Nykyisessä asunnossa meillä on Soneran laajakaistavalokuituyhteys, joka kuuluu asunnon vuokraan. Sonera on ollut meille hyvä: nopeutta on nostettu moneen kertaan ilman korvausta, asiakasedut ovat tulleet meille automaattisesti ja puhelimeen on aina vastattu jos jotakin tarvitsi. Harvoin tarvitsi, mutta silti. Paitsi viime talvena ei enää vastattu. He olivat muuttaneet asiakkuustasoja, eikä paljon maksavat asiakkaat enää olleet kulta-tasolla, vaan samalla tasolla muiden kanssa. Onhan se ihan oikein, että kaikki ovat samalla viivalla. Mutta omalle kohdalle sattuessa harmitti.
Soneran liittymän olisin silti halunnut. Vaan toisin kävi. Eivät antaneet edes hintaa. Näin se meni:
Menin Soneran nettisivuille laajakaistaliittymää tilaamaan. Verkkokauppa kysyy osoitetta, ja sen syötin. ”Haluamaanne osoitteeseen ei ole saatavilla laajakaistaa”. Jaaha, turha siis täyttää muuttoilmoituksiakaan jollei liittymää ole saatavilla.
Menin katsomaan langattomia. ”Sopimuksen tyyppi: 18 kk:n määräaikainen sopimus”. Ei, en tahdo määräaikaisia sopimuksia. Tahtoisin kiinteän nettiyhteyden. Ja lisäksi tahdon että tietyt elämän osa-alueet ovat hoidossa ilman että jonkun jossain pitää muistaa tehdä jotakin muuta kuin maksaa laskunsa tietyin väliajoin. Vesi, sähkö, puhelin, netti, jätehuolto muun muassa ovat sellaisia asioita. Ja veronmaksu tietty. Valtio, kunta ja seurakunta hoitavatkin sen puolen esimerkillisesti.
Surffasin hyvän tovin etsiessäni puhelinnumeroa, johon voisin soittaa. Joka klikkauksen jälkeen tuli aina sinisenä loistava kutsuva linkki ”Voit asioida myös verkkopalvelussamme”. Jossain seitsemännen sivun jälkeen löysin puhelinnumeron. Otin työsuhdekännykän ja väänsin numeroa. Minulle vastaa kone: ”haluatko palvelua suomeksi…”. Pidemmälle en kuunnellutkaan. En todellakaan ollut sillä tuulella, että alkaisin koneen kanssa keskustelemaan haluanko palvelua suomeksi vai mandariinikiinaksi, näppäimillä vai puhuen.Takaisin netin viereen: mistähän löytyisi myymälä, josta voisin kysyä asiaa ihan face-to-face menetelmällä.
Jonkinlaisia kyltillä varustettuja ständejä on liki joka marketissa, mutta kiinteää laajakaistaa saa 60 kilsan alueella kahdesta (2) paikasta.Pari päivää rauhoituttuani väänsin itseni toiseen näistä paikoista. Myymälässä istuu tiskin takana yksi työntekijä. Hänellä on asiakas, perhe on ilmeisesti ottamassa puhelinliittymät ja vähän puhelintakin. Jäin odottamaan vuoroani. Myymälässä lappasi väkeä kuin pipoa, hypistelivät puhelimia, osa katsoi myyjää ja asiakasta ja lähti pois, osa jäi hetkeksi jonottamaan. Jonotus kesti ja kesti. Reilun puolen tunnin päästä myymälässä ei ollut enää kuin minä ja tullessani palveltavana oleva perhe ja myyjä.
Kauppaan purjehtii rouvahenkilö. Hän katsoo hetken puhelimia. Sitten hän menee myyjän pöydän viereen ja kysyy ”saanko kysyä tästä välistä”. Myyjä vastaa iloisella äänellä ”juu, totta kai”. Rouva jatkaa ”onko teillä N95 –puhelinta”. Myyjä vastaa: ”itse asiassa sitä…, hetkinen. Jukka! Ehditkö tulla tänne hetkeksi?”Jukka tulee takahuoneesta ja alkaa palvella tätä rouvaa.
Siis mitä?!?!??
Onko myymälässä ollut koko ajan joku toinenkin myyjä? Olenko minä näkymätön? Mitä tämä ensimmäinen myyjä ajatteli? Miksei hän huutanut myyjää aiemmin minua palvelemaan? Myyjä näki minut, meillä oli katsekontakti useamman kerran sen reilun puolen tunnin aikana. Luulisi nyt tyhmemmänkin tajuavan, ettei kukaan mene Sonerakauppaan hengailemaan tuntitolkulla.
Kyllä minä vuoroani odotan, mutta että myymälässä on takahuoneessa toinen myyjä joka kutustaan hätiin jos on riittävän röyhkeä etuillakseen, mutta vuoroaan odottavaa varten häntä ei huudella apuun. Sellaista en halua sietää.
Yhtäkkiä minulla ei ollutkaan mitään halua enää ottaa Soneran liittymää. Lähdin pois. Käytävän toisella puolella oli dna-kauppa. Jonotin aikani, mutta palveltavana oli toinen asiakas ja edelläni pari muuta. En jaksanut enää odottaa ja lähdin jäätelölle. Olin menossa takaisin autolle kun näin, että dna-kauppa on tyhjä. Kävelin sisään, otin kiinteän liittymän määräaikaisella sopimuksella (jouduin joustamaan, että sain ensimmäiset 6 kk puoleen hintaan), ostin myös uuden puhelimen. Homma oli ohi noin 5 minuutissa. Seuraavana päivänä etsin miten Soneran liittymän voisi irtisanoa. Omien sivujen kautta löysin irtisanomista varten yhteydenottokaavakkeen. Täytin ja lähetin sen.
Viikonlopun jälkeen Sonera soitti minulle ja tiedusteli olenko varma, että haluan irtisanoa liittymäni. Kerroin tapahtuneen, eikä puhelimessa ollut asiakaspalveluhenkilö epäillyt enää sen jälkeen hetkeäkään ettenkö olisi asiastani varma. Toivotti kohteliaasti hyvää päivänjatkoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti