Kärhöjen vaikea vuosi

Ei ole helppoa olla köynnös meillä. Eikä varsinkaan kärhö. Tämä violettikukkainen kärhö (kenties Jackmanii?) on ollut samalla paikallaan edellisen omistajan istutuksesta lähtien. Paikka on mökin seinustalla, aurinko paistaa muutaman tunnin iltapäivällä. Eihän meillä muutamaa tuntia enemmän paista aurinko oikein missään. Tai paistaa, mutta siinä kohtaa kasvaa kallio.

Tähän asti se on saanut olla siinä rauhassa, tänä vuonna sitä on vähän koeteltu. Ensin se heräsi keväällä kovin myöhään. Ja sitten kun heräsi, niin naapurin koiruus keksi, että kuistin alla on kissojen pakopaikka. Ja jos oikein läheltä seinää könyää niin ehkä kissoista näkee vilahduksen.
Jokusen kerran koira kiskaisi sen tukiritilästään irti sillä seurauksella että sen latvat katkeili ja vähältä piti ettei juurta myöden mennyt poikki. Nyt alkoi kukkimaan, tosin kukkia on alle 10 mutta kukkii kuitenkin.

Lumikärhön (Summer Snow) oltavat eivät ole sen helpommat. Se kasvoi alunperin mökin ainoan etelään suuntautuvan ikkunan vieressä. Siinä se kasvoi niin rehevästi ettei mökistä nähnyt onko yö vai päivä. Pois siitä, sanoi tavistarhuri. Laiskuuttaan ei kuitenkaan suuria juuria viitsinyt kaivaa.

Niitä kasvoi kolme. Yhden siirsin mäntymetsikköön ja kaksi keinun vierelle. Tarkoitus oli että niistä tulisi katos. Seuraavana keväänä tajusin, ettei paikka ollut sille otollinen. Keinun vieressä on keväällä pitkään kylmää ja kosteaa, talvella märkää. Mäntymetsään taas ei sada vettä. Mäntymetsikön kärhö murjottaa, kasvaa vähän muttei kuki. Keinun vierestä toinen kuoli, se kosteammalla puolella ollut. Yläpuolen kärhö sinnittelee ja päätti tänä vuonna palkita muutamalla kukalla. Enpä ollut tullut aiemmin huomanneeksikaan että tällä kärhöllä on kukissaan eri määrä terälehtiä. Löysin 4, 5 ja 6 terälehden kukkia.

Eikä ole helppoa jos on vaikka keväälläkin meille saapunut. Suuressa viisaudessani ajattelin, että omenapuun alla sillä on hyvä olla. Siitä se kiipeä omenapuuta pitkin ja kukkii sitten kilpaa omenanraakileiden kanssa. Pah! Kuka antoi luvan unohtaa, että omenapuu on kissojen kiipeilypuu? Kuka antoi luvan unohtaa, että se varmaan 100-vuotias omenapuu on niin tiheä että sen alla on melko synkkä varjo koko lehtevän kauden? Kuka antoi luvan unohtaa, että omenapuu kärsii sen miljoonasta erilaisesta taudista?

Siirrettävähän se oli. Kaksinkertaisesta häirinnästä (istutus+siirto) huolimatta hän (Multi-Blue) yrittää kukkia, peräti yhdellä kukalla. Aika kaukana tosin on kukan koko siitä mitä sen kuvittelin olevan.

Toivottavasti jo ensi vuonna jollakin kärhöllä on asiat hyvin minunkin mökilläni.