Viime syksyisen Zilga-viiniköynnöksen leikkujätteestä noukin muutaman tikun ja törkin ne multaan maitopurkkeihin (ei, ei ole reikiä pohjassa, minä vihaan pohjareikiä sisäkasvatuksissa). Purkit vein kylmäkellarin ikkunalle (ei sieltä mitään valoa tule, en ole sitä pessyt kertaakaan).
Lukenut olen mai-leen blogista, että niiden pitäisi lähteä kasvuun sitten keväämmä ilman sen suurempia kommervenkkejä. Pari-kolme viikkoa sitten intouduin tuomaan ne lämpöisempään ja valoisampaan, vaikkei niissä mitään elonmerkkejä näkynytkään. Olen koittanut pitää mullan kosteana (yllättävän vaikeaa ilmankin pohjareikiä, saati sitten niiden kanssa). Eilen olin kastelukierroksella ja mietiskelin kuinka tyhmää on lotrata vettä purkkiin jossa on muutama eloton tikku pystyssä. Justiinsa kun aloin sitä tyhmyyttä ääneen isännälle kehuskelemaan osui käteeni purkki josta pilkistikin pari vihreäistä lehden alkua.
Voi sitä riemun määrää! Mun vinkkuni kasvaa sittenkin! Saan sittenkin istutettua ainakin yhden katokseksi keinuun kotipihalle! Ja vielä huuhdahdus!
Tuskinpa siitä satoa saa ikinä, mutta jos edes sen vihreän katoksen. Olisihan se kyllä hermeettisen upeaa jos siihen tulisi vielä rypäleitäkin. Siinä voisi sitten istuskella kuin Kleopatra konsanaan ja napsia pään yläpuolelta roikkuvia rypäleitä poskeen. Aaahhh...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti