keskiviikko 10. kesäkuuta 2009

Yläpenkki, -patio, -nurkka, -soppi, -puisto?, osa I

Tarhurin mökkipihalla on edelleen liian monta katseita kestämätöntä nurkkaa, mutta yksi kerrallaan pyrin niitä valloittamaan silmälle miellyttäväksi. Nyt on vuorossa yläpenkki. (Pitää keksiä penkille joku toinen sana, ”penkki” on niin tylsä.) Sanoisin sitä muuten yläpatioksi, mutta ei sillä ole pation kanssa mitään tekemistä vaikka siellä alkuperäisen suunnitelman mukaan onkin pöytä ja pari tuolia. Ehkä ne siihen viereen, toisen kallionkinkaman päälle. Kallion päälle kun en saa mitään istutettua vaikka yrittäisinkin. Äh, takaisin asiaan.

Tavistarhuri viettää talvisin ja sadepäivinä hyvän tovin paperin ja kynän vieressä ja piirtelee suunnitelmiaan. Näin ja tämä tuonne ja tuohon polku. Katselen ikkunasta ulos ja näen sieluni silmissä valmiin lopputuloksen. Luen istutusohjeita, kasvupaikkavaatimuksia ja etsin oikeita rehuja. Mikähän siinä on, ettei ne suunnitelmat juuri koskaan pääse pihalle asti?

Niin kuin nyt ylänurkkauskin (ei, nurkkaus ei kuulosta hyvältä). Suunnittelin, että sinne tulee pieni, juuri ja juuri yksi pöytä ja kaksi tuolia, teenurkkaus jota reunustaa metsäänpäin vuorenkilvet ja mökkiin päin runsain mitoin erilaisia korkeahkoja perennoja. Sinne piti tulla luonnonkivistä tehty ”polku” eli siellä täällä muutama melko tasainen luonnonkivi, joita pitkin pääsisi sitten astellen kiertelemään, katsomaan ja nuuskimaan kukkia. Suunnittelin nostavani koko aluetta sen verran ylöspäin, että saan sinne myös hyvää kasvualustaa nykyisen savensekaisen maan joukkoon. Näitä suunnitelmia silmällä pitäen istuttelin viime vuonna vuorenkilpeä ja varovasti joitakin perennoja kuten ukonhattua, malvaa/malvikkia, suopayrttiä. Varovasti siksi, että ne pitäisi vielä nostaa pois, koska alueelle pitää tuoda jotakin millä maata voi parantaa ja hieman nostaa. Hyvä suunnitelma?


Keittiön ikkunasta katselin aluetta toisella silmällä. Kuivakkopenkin vierestä on sinne ”sisäänkäynti” ja se tarvitsisi ehdottomasti köynnöskaaren ja köynnöskaaren välistä pienet rappuset, joita pitkin käyskentely teesetin kanssa onnistuu. Köynnöskaarta en siihen saa, koska en pysty köynnökselle riittävän syvää kasvualustaa kaivamaan. Siispä kakkosvaihtoehtona oli sitten aita, joka rajaa kuivakkopenkin yläpuiston… (juu, se se on, yläpuisto siitä tulee, vaikkei siinä mitään puistomaista olekaan.) …sisäänkäynnistä. Ostin aidan ja niittasin sen paikalleen. Tein ensimmäisen rapun yläpuistoon kohdalleen. Toinen ja mahdollinen kolmas odottaa jotakin toista hetkeä.



Sitten tuli yläpuiston toteutushetki. Katseltuani tovin tajusin, että se on liian iso yhdeltä istumalta tehtäväksi. Kasveja pitää nostaa pois ja siirrellä, ei niitä voi jättää lojumaan paljasjuurisina viikkokausiksi sinne. Siispä päätin tehdä palasen kerrallaan. Aloitin alusta, yllättäen. Eli mökistä päin katsottuna ensimmäisen kallion takaa. Törkin talikolla maan rikki ja nyhdin pikkutalviota ja maksaruohoa, joita en muistanut siellä olevan, talteen. Kiskoin rikkaruohot toiseen kasaan. Vierittelin ja kannoin kiviä ja katselin rappulinjaa kohti. Yksi kivi puuttui ja pyysin isäntää tuomaan sen, kun oli liian raskas kannettavaksi. Ja siitä ilmenikin 1. ongelma: rappuja pitkin ei muuten pääse kotti- eikä nokkakärryillä. Yläpuistoon on siis tehtävä pyörätuoliramppi. Tottakai kaikilla on pyörätuolirampit pihallaan vaikkei tunne ensimmäistäkään pyörätuolipotilasta?

Kivi tuli paikalleen ja tyytyväisenä astuin askeleen pari taaksepäin. Vain kompastuakseni viime kesänä raahaamaani polkukiveen. ”Ai tässäkö sen polun pitikin mennä? Uups.” No, itse asiassa kun nyt katselen, niin tämähän on parempi näin. Tähän tulee polku ja tuohon hanhikin ympärille tuon lisää kiviä reunaksi, se näyttääkin talven aikana nousseen sen verran, että riittää kun vaan kippaa lisää kukkua juurelle…. Haloo! Entäs se suunnitelma? Päivittyy tehdessä?


No niin. Nyt on siis ensimmäinen osa-alue tehty, suunnitelma romutettu ja siten siis myös suurin osa alueesta on täysin arvoitus. Siitä on hyvä jatkaa. Voi jatkaa luovaa hulluutta vailla suunnitelmien kahleita. Ja ensi talvena voi suunnitella lisää suunnitelmia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti