Omaan ”näitä kunnioitan” –kasvilistaani lisäsin juhannuksena saniaisen. Toki olen sen tiennyt, että saniaisen historia ulottuu dinosauruksien ajoille. Viime viikonloppuna se kuitenkin aukesi minulle konkreettisesti.
Möyhin puutarhajätekompostia, joka on ainakin vuoden ollut totaalisesti valolta piilossa ja kosteuskin on päässyt siihen lähinnä alapuolelta. Jonkinasteista lämpötilaakin siellä on ollut pakko olla, koska maatumista oli tapahtunut. Ensimmäinen 5-10 senttiä pinnalta oli enimmälti savea ja hyvin kuivunutta heinää. Sen jälkeen alkoi varsinainen komposti. Kompostista ensimmäinen 10-15 senttiä oli pelkkää kompostia. Tämän ensimmäisen noin 20-25 senttiä levittelin vanhan kompostin viereen kuten aiemmin kerroin. Sen jälkeen aloin kääntämään vanhaa kompostia, möyhimään sitä ilmavammaksi. Sieltä keskeltä kompostia alkoi löytymään saniaisia. Pieniä ja vähän suurempia saniaisia. Eikä kaikki suinkaan ollut mitään valkoisia hentoja versoja, vaan seassa oli myös vanhoja kymmenen sentin korkuisia ruusukkeita, joista lähti 5-10 sentin korkuista kasvustoa. Vihreää kasvustoa. Suurin osa oli tietysti pieniä alkuja, 2-3 sentin mittaisia ja vaaleita, mutta ei hentoja.
Tiedän kyllä miten saniaiset ovat kompostiin joutuneet: osa on lähtenyt haravan mukana, osa on ollut pahassa paikassa ja kokenut lähtökäskyn. Yhtään niin pientä alkua en löytänyt, että ne olisivat ititöistä alkunsa saaneet, ainakaan tänä vuonna.
Siinä mietin syntyjä syviä, teorioita siitä kuinka dinosaurukset kuolivat. Yhden teorian mukaan dinikset kuolivat kun maapallolle iskeytyi meteori, joka aiheutti paksun tuhkakerroksen joka pimensi maan vuosiksi eteenpäin. Toisen teorian mukaan tuhkapilven ja auringonpimennyksen syynä oli kaiketi poikkeuksellisen aktiiviinen tuliperäinen toiminta, jopa siirtyneitä mantereita.
Noiden pimeästä kompostista löytyneiden saniaisten jälkeen minun ei ole ollenkaan vaikea uskoa, että todella olisi ollut vuosiakin kestävä pimeä, auringoton jakso ja silti saniaiset olisivat voineet säilyä hengissä sellaisen koettelemuksen läpi.
Noiden pimeästä kompostista löytyneiden saniaisten jälkeen minun ei ole ollenkaan vaikea uskoa, että todella olisi ollut vuosiakin kestävä pimeä, auringoton jakso ja silti saniaiset olisivat voineet säilyä hengissä sellaisen koettelemuksen läpi.
Nostan hattua!
Istutin kompostista löytyneet saniaiset yläpuiston peränurkkaan. Enhän VOINUT moista selviytyjää enää poiskaan heittää. Vielä en tiedä selviävätkö ne yhtäkkisestä valonlisääntymisestä, mutta näkemäni perusteella uskon siihen vahvasti. Eiköhän ne ensi vuonna sieltä nouse ryhdikkäästi kuin uhmakkaat sotilaat konsanaan. Kuten nämä tässä viime vuotisessa kuvassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti