Säilöntää - geeneissä?

Kolmisen viikkoa takaperin naapuri kauppasi punaherukoitaan poimittavaksi. Sanoin, että omissakin on ihan liikaa, en aio tänä vuonna säilöä yhtään mitään. Ihan vähän punaherukkamehua talven vispipuuroja varten. Vastakauppasin mustaherukoita marjatarhan 25 puskasta. Lupasi tulla jos mielenkiinto piisaa. Sitten eräänä päivänä löysin itseni poimimasta melkein kypsiä mustaherukoita hyytelöä varten. Nyt kaapissa on kolme purkkia hyytelöä.


Pari viikkoa takaperin naapuri piipahti ja kertoi, että vattuja on tosi paljon siinä hakkuuaukeella. "Ootkos käyny poimimassa?". Kiitos, en aio säilöä tänä vuonna yhtään mitään. Eräänä päivänä poika pyysi aamukahdeksalta, että "lähtisikkö äiti mun kanssa poimiin vattuja?". No jos nyt sitten yksi pieni vattuhillosatsi. Vaikka pakkasessa on hyvinkin ensi talven hillovatut vielä viime vuodeltakin.Ja siitä se sitten lähti. Taas, mopo käsistä meinaan.

Vattujen poiminnan jälkeen lähdin mustikkaan (en koskaan poimi mustikoita, se on niin hidasta, etten jaksa). Sen jälkeen poimin punaherukoita "ne muutaman pullon vispipuuroja varten". Iltapäivällä kuistilla oli vattuja, mustikoita ja punaherukoita. Nyt riittää, ajattelin. Nyt se on tehty, loput saavat jäädä puskiin.... Ja sitten tuli seuraava viikonloppu. Lauantaiaamuna lähdin ensin vattuja keräämään, sitten mustaherukoita, sitten punaherukoita. Ai niin ja karviaisetkin on poimimatta.

Siispä nitriilikumihanskat käteen ja karviaisten kimppuun. Ja taas oli kuistilla tavaraa. Etsiskelin kuumeisesti hillopurkkeja, niitähän ei luonnollisestikaan ole tyhjänä, koska viimevuotiset hillot ovat kellarissa syömättä. Löysin sen verran, että sain hillot ja mehut keiteltyä. Nyt riittää. Enempää en poimi.

Paitsi että ensi viikonloppunakin on marjoja vielä pensaissa, kukaan tuskin on viitsinyt käydä nyppimässä 60 pensaasta mustaherukoita vaikka lupa on annettu. Punaisista puolet on poimimatta, mustista olen poiminut 2 pensasta. Anoppi on jo käynyt, naapurikin kuulemma, vaikken mitään "koloa" missään huomannutkaan. Toisellekin naapurille on vinkattu, että sais tulla hakemaan. Eikä tänä vuonna ole räksiä auttamassa.

Tässä viime viikonlopun valmista saalista. Karviaismarjahilloa tein vain noista vihreistä. Se on niin työlästä, etten viitsinyt punaisista alkaa tekemään. Tai ei kai se työlästä muuten olisi, mutta kun en tykkää kuorista hillossa, niin puristelen karviaisista vain sisällön ja siitä teen hillon. Kuoret tyrkkään kompostiin :)

Mistähän se mahtaa tulla tuo vimma säilömiseen? Tai oikeastaan siihen, ettei niitä marjoja kerta kaikkiaan pysty jättämään sinne pensaaseen? Geeneissäkö se kulkee, perintönä jostakin neanderthalilaisten ajoilta?