perjantai 25. syyskuuta 2009

Kierrätystä?, (muutto, osa V)

Tulee hiukan toistoa, mutta tulkoon.
Kun tätä muuttoa aloin touhuamaan olin vakaasti päättänyt, että mitään ylimääräistä en mukanani kuljeta. Heitän kylmästi pois kaiken sellaisen mitä en tarvitse.

Tein mielessäni listaa:
* vesisänky patjoineen (vanha, patja ei kestä enää pitkään)
* itse tehty parvisänky (yläkerrassa viistot katot, ei mahdu)
* tyttären kaverilta saatu parvisänky
* äitevainaan peilipöytä (peili ei enää pysy kehyksessään, laatikosta on paloja irtoillut)
* lasivitriini (sen alla on tapetissa ikävä naarmu)
* paljon muuta vanhaa, käyttökelvotonta, rikkinäistä pikkuroinaa joka on tullut laitettua talteen "jos siitä vielä voisi jotakin tehdä"

Aloin pakkaamaan. Heitin vaatteita UFF:n säkkiin. Niistä tuli 2 jätesäkillistä. Rikkinäisiä leluja, lehtiä joista puuttuu muutama sivu, kouluaikaisia muistiinpanoja. Olen vienyt paperinkeräyslaatikkoon kaksi kottikärryllistä paperia, kottikärryllisen muuta sälää ja 3 jätesäkkiä. Ja tietysti normaalin roskan sekaan menneet "pienerät".

Haettiin peräkärry, että saadaan vietyä isot kamat kaatikselle. Vaan kuinkas kävikään?

Aloin miettimään, että uuteen taloon tarvitaan ehdottomasti kompostori. Sellainen maksaa uutena 500€ ja sillä rahalla saa vasta pienen kompostorin johon tuskin meidän kaikki biojäte mahtuu. Kahdesta kissasta ja kanista sitä tulee jonkin verran. 500€ saa aimo läjän styroksia, muovimattoa, nauloja. Siispä ne pakataan mukaan ja käytetään hyödyksi uudessa asunnossa.

Sitten katsoin vesisänkyä ja mietin, että valmiiksi valkoinen runko olisi kyllä käytettävissä kissojen kiipeilyhyllyiksi rappusiin.

Muistin, että vesisängyn alla on lastulevystä tehty pohja. Uudessa asunnossa meidän makuuhuoneessa vain henkarikaappi. Lastulevystähän siihen tekee näppärästi hyllyt ja hyllypaperia saanee muutamalla eurolla kaupasta. Siis nekin lähtee mukaan.

Puhuin isännälle ajatuksistani ja isäntä tuumasi siihen, että "niin joo ja sittenkö yhden tarhurin vesiaiheen pohjaksi leikataan vesisängyn patjasta kumi. Venyy, paukkuu ja kestää vähän aurinkoakin. Ja päällimmäisistä pikkupatjoista saa tehtyä puron, niinkö?" No niin tietenkin. Nyt kun mainitsit. Siis nekin tulevat mukaan.

Tytär ilmoitti ettei hän suostu lasivitriinistä luopumaan vaan sen on tultava mukana.

Kuormaan jäi siis peilipöytä. Turha luulo, että yhden peilipöydän vuoksi lähdetään kaatikselle. Onneksi on teini-ikäinen tyttö jolle se varmastikin kelpaa vaikkei mahtuisikaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti