, jonka luulin jo kokonaan jääneen norjanmorsiusangervon ja siperianherneen jalkoihin. Oikein mukavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti