Ja sitten tuli blokki. Aivan totaalinen tyhjyys. Ei ole mitään hajua mitä seuraavaksi tekisin? Mistä kolmannelle pensashanhikille pääsee? Mihin tulee seuraava polku? Pääseekö puistoon ”takakautta” vai onko sinne vain yksi sisäänkäynti? Mitä seuraavaksi teen? Miten ihmeessä saan pois sen rakennusmuovirullan joka on puoliksi peittynyt maan alle? Se on jo niin haperoa, että se hajoaa kosketuksesta.
Parin päivän mietintätauon jälkeen suunnitelma on ihan yhtä olematon ja pää ihan yhtä tyhjä kuin aiemminkin, mutta sain edes silmäni auki. Mitähän varten tulin istuttaneeksi akileijaa ja rönsytiarellaa ihan takariviin? Miten minä luulen ne näkeväni jos niiden edessä on metrin, vähän toista korkeita rehuja? Vaikka pärjäävätkin puolivarjossa, varjossa niin kyllä ne silti vähän valoa tarvivat nekin.
Ja muistikin palailee pätkittäin. Totta, paarmojen takia päivällä ei viitsi paljon touhuta, mutta aamutuimaan pihalla ei ole paarman paarmaa. Siispä työn touhuun heti aamulla. Vaikka kuinka mittarissa näkyvä 7 astetta hirvittäisi. Päivällä pahimpaan paarma-aikaan joutaa ottamaan vaikka pikkutirsat. Sitähän varten kesäloma on?
Siispä ensimmäinen siirto. Heitin kolmosalueelle viskomani ruusut, joiden nimeä en edes tiennyt, pois. Niiden tilalle laitoin kalliokielot ja niiden eteen akileijat. Sain rohkeutta siirtää kukkivan myskimalvan ja nupuilla olevan harmaamalvikin. Ne menivät sinne takariviin. Tai no onhan takarivissä vielä vuorenkilvet, mutta niiden tehtävänä onkin pitää metsä ja heinät poissa pikkupuistostani.
Saniaiset näyttävät huonolta, mutta en luovuta vielä. Jos ne ovat pärjänneet kompostissa yli vuoden, niin eiköhän ne siitä ensi kevääksi toinnu. Joohan? Jos eivät, niin onhan niitä toki lisää.
Mutta mitä tehdä tyhjyydelle? Luulen kokevani nyt sitä, mistä taiteilijat puhuu kun kertovat blokista, ”writer’s block”. Haluaisin saada pikkupuistoni tänä kesänä valmiiksi. Tai no valmiiksi ja valmiiksi. Siis sellaiseksi, että siellä ei olisi enää muokkaamattomia alueita, eikä rikkaruohot rehottaisi, eikä yhtään rikkasiementä enää lisää tulisi.
Yläpuiston suhteen mieli on ihan tyhjä, mutta sitä vastoin tontin länsireunalle on jo villejä suunnitelmia. Kunpa vaan joku kävisi rikkaruohot poistamassa, muokkaisi maan ja poistaisi ne kivet sieltä. Noh, se on joka tapauksessa ensi vuoden juttuja. Aikaisintaan. Nyt pitäisi saada mielikuvitus liikkeelle ja päästä etenemään yläpuiston kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti