syrjähyppy, eikun kellarin rappuset, osa I

Vuosi sitten kyllästyin katselemaan kellarin rappusissa olevaa Gipsonit -tekstiä ja sitä pienistä minkä-lie-levyn palasista kasattua kattoa. Oltiin sovittu, että ensimmäiseen vuoteen ei tehdä mitään, asutaan vaan, katsellaan ja kuunnellaan mitä pitäisi tehdä ja missä järjestyksessä. Hyvä suunnitelma, mutta eihän mun suunnitelmat koskaan päde. Siispä... Toimeen!

Katosta oli tosi vaikea saada kuvaa, mutta kiinnittäkää, pliis, huomio kattoon eikä "naulakkoon". Aivan upea lähtötilanne vai mitä?

Varastosta löytyi lasikuitutapettia ja mökin vessaan ostettua maalia, kittiäkin jääneenä jostain projektista yli (taisi olla Porin Matin alkuperäinen asennus).

Kittiä levittelin, hioin, levittelin ja hioin, levittelin ja hioin. Monta päivää. Uskokaa pois, sitä kittiä sai uppoamaan paljon, jotta kaikki raot sai suurinpiirtein tasaiseksi, tai edes sellaiseksi ettei ne nyt suoraan pompsahtanut silmille.

Vaan jossain vaiheessa hiontapöly laski ja pääsin pohjamaalin pariin.

Tässä vaiheessa mietin, että jätänkö käytävän kuitenkin valkoiseksi, mutta e-hei!, kun kerrankin omistan seinät joiden sisällä asun, eikä minun tarvitse kysyä kenenkään mielpidettä niin laitan seinistäni juuri sen värisiä kuin itse tahdon. Jälkeläisille olen opastanut, että sitten kun minun jälkeeni tätä taloa myyvät, niin ostavat aluksi 100 litraa valkoista maalia ja peittävät minun värini :)

Ja värihän on... rummunpärinää... sininen! Ja vähän toista väriä.

Sitten tuli vuoden tauko. Odottelin sopivaa ajankohtaa: lapset poissa ja viikonloppu. Olisihan niitä aiemminkin ollut, mutta aina kun sellainen tuli, niin minä ehdin autuaasti unohtaa. Ja muistin sitten aina lasten tullessa, että "ai niin, piti ne kellarin rappuset maalata". Mutta nyt sain ne maalattua.

Ylhäältä päin tämännäköistä tuli. Noita ledejä jännitin kovasti: vanhastaan rappusissa oli ulkovalaisin (kellari on aikoinaan ollut kylmää tilaa, otettu lämpimänä käyttöön vasta 70-luvulla), jossa energiansäästölamppu. Mahtaisiko ledeissä paukut piisata valaisemaan, olisiko sävy liian kylmä ja kalsea? Vuoden kokemuksella sanon, että riittää valo, eikä ole liian kylmä. Ledin värinä on lämmin valkoinen.

Uutta, rahalla hankittua, tähän projektiin tuli nuo lamput, 3 kappaleen ledisarjapaketti Clas Ohlsonilta, 29,90€. Matto on Maskun roskalavalta (kuljetuksen aikainen pehmikkeenä ollut suuri olohuoneen matto, musta pitkä "chenille" -tyyppinen karva). Sininen ja tuo punertava-oranssihtava-ruskehtava on mökin vessamaalauksen jämiä, valkoinen katossa ja harmaa portaissa ylijäämiä anopin miesystävän remontista, sponsored by VVO.

Homma on vielä vähän kesken, joten yhteissummaa ei vielä uskalla sanoa. Siitä puuttuu vielä kaikki listat (lähinnä ovenkarmista, lattian rajaanhan ne näppärästi maalasin), yksi paikkamaalaus sekä sähköjohdoille kouru. Kun vaan tulisi Kuljun kartanoon asiaa, siellä on aivan juurikin oikeanlainen, eikä monta euroa maksa.

olohuoneesta keittiö, osa VII

Kaappeihin kuuluu yläsokkeli joka minusta on varsin kaunis. Mietintämyssyn alla on ollut se kuinka sokkeli tähän uuteen ympäristöön sopii. "Ongelmia" on kaksi: meidän olohuone on noin 30-40 senttiä korkeampi tila kuin se mistä kaapistot tulevat ja toinen ongelma on se, että vielä tähän ikään mennessä ei ole tullut vastaan yhtään taloa joka olisi suora. Siispä nämäkin, alkuperäiseen paikkaansa, mittojen mukaan tehdyt sokkelit ovat erikorkuisia. Jää nähtäväksi voinko niitä hyödyntää vai pitääkö luovuttaa.

Mutta suunnitella/haaveilla voi. Alunperin sokkelin pystylauta on nojannut kaapin yläreunassa olevia tukia, kattoon asennettuja lautoja ja näiden kolmiotukien varassa. Se on siis ollut ylhäältä auki. Meillä näin ei voi tehdä, lauta pysyy huonosti kiinni ilmassa. Jotenkin täytyy siis tehdä "katto", johon laudat voisi kiinnittää. Varastossa on vaneria ja suunnittelin siitä tekeväni tämän katon. Aamulla työmatkalla jatkokehittelin ideaa: voisin porailla reikiä siihen lautaan ja tehdä vaneriin sen verran uria, että näihin reikiin saisi valaistuksen. Eikä sillä valaistuksella välttämättä tarvitse nähdä mitään, ehkä enemmänkin tunnelmavalaistukseksi. Siihen tarkoitukseen voisi sopia joulun ledisarjat, semmoinen lämmin valkoinen.

Ja siitä ledisarjasta voisi tehdä vaikka minkälaista kuviota siihen ylälautaan, jos osaisi.... ja ehkä ei kannatakaan sitten enää jyrsiä vaneriin uraa, vaan laittaa siihen laudan ja vanerin väliin pieni korokekappale, jotta sähköjohdoille jää hyvin tilaa. Semmoinen olisikin helpompi.

Vaan saas nähdä, siihen on vielä pitkä matka että saadaan yhden yhtäkään sokkelia laitettua paikalleen. Välitilaa puntaroin pitkään että mitä siihen tekisin. Maalaisiko siihen jotakin kuvaa, laittaisiko tapettia ja peittäisi sen lasilla? Pistäisikö laatan? Kiveä? Vaan asian ratkaisi taas nuukailu ;D

Suurin piirtein vuosi sitten ostin jäännöserän yhtä lattialaattaa, aikomus oli laittaa se suihkutilan lattiaan. No se ajatus sitten venyi ja venyi ja venyi. Ja sitten ehti suunnitelmatkin jo muuttumaan kun törmättiin siihen seinälaattaan. Sininen laatta seinässä JA lattiassa alkaisi olemaan jo turhan sinistä, jopa minulle. Eikä näitä lattialaattoja sitä paitsi olisi tarpeeksi siihen nykyisen suunnitelman mukaiseen suihkutilaan. Siispä lattialaatat muuntuvat näppärästi seinälaataksi asennusasentoa vaihtamalla. Laatoitus on isännän hommia ja tässä on ensimmäinen kulma saumaa ja silikonia vaille valmiina.

Jotkut sokkelit pitäisi kehitellä tuonne alaskin, jotain tuli kaapin mukana. Mutta kuten jo aiemminkin todettu kaapit on alkuperäiseen osoitteeseensa rakennettu paikalle ja noudattaa sen talon muotoja, jotka eivät ylläri-ylläri ole samat kuin meidän talon muodot. Vaan ensin pitää tehdä laatoitukset, kitata seinät kertaalleen ja maalata ne, sitten vasta voi maalata lattian ja vasta sen jälkeen kannattaa alkaa pohtimaan sokkelit.

olohuoneesta keittiö, osa VI

Pikkuhiljaa asetellaan kaappeja paikoilleen. Tiistaina kävin shoppailemassa, muutaman jakorasian, hellarasian, pistorasian, kytkimen valoille ja käsisirkkelin. Ehtoopäivällä isäntä sahasi ensimmäisen pöytälevyn oikeaan mittaan. Sitten kylään pöllähtikin tyttärä kihlattunsa kanssa ja siirryttiin jorinan puolelle.

Illalla ehdittiin vielä nostamaan ensimmäinen yläkaappi paikalleen.

Piti siirtyä seuraavalle seinälle ja huomattiin, ettei meillä ole sopivan kokoisia ruuveja: kaappien rungot ovat 18 mm paksuja ja kaapit pitäisi saada ruuvattua toisiinsa kiinni maksimaalisen vakauden saamiseksi. Meidän ruuvit on about 45mm tai yli ja tähän tarvittaisiin maksimissaan 35mm. Homma jatkukoon seuraavana päivänä. Isäntä tilaa: "tuo 32 millisiä levyruuveja puulle, mustia, ristipäisiä". Tuumin, että mitta lienee oikeampi 30mm, mutta en viitsi alkaa isännän kanssa siitä vääntämään. Jos isäntä on sitä mieltä, että 32mm on standardi, niin so be it. Ostan sitten 30-millisiä kun niitä tod.näk. helpommin löytyy.

Keskiviikkona suunnistin töiden jälkeen Bauhausiin (tiedän, se on saksalainen ja kotimaista yrittäjyyttä pitäisi suosia, mutta Bauhaus on suoraan työmatkallani varrella) ja ruuvihyllylle. Lastulevyruuvi, Fermacell-pikaruuvi, puuruuvi, peltiruuvi, poraruuvi, kipsilevyruuvi. Sopivaisen oloisia (en ole ruuviekspertti, mutta tiesin minkä näköistä ruuvia etsin) ruuveja oli vaikka millä mitalla, mutta kaikki torxeina ja joko keltapassivoituina, sinkittynä tai rosterina, ei yhtään mustaa. Mustia piti olla siksi kun musta ei niin erotus siitä tummasta kaapinpohjasta, kirkas loistaa.. no... kirkkaasti sieltä tumman kaapin pohjasta. Rumia sellaiset olisivat.

Suunnittelin jo ottavani torxit kun jokaisessa paketissa näytti olevan mukana myös se kär

ki siihen akkuruuvinvääntimeen. Vaan mielessä kaikui isännän "ristipää" -kehotus. Hyllystä löytyi yksi ainoa ruuvi joka oli ristipää ja täytti muutkin vaatimukset, eli se a) pitää puusta kiinni, b) uppoaa puuhun, c) ei halkaise puuta ja d) on musta.

Mennessäni kyselin vielä henkilökunnalta mustaa, 30-millistä levyruuvia puulle henkilökunnalta. Henkilökunta, nainen, katsoi minua (ja turkkiani), toisti "mustaa?" ja vastasi viimein, että "ei meillä ei ole mustia ruuveja" ja purjehti pois. En tietenkään tiedä mitä ihmettä myyjän päässä liikkui, mutta onneksi hän ei ole provikkapalkalla töissä. Jäisi provikat pieneen tuommoisella palveluesityksellä? Mitään ei koittanut tarjota tilalle. Kaikista huvittavinta oli tietysti se, että minulla oli niitä mustia kädessäni, joita myyjän mukaan hei

llä ei ole. Kotona kerroin episodista ja isäntä valaisi, että jos oikein tarkkaan katsoo, niin se on ehkä enemmän ruskea. Ahaa, okei. En ole muuten maalarikaan... Nehän erottavat 15 000 erilaista mustan tai valkoisen sävyä toisistaan.

No ehtoolla sitten kumminkin isäntä ruuvasi hyllyt toisiinsa ja nostettiin seuraavakin hylly paikalleen.

kävelyllä

Perjantaina olin menossa parin tutun kanssa syömään töiden jälkeen. Olisi bussillakin päässyt, mutta kun aikaa oli vajaa 2 tuntia välissä, niin päätin kävellä töistä treffipaikalle.

Oli aivan ihana auringonpaiste. Reitti kulki Pyhäjärven rantaa pitkin ja Arboretum osui matkan varrelle. Kivan näköinen paikka se on talvellakin, joskin kesällä tietysti paljon hienompi. Pistelin siitä muutaman kuvan "Arboretum, Hatanpää" -linkin taakse, tässä yksi maistiainen:

Kylmähän siellä tuli, ei työvaatteet ja reilun tunnin kävely about 15 pakkasasteessa oikein sovi yhteen. Meinasin Arboretumilta hypätä jo bussiinkin, mutta seuraava bussi olisi ollut kolmonen. Kolmonen kääntyy jo Ratinan sillalle, eli olisin päässyt pari hassua pysäkinväliä ja jatkamaan toisella bussilla tai kävelemään lisää. Sitä seuraavaan bussiin taas oli niin pitkä aika etten edes harkinnut jääväni odottamaan, siis ainakin 10 minsaa ;)

Kun rantaa vielä sillä kohtaa on, niin jatkoin kävelyä. Samaan aikaan oltiin Ratinan sillalla, minä ja se seuraava bussi :D

Pääsin sitten aikanani kaupunkiinkin, aika sopivasti kuvaamaan Koskikeskuksen taakse tätä kaupunkimaisemaa:

En siitä mihinkään pääse: Tampere on minun mielestäni kaunis kaupunki, kesällä tietty kauniimpi kuin talvella :D

olohuoneesta keittiö, osa V

Minulla ja isännällä on varsin erilaiset työtahdit, minä tahdon tehdä hommat nopeasti pois alta ja jaloista ja minua stressaa jättää asioita huomiselle jos ne voi hoitaa tänään. Isäntää ei stressaa yhtään, päinvastoin. Usein minusta tuntuu siltä, että mielellään jättää asioita hoitamatta ja odottaa, josko ne menisi pois kun vaan sitkeästi jättää hoitamatta.

Kipsilevyt ja kittaukset oli isännän tehtävä. Siispä kipsilevyjen laittoon ja kittaukseen on mennyt aikaa koko viikko. Ja minua pännii kuin pientä oravaa. Haluaisin hakea kaapit pois, kun tiedän että ne ovat siellä toisten tiellä.

Minä olisin halunnut saada lattiat ja seinät maalattua valmiiksi ennen niiden kaappien tuloa, mutta isännän mielestä on parempi tuoda kalusteet ensin ja tehdä maalaukset sitten. Tottahan siinä menee vähemmän maalia kun joka paikkaa ei enää maalata, mutta toisaalta arvaan minä, etten minä tule siitä suojauksesta tykkäämään yhtään enempää, joten aikaa ja hermoja kuluu sittten senkin edestä kun sillä sudilla koitan väistellä niitä kaappeja.

Ekan kierroksen kumminkin sain levitettyä. Tarkkasilmäiset tuosta kuvasta huomaavatkin, että ikkunan alla ei ole kipsilevyä eikä maalia. Patterin alla on vielä vanha tuplahalltex. Huolimattomuutta sitä ei ole jätetty, vaan ihan sen takia, että nyt on vahvasti lämmityskausi, torstaiaamuna (11.2) oli pakkasta -22,5 astetta. Ei me haluta palella, joten pattereita ei irroteta ennenkuin keväämmällä kun lämmityskausi loppuu. Siinä yhteydessä laitetaan sitten puuttuvat kipsilevyt, suoritetaan paikkamaalaus seinälle, putsitaan patterit, maalataan patterit putkineen ja vaihdetaan pattereihin toimivat termostaatit.

Periaatteessa mä en tykkää tuosta vanhan värisestä maalista, mutta toisaalta se sopii sinne paljon paremmin kuin puhtaamman värinen. Puhtaampi väri aiheuttaisi kontrastin kasvun katon ja seinän välillä. Nyt se ei näytä siltä, että katolle pitäisi jotain tehdä. Katossa on muuten halltex-levyt sielläkin. Ei kai nekään enää nykyaikaan kelpaisi, pitäisi varmaan olla jotain levyä. Mutta minä en raaski vaihtaakaan kun nämä on ihan hyvät. Ja pinta-asennussähköjohdot uppoavat levyn väliin justiinsa passelisti.

kierrätyksen ja nuukailun huipentuma?

Mistäs aloittais? No siis keittiö tulee olohuoneeseen, sehän nyt jo tiedetään. Olohuoneen jokainen seinä on rikki, kahdella seinällä on ikkunoita ja kahdella ovi. Tuumasin, että olisi kuitenkin kivaa, että keittiöön saisi myös jokusen kaapin, eikä pelkkiä reikiä. Yhdestäkin ovesta keittiöön pääsee varmasti. Toinen oviaukko siis peitettiin.

Makuuhuoneen puolelle oviaukkoa jäi semmoinen 15 sentin syvennys ja minä mietin että se olisi hyvä hyllykkösyvyys mun lempilukemistolle, eli Roope-sedille ja AA-taskareille.

Kulutin hyvän pätkän sunnuntaita etsiessäni "tiluksiltani" 15 sentin levyistä lautaa. Eihän sitä tietenkään löytynyt, tarjolla oli vain 9-, 13- ja 20-senttistä. Aikani kärvisteltyä hirveässä tekemisen vimmassa (minulla on nyt virallisesti lepovuoro kun kipsilevyjen laitto ja kittaus on isännän hommia) tuumin, että 13 senttiä on melkein yhtä leveä kuin 15 senttiä. Eihän koko ole tärkeintä?

No se 13 leveä oli sitten mdf-levyä, joka on peräisin meidän edesmenneestä vesisängystä. Laskeskelin, että aukko on 85 senttiä leveä ja sängyn koristelaidoista saan 6 hyllyä. 7 olisi mahtunut korkeuden puolesta, mutta aina ei voi voittaa. Sahailin pätkiksi ja sovittelin oviaukkoon. Hyllynkannattimet tulivat samasta kehyksestä.

Eilen sitten pistiin kipsilevyn päälle kittiä ja nauhan ja niiden päälle maalin. Hiukkasen siitä tuli jäljeltään rumaa, nauha näkyy maalin alta. Vaan tehtävä oli, muuten ei etene keittiöremppa.

Kun pitäisi hakea ne kaapit torstaina, mutta saa kaappeja mihinkään ennenkuin keittiön lattia ja seinät on maalattu. Enkä voi maalata seiniä ja lattiaa ennenkuin ylimääräiset kipsilevyt ovat poissa lattialta. Enkä voi siirtää niitä koska ne pitäisi siirtää makuuhuoneen seinälle. Toisen edessä on AA-taskarit ja Roope-sedät, toisen seinän edessä se hylly joka muotoutui siihen itsekseen.


Uskokaa huviksenne, että minä vakavasti fundeerasin kotona hyllyjä ruuvatessani, että onko tämä enää ihan viisasta? Kierrättää nyt oviaukkoja!

Mitään uutta ei hyllyä varten ostettu, runko (=ovenkarmi) oli olemassa ennestään, hyllyt vanhasta sängystä, kitti, nauha ja maali jäämistöä jonkun sukulaisen edellisestä remontista. Ruuvit oli peräisin kyökkirempan puolelta, niiden hinta tulee näkymään sen rempan hinnassa.

kevättä rinnassa

Ettei vallan mene remontoinnin puolelle, niin piti vähän puutarhailuakin tänään tehdä. mai-leen ja monen muun mukaan kylvöt pitäisi nimittäin tehdä yläkuun aikana jos haluaa niistä jotain saada. Se yläkuun aika on nyt. Oma tulkintani siitä on, että se alkaa pari päivää sen mustan pallukan jälkeen (siis kuuttoman yön) ja sitä kestää sitten vajaa pari viikkoa. Sen jälkeen alkaa alakuu ja silloin pitäisi kylvää juurekset ynnä muut mistä satoa saadaan maan alta.
Uskokoon ken tahtoo, minä en niin vakavasti sitä ota. Minä uskon enemmän siihen, että parhaan tuloksen saa kun kylvää silloin kun on inspistä hoitaa minitaimet isommaksi.

Syksyllä yritin siivota pihaa talvea vasten ja ossain määrin vissiin onnistuinkin sitten, kun kaikki purkit ja purnukat ovat ulkovarastossa. Siinä jonka edestä kukaan ei ole lapioinut katolta pudonneita lumia pois. Enkä minä sitä lapiota nytkään kaivanut esille. Enimpiä potkin pois jaloistani ja lopun edestä toivoin, että olisin muutaman kilon hoikempi niin mahtuisin oven raosta paremmin. Mutta sain minä ne laatikot sieltä, alustoineen.

Tänään multaan pääsi:



Punaisella pohjalla on "löydetyt" siemenet (Salon kaupungista), valkoiset ovat ostettuja (www.raravaxter.com), violetit tutuilta saatuja ja vihreät omien rehujen siemenöisiä.

Tänä vuonna näin lyhyt lista, kun en tiedä mihin niitä kesällä sitten tunkisin ;)
Varmuuden välttämiseksi kylvin tietenkin jokaisen siemenen noista pusseista, yhteen tai kahteen koloon. Koulinta on kivaa?

olohuoneesta keittiö, osa IV

Lauantaina tuli myös kipsilevyt. Kivaa asua tämmöisellä pienellä paikkakunnalla, kun paikallinen yrittäjä tuo nämäkin kotiin asti eikä tarvitse miettiä mistä saisi pakettiautoa, peräkärryä tai muuta kuljetusvälinettä lainaksi. Min autoni kun on pikkuauto, eikä siinä ole edes koukkua. On kyllä tosi paha puute näin niinkun omakotiasujana ja etenkin remontoijana ja etenkin pienellä budjetilla. Monesti säästyisi pitkä penni kun pääsisi itse hakemaan juuri silloin kun tarvitsee.

Mutta tämäkin on tosi näppärää, kiitokset vaan Veljekset Luomalle oivallisesta palvelusta.

Tuli vähän "reikäinen" kuva, kun en kehtaa laittaa ihmisten nassukuvia ilman lupaa nettiin.

Oliskohan se niin, että talo valitsee asukkaansa? Näkyy olevan tämä talo jo aiemminkin siellä tsiobbauksen piirissä ollut. Vai mitä sanotte tästä?

Ja kuvan sanallinen selvitys tähän: isäntä repi kattolistat irti ja mitäs sieltä paljastuikaan? Vanhoja vaatteita on käytetty tällä kohtaa eristeenä :D Suunnittelun lähettäväni tästä vinkin niksipirkkaan, mutta jääköön nyt tällä kertaa kun en löytänyt yksiäkään sukkahousuja sieltä ;)

olohuoneesta keittiö, osa III

I

Päädyin maalaamaan tulevan keittiön lattian. Valitsin vesiliukoisen maalin kun minä en tykkää tärpätin kanssa lotrata. Ja se haiseekin pahalta, olisi ollut ikävä mennä siinä hajussa eilen nukkumaan. Päätökseen oli kaksi syytä:
1. jostain kumman syystä minä vaan haluan maalatun puulattian ja
2. maali on tässä vaiheessa halvin ja nopein vaihtoehto. Tämäkin on TSIOB-projekti...

Vietin perjantai-iltaani raaputellen lattiasta kipsiä pois ja pistin isännän liimaamaan yhden irronneen säleen lattiasta. Säleen alta paljastui, että kyseessä onkin pontattu lauta. Minä kun katselin niitä laudanrakoja ja suunnittelin vaikka minkämoista katastrofinvälttömattoa tiskialtaan eteen, ettei laudanraoista valuisi vettä lautojen väliin ja aiheuttaisi kosteusvauriota. Mutta hah, tilannehan onkin ihan toinen pontatulla lattialla. Ei kun maalia väliin vaan sitten :)

Aika se kuluu kuin siivillä kun on tekemistä, lattia tuli perjantain aikana siivotuksi ylimääräisestä kipsistä ja ensimmäisen kierroksen ehdin maaliakin siihen sutaista.

Minä olen ollut käsittääkseni aika pihi maalinlevittäjä ja kaupassa maalia hakiessani olin sitä mieltä, että kyllä yhteen lattiaan yksi 3 litran purkki riittää. Kolmannella rissanvedolla kävi selväksi, että on siinä ja siinä, että se yksi 3 litran purkki riittää edes yhteen kerrokseen. Puoli kymmenen pintaan illalla minulla oli valmiiksi ohennettua maalia noin 1,5 desilitraa jäljellä ja lattia oli kukertavan kirjava kun ensimmäinen ohut kerros ei riittänyt muuhun kuin loiventamaan värieroa puun, kipsin ja liiman välillä.

Pitänee huomauttaa, että lattiaan muuten sai jäädä kaikki epätasaisuudet, en edes yrittänyt sitä tasoitella millään tavalla. Minun tavoitteenani ei ole tehdä uutta, eikä vanhasta uuden näköistä. Tarkoituksena on ihan vaan saada silmälle parempaa katseltavaa. Lattiasta olisin halunnut kiiltävämmän, jotta se heijastaisi paremmin valoa. Arvaan kyllä, että jahka kaapit tulevat, niin mieleni muuttuu. Ja jollei muutu, niin maalia saa kaupasta lisää.

Tämmöistä tällä kertaa, pakko laittaa välitietona, muuten tulee niin mahdottoman pitkiä tekstejä :D

tiilitalo or not tiilitalo, olohuoneesta keittiö, osa II

Yllätyksittähän ei vanhaan taloon remonttia tehdä.

Eilen aloin purkamaan halltexia pois olohuoneen seinästä, että saapi sen tilalle laittaa SPU Anselmin. Tosin itse vastustan Anselmia, koska se on ihan täyttä muovia ja mieluummin itse lisäeristäisin jollain vähän perinteisemmällä tavalla kuin muovilla. Minä pidän yllä kuvitelmaa, että jos talo on 60 vuotta vanha ja pysynyt suht terveenä ilman muovia, niin se saattaisi pysyä suht terveenä seuraavatkin 60 vuotta ilman muovia. No kuitenkin, nurkasta tapetin kulmaa pois, että näkee mistä lähtee liikkeelle.

Uskomatonta! 60 vuotta vanha talo ja vain 2, siis KAK-SI, tapettikerrosta!

Jahka tuosta sain nurkan paljastumaan, niin selvisi, että halltex on tukevasti kiinni, nauloja on noin 5 sentin välein ja ne ovat luonnollisesti aivan nurkassa kiinni. Eihän sinne nurkkaan mitään työkalua saanut, halltex pitää kiinni tiukasti. Siispä järeämmät aseet käyttöön. Isäntä teki pienen reiän halltexiin, satunnaiseen paikkaan keskelle seinää.

Jaa, että vinolaudoitus? Tämän piti olla tiilitalo?

Ja eiku tutkimaan, että mitäs myyntiesitteessä muuten lukikaan. Rakennusmateriaali "tiili. puu." Juu-u, päätykolmiot ovat puuta, mutta eikös tasakertaan asti pitänyt olla tiilitalo? Myyjä puhui tiilitalosta ja kertoi kuinka heidän isällään oli tiilitehdas, mutta tiilitehdas ei syystä tai toisesta ollut menestynyt. Monta muutakin ammattia puhuttiin isällä olevan, eikä niissä mitään kronologista järjestystä esille tullut. Välittäjä ei oikeastaan puhunut mistään mitään, sen vuoksi me myyjän kanssa suoraan niin paljon puhuimmekin. Joka tapauksessa, meille jäi käsitys että kyseessä on tiilitalo, siis tiili-eriste-tiili. Käsitystä tuki mm. se, että kellarissa tiilet ovat paikoitellen näkyvissä sisälle ja eristeetkin paikka paikoin pilkottavat.

Ennen ostopäätöstä kävimme isännän kanssa kylmällä vintilläkin, ja siellä meistä molemmat näki idänpuoleisella seinällä kaksi tiilirivä joiden välissä purueriste. Muille seinille ei kurkittu ja niihin olisi ollut vaikeampi nähdäkin.

Siispä vinolaudoitus? Ei tiilitaloissa ole vinolaudoitusta. Eikun takaisin vintille, otsalamppu ja pari fikkaria aseina. Totta, yksi tiilikerros löytyy tasakertaan asti etelästä ja lännestä, pohjoiseen ei pääse katsomaan. Mitä ihmettä? Ei kai talossa voi olla yksi seinä tuplatiilellä ja loput yksinkertaisella? Ja kun vihdoin päästiin idänpuolelle, niin kyllä. Yksi tiilikerta löytyy myös idästä.

Vähän olen sitä aika ajoin salaa ihmetellytkin, että miten siheen seinään muka mahtuu rappaus, 2 tiiltä ja eriste. Ei se minusta niin paksu ole? Mutta mikä tämä sitten on?

Nyt näyttää siltä, että rakenne on tämä, mutta täytyy tosiaan joskus keväämmällä mennä tarkemmin tonkimaan, kaivaa puruja sen verran pois, että näkee mitä sisäpuolelta löytyy. Mutta tämmöinenhän ei ole tiilitalo, mutta kyseessä ei myöskään ole tiiliverhoilu.

Hieman oli havainnon jälkeen kieltämättä paha olo, sellainen sekoitus omaa tyhmyyttä ja huijatuksi tulemisen tunnetta. Tiilitalona ostettu ja tutkittu talo ei siis olekaan tiilitalo vaan jotain muuta. Ehkä me olemme isännän kanssa vintillä nähneet mitä halusimme nähdä tai mitä ennakko-odotusten valossa odotimme näkevämme. Tai ehkä siellä oli jotain ylijäämätiiliä sopivassa paikassa, jotka osui meidän silmään kun rakennetta tutkittiin ja jotka talon tyhjentäjä sitten vei pois. Ken tietää.

Oli miten oli, lopputulema on kuitenkin se, että SPU Anselmia ei tällä kertaa tule, halltexeja ei revitä pois, eikä seinää nyt lisäeristetä sen kummemmin, vaan laitetaan kipsilevy.

Vaikka lisäeristys ehkä olisikin tarpeen (en tiedä onko), niin minusta on kuitenkin salaa ihan hyvä asia, ettei sitä muovilevyä siihen nyt tule.

olohuoneesta keittiö, osa I

Nyt se sitten alkaa. Sain tiistaina 1.2.11 puhelinsoiton jossa kerrottiin että minun tulevan keittiön kaapit ovat nyt tyhjät, ja niitä joutaisi alkaa roudaamaan meille päin. Jippii!

No meillähän ei ole tehty vielä mitään valmisteluja, olen kyllä varovasti sitä ehdotellut pitkin talvea, mutta ei. Viimeksi sunnuntaina kyselin, että josko jo saisin repiä lattian auki, että näkisi mitä siellä on ja voisi tehdä viilauksia ennen kuin kaapit ovat täällä. Eilisen puhelun jälkeen lupa kilahti välittömästi. Mutta ei sev väliä, hyvin se etenee näinkin. Kun olin toisen asian tiimoilta valmiiksi ärtynyt, niin purkaminen oli aivan oivaa terapiaa siihen. Kulma oli jo irti kunnes muistin, että nämähän piti dokumentoida nämä vaiheet. Tässä siis olohuoneen vanha lattia paikallaan.



Jenkki on jostain syystä enemmän kauhuissaan operaatiosta kuin utelias, ilmeisesti muutokset stressaa häntä.

Vanhastaan lattiassa on, ylläri-ylläri, vihreä linoleumi. Se on rikki, murentunut, irtoillut osittain liimauksistaan ja julmetun kulunut, sanalla sanoen ruma. Linoleumin alla oli tervapaperi. Rentun mielestä sen oikea paikka on lattiassa.



Tiistaina en muuta ehtinyt kuin repimään linoleumin ja tervapaperit pois. Alta paljastui lautalattia, jonka toki tiesinkin. Ja se on kitattu umpeen.

Nyt kun lattia on paljastunut ja lopullinen kunto paljastunut, pitäisi pikaisesti päättää mitä lattialle tehdään. Vaihtoehtoina jättää lauta ja lakata/vahata/petsata/maalata tai laittaa laminaatti tai muovimatto. Kiveä tai keramiikka ei tule, se vaatisi lattialämmityksen ja sitä minä en halua alkaa tekemään. Saa sen myöhemminkin jos mieli muuttuu.


Huomenissa alkaa seinien purku, ulkoseiniin laitetaan lisäeriste ja sisäseiniin vaihdetaan kipsilevy.