Sadonkorjuuaika tuo luonnollisen pienen tauon pihapuuhasteluihin. Ehtii käyskennellä kameran kanssa katsomassa mitä on tullut tehtyä, minkälaisia kukkia on kukassa, minkälaista maisemaa ja miltä kasvihuone näyttää. Ja muistelemaan minkälaisia sattumuksia mihinkäkin liittyy.
Olen kylvänyt salkoruusuja kahtena vuonna, huonolla menestyksellä. Ainakin kaksi pussillista siemeniä olen kylvänyt, ja niistä parikymmentä siementä on itänyt. Kymmenkunta eteni sirkkalehtivaiheelta varsinaiseen lehteen asti, kaksi tai kolme tainta olen saanut maahan asti. Ja niistä yksi selvisi talven yli. Ja siis kukkii nyt. Eikö vaan sekin ole sitten keltainen. Kun en niin kauheasti keltaisesta väristä pidä. Onneksi on edes pastellikeltainen, eikä mikään voikukan keltainen. Mitenköhän saisi hieman pienemmällä vaivalla näin komeaa kasvia?
Ekana kesänä jouduimme yhden kuolleen punaherukan hävittämään sisääntulosta ja istutin sen tilalle liljoja. En enää muista mistä ne sain vai ostinko itse. Liljat kukkivat komeasti ja tanakoiden varsien päässä. Toiset ovat oransseja, toiset pinkkejä. Toivoin, että ne olisivat kukkineet samaan aikaan, mutta ei. Juuri kun oranssit kuihtuvat, pinkit aloittavat. Onhan tietysti etu, että kukintaa kestää kauemmin, mutta haaveilemani väriefekti on hieman vaisumpi.
Ja kaikenlaisia yllätyksiä tulee aina siemenkylvöistä. Kylvin hillittömän määrän kesäkukkia keväällä esikasvatukseen. Luonnollisestikaan en enää muista mitä kaikkea, enkä etenkään mistä purkista mitäkin piti nousta. Muistan, että jotakin tämännäköistä kylvin, mutta kerrannainen kukka oli ihan täysi yllätys. Kukan nimeä en luonnollisestikaan muista. Keväällä ajatukseni oli, että saisin niistä muutamista taimista sitten kerätä siemeniä ja kylvää niitä isommissa määrin ensi vuonna. Jos tämä siemeniä tekee, niin ensi vuonna saan siis kylvää lisää tämmöisiä. Uljas näky.
Kuivan maan mökillä tarhuroidessa sitä yllättyy aina nähdessään sammakoita, sinisiskoja (=sisiliskoja) ja sudenkorentoja. Miellän ne kosteiden paikkojen asukeiksi ja yllätyn joka kerta. Nämä sinisiskot ovat löytäneet mukavan lämmittelypaikan kasvarista. Varmuuden vuoksi vielä halaavat toisiaan, ettei varmasti tule vilu. Vaikka luulisi, että savinen kukkaruukku betonisen perustuksen päällä kasvarissa, jossa päiväsaikaan voi lämpötila nousta yli 50 asteen riittäisi jo pelkällään.
Kasvarissa on silti kasveissakin eloa, vaikka päivälämpötilat ovat huikeita. Tomaatit ei siellä oikein tykkää muuta kuin kasvaa pituutta, mutta kurkkuja ja rypäleitä on tulossa kyllä. Ja chilejä ja paprikoita.
Olen kylvänyt salkoruusuja kahtena vuonna, huonolla menestyksellä. Ainakin kaksi pussillista siemeniä olen kylvänyt, ja niistä parikymmentä siementä on itänyt. Kymmenkunta eteni sirkkalehtivaiheelta varsinaiseen lehteen asti, kaksi tai kolme tainta olen saanut maahan asti. Ja niistä yksi selvisi talven yli. Ja siis kukkii nyt. Eikö vaan sekin ole sitten keltainen. Kun en niin kauheasti keltaisesta väristä pidä. Onneksi on edes pastellikeltainen, eikä mikään voikukan keltainen. Mitenköhän saisi hieman pienemmällä vaivalla näin komeaa kasvia?
Ekana kesänä jouduimme yhden kuolleen punaherukan hävittämään sisääntulosta ja istutin sen tilalle liljoja. En enää muista mistä ne sain vai ostinko itse. Liljat kukkivat komeasti ja tanakoiden varsien päässä. Toiset ovat oransseja, toiset pinkkejä. Toivoin, että ne olisivat kukkineet samaan aikaan, mutta ei. Juuri kun oranssit kuihtuvat, pinkit aloittavat. Onhan tietysti etu, että kukintaa kestää kauemmin, mutta haaveilemani väriefekti on hieman vaisumpi.
Ja kaikenlaisia yllätyksiä tulee aina siemenkylvöistä. Kylvin hillittömän määrän kesäkukkia keväällä esikasvatukseen. Luonnollisestikaan en enää muista mitä kaikkea, enkä etenkään mistä purkista mitäkin piti nousta. Muistan, että jotakin tämännäköistä kylvin, mutta kerrannainen kukka oli ihan täysi yllätys. Kukan nimeä en luonnollisestikaan muista. Keväällä ajatukseni oli, että saisin niistä muutamista taimista sitten kerätä siemeniä ja kylvää niitä isommissa määrin ensi vuonna. Jos tämä siemeniä tekee, niin ensi vuonna saan siis kylvää lisää tämmöisiä. Uljas näky.
Kuivan maan mökillä tarhuroidessa sitä yllättyy aina nähdessään sammakoita, sinisiskoja (=sisiliskoja) ja sudenkorentoja. Miellän ne kosteiden paikkojen asukeiksi ja yllätyn joka kerta. Nämä sinisiskot ovat löytäneet mukavan lämmittelypaikan kasvarista. Varmuuden vuoksi vielä halaavat toisiaan, ettei varmasti tule vilu. Vaikka luulisi, että savinen kukkaruukku betonisen perustuksen päällä kasvarissa, jossa päiväsaikaan voi lämpötila nousta yli 50 asteen riittäisi jo pelkällään.
Kasvarissa on silti kasveissakin eloa, vaikka päivälämpötilat ovat huikeita. Tomaatit ei siellä oikein tykkää muuta kuin kasvaa pituutta, mutta kurkkuja ja rypäleitä on tulossa kyllä. Ja chilejä ja paprikoita.
Kerrannainen kaunottaresi taitaa olla kesäsädekukka, niitä siemeniä täytyy katsastaa luetteloista, kun lähikaupoista ei löytynytkään:) Suloinen liskopari kasvarissasi asustaa, meillä en ole nähnyt koskaan yhtään...
VastaaPoistaKiitos, täytyy nimetä se tuonne puutarhakuvien puolelle nimi kanssa. Jos saan tuosta kerättyä siemeniä, niin voin laittaa sulle postissa tulemaan.
VastaaPoista