Tomaatinkylvöt

Aiemmin olen pitänyt varsin vähtiä siitä, että kun jotakin kylvetään, niin sillä kylvöksellä on se nimilappu ja purkissa on vain yhtä plaatua rehua. Jos jostain purkista ei ole elämää herunut näkyviin, niin olen vipannut mullat pois ja pistänyt uusia siemenöitä sinne. Usein jättänyt ne poisheitetyt mullat johonkin odottamaan, jos sitten kumminkin vielä niistä jotain. En tiedä miksi olen niin tehnyt, kai minä olen kuvitellut, että sillä viisii minusta tulee parempi tarhuri kun minä tiedän mitä missäkin on. Tai sitten siksi, että muutkin tuntuvat tekevän niin.

Käytännössähän homma on sitten edennyt niin, että niin kauan kuin rehut ovat purkeissaan, niin niillä on nimi ja tiedän mitä ne ovat. Sitten tulee kevät ja kesä ja minä kiikutan ne pihalle ja istutan paikoilleen, joko kasvariin tai ulos. Istutushetkellä saatan vielä purnukan jättää maahan kumolleen sitä tarkoitusta varten, että tulen siitä joko ottamaan kuvan tai piirtämään kartan muistin tueksi.

Mutta loppujen lopuksi joka vuosi käy kuitenkin niin, että pistelen poskeeni tomaattia ja kurkkua, katselen kukkaa jos toistakin joiden nimistä minulla ei ole hajuakaan. Ja ihan rehellisesti on sanottava, ettei ne nimet edes kiinnosta enää siinä vaiheessa. Enhän minä niitä nimien takia kasvattele vaan sen takia että satun tykkäämään siitä miltä ne näyttää tai maistuu.

Parin ekan vuoden ajan sitä tuli viljeltyä jos jotakin hyötykasviakin ihan vaan sen takia, että semmoinen oli olemassa. En olisi voinut kuvitellakaan, että semmoista rehua olisin ikänään suuhuni pistänyt. Nyttemmin vissiin tahti rauhoittuu ja uskaltaa enemmin ottaa kasvatukseen vaan semmoisia mistä tietää että niillä on taattu menekki tai taattu ihailijakunta.

Ja tämän "lyhyen" alustuksen jälkeen niihin tomaatteihin. Itämättömien paprikoiden/chilien päälle viskelin, samaan multaan, satunnaisesti Basingaa, Nepalia, Amber coloredia, All meatia, Galapagosinsaarten villejä ja Balkonstaria. Enkä viitsinyt enää laitella nimilappuja mihinkään. Sen verran näistä tiedän, että balkonstarilla on erilaiset lehdet ja se menestyy myös pihalla. Ehkä se nimirumba on jännempi siellä loppupäässä kun saapi arpoa että onkohan tämä tuo vai se?