Eikä se osoitteenmuutoksen haasteellisuus siihen loppunut, että maistraatilla oli vaikeuksia löytää taloa.
Melko nopeasti osoitteenmuutoksen tekemisen jälkeen posti lähetti minulle kotiin lapun, jossa he kertovat, että maksuttomasti posti siirtyy kuukauden ajan. Muistelen, että aika oli ennen puoli vuotta tai ainakin kolme kuukautta. Lapussa oli mukana pankkisiirto jossa mainitun summan maksamalla postin jälkeenlähetys jatkuisi vielä jokusia kuukausia pidempään. Lapussa oli myös maininta yrityksistä joille osoitteenmuutokseni siirtyy postin välityksellä. Lista on mielestäni kutistunut huomattavasti edellisestä kokemuksesta.
Nyt tässä on asuttu kuukausi. Osoitteenmuutos on ollut voimassa reilun kolme viikkoa. Joka ikinen viikko joudun hakemaan vanhasta osoitteesta postia. Suurinpiirtein puolet posteistani tulee käännettynä, toinen puoli menee vanhaan. Erityisen harmittavaa on se, että vanhaan osoitteeseen menee kaikki Aku Ankkaa sisältävät painotuotteet. Ne kun on ainoat, jotka postistani kelpaa jollekin muulle.
Soitin postin asiakaspalveluun ja sieltä oltiin kovasti pahoillaan. Kysyttiin, että ihanko joudun siis todellakin hakemaan sen postin vanhasta. Vastasin, että juuri näin, ihan oikeasti joudun fyysisesti siirtymään ajoneuvoa käyttäen vanhan osoitteen postilaatikon liepeille ja sieltä nostamaan ihan itse postini ja kiikuttamaan ne uuteen kotiini. Postista kerrottiin ettei näin pitäisi tapahtua. Olimme siitä täydelleen samaa mieltä. Vielä en siirtynyt korvausanomuslinjalle.
Mutta kuitenkin: maksuton siirtokausi loppuu ihan näinä päivinä. Miksi minä maksaisin siitä postille erikseen, että joudun hakemaan puolet postistani itse kuitenkin? Jos joudun yhdenkin hakemaan, voin toki hakea sitten kaikki. Turha kai siitä on maksaa.
Jos posti lupaa hoitaa yhden kuukauden postin käännön, mutta huolehtii vain puolet. Eikö olisi oikeus ja kohtuus että he tuplaisivat ajan? Toisivat siis edes tuplat pidempään vain puolet.
Kuukausi on muuten järjettömän lyhyt aika. Osa lehdistä menee painoon niin aikaisin, että osoitteenmuutokset pitäisi huomata tehdä jokaiseen yritykseen samana päivänä kuin postiinkin. Jos siitä myöhästyy, ei kaikkiin lehtiin ehditä painamaan uutta osoitetta vaikka muutos sinänsä on ajoissa tehtykin. Eli vanhasta joutuu hakemaan jollei ole suunnitellut muuttoaan pari kuukautta etukäteen ja alkanut toteuttamaan kanssa.
Olen sinänsä onnekas, että saan ilman suurempia vaikeuksia haettua postini vanhasta asunnosta. Siinä kohtaa voisi olla paljon huonomminkin.
sunnuntai 1. marraskuuta 2009
osoitteenmuutos, muutto, osa VIII
Muuttaessa pitää tehdä myös osoitteenmuutos, postille ja maistraatille.
Eipä osaa moni kuvitellakaan kuinka vaiherikkaan tapahtumaketjun minä saan aikaiseksi noinkin yksinkertaisesta asiasta. Siis muuttoilmoitushan toimii niin, että kävelee postiin, täyttää siellä lapun ja ruksaa sopivat kohdat. Sitten maistraatti saa tietää että olen muuttanut ja posti alkaa kääntämään postiani vanhasta osoitteesta uuteen. Näinhän se menee?
Ei.
Näin se menee:
minä täytän lapun ja jätän sen postin hoitoon. Parin arkipäivän kuluttua minulle soittaa maistraatti, joka sanoo: "onko tämä teidän osoitteenne, 48, oikein tässä lapussa?". On, minä vastaan. Maistraatti jatkaa: "kun tätä osoitetta ei ole olemassakaan, mistä te olette tämän osoitteen tempaissut?"
Minulta loksahtaa suu auki ja alkaa väkisinkin hymyilyttämään. "Talon seinästä ja kauppakirjasta, muun muassa", vastaan maistraatille.
Maistraatti kyselee minulta kuka talossa on asunut ennen minua ja kertoo että heidän rekistereistään löytyy kyllä edeltävä, 46, ja seuraava, 50, talo, mutta ei meidän taloamme. Kerron kuka on asunut ja maistraatti kertoo että edellisen asukkaan osoite on ollut eri (50). Keskustelemme niitä näitä ja yritämme arvuutella miksi osoite olisi jotakin muuta kuin mitä se on.
Maistraatti lupaa ottaa yhteyttä kaupunkiin ja mikäli sitä kautta ei mitään selviä, hän ottaa minuun yhteyttä.
Ei minua varsin haittaisi vaikkei olisi löytyisiään. Jos minua ei voida kirjata omaan osoitteeseeni, se tarkoittaisi sitä ettei minulla ole kotikuntaa ja jos minulla ei ole kotikuntaa, en voi maksaa kunnallisveroja. Kauppa kuulostaa äkkiseltään kannattavalta. Terveydenhuollon palveluthan minä saan työnantajalta ja vesihuollosta vastaamme itse. Sähköyhtiötä ei kiinnosta missä olen kirjoilla jos vaan laskun saa lähettää.
Uutta yhteydenottoa ei ole kuitenkaan kuulunut, joten oletan, että maistraatti ja kunta ovat päässeet yksimielisyyteen osoitteestani.
Eipä osaa moni kuvitellakaan kuinka vaiherikkaan tapahtumaketjun minä saan aikaiseksi noinkin yksinkertaisesta asiasta. Siis muuttoilmoitushan toimii niin, että kävelee postiin, täyttää siellä lapun ja ruksaa sopivat kohdat. Sitten maistraatti saa tietää että olen muuttanut ja posti alkaa kääntämään postiani vanhasta osoitteesta uuteen. Näinhän se menee?
Ei.
Näin se menee:
minä täytän lapun ja jätän sen postin hoitoon. Parin arkipäivän kuluttua minulle soittaa maistraatti, joka sanoo: "onko tämä teidän osoitteenne, 48, oikein tässä lapussa?". On, minä vastaan. Maistraatti jatkaa: "kun tätä osoitetta ei ole olemassakaan, mistä te olette tämän osoitteen tempaissut?"
Minulta loksahtaa suu auki ja alkaa väkisinkin hymyilyttämään. "Talon seinästä ja kauppakirjasta, muun muassa", vastaan maistraatille.
Maistraatti kyselee minulta kuka talossa on asunut ennen minua ja kertoo että heidän rekistereistään löytyy kyllä edeltävä, 46, ja seuraava, 50, talo, mutta ei meidän taloamme. Kerron kuka on asunut ja maistraatti kertoo että edellisen asukkaan osoite on ollut eri (50). Keskustelemme niitä näitä ja yritämme arvuutella miksi osoite olisi jotakin muuta kuin mitä se on.
Maistraatti lupaa ottaa yhteyttä kaupunkiin ja mikäli sitä kautta ei mitään selviä, hän ottaa minuun yhteyttä.
Ei minua varsin haittaisi vaikkei olisi löytyisiään. Jos minua ei voida kirjata omaan osoitteeseeni, se tarkoittaisi sitä ettei minulla ole kotikuntaa ja jos minulla ei ole kotikuntaa, en voi maksaa kunnallisveroja. Kauppa kuulostaa äkkiseltään kannattavalta. Terveydenhuollon palveluthan minä saan työnantajalta ja vesihuollosta vastaamme itse. Sähköyhtiötä ei kiinnosta missä olen kirjoilla jos vaan laskun saa lähettää.
Uutta yhteydenottoa ei ole kuitenkaan kuulunut, joten oletan, että maistraatti ja kunta ovat päässeet yksimielisyyteen osoitteestani.
nettiyhteys, muutto osa VII
Voi itku! Kuvittelenkohan vaan vai oliko maailma helpompi ennen?
Tuli nettisopimus. Siinä lukee että "liittymismaksu 129 euroa ja kk-maksu 33,90€. Sopimuksen hinnat voivat poiketa näistä hinnoista."
Pari riviä ylempänä mainitaan, että "avaus 0 euroa ja kk-maksu kampanjan mukaan". Tai jotakin sinne päin.
Eihän siitä muu auttanut kuin ottaa puhelin käteen ja tarkistaa, että mitähän heidän koneellaan hintana näkyy. Hiukan motkotin taas siitä, ettei sopimuksessa ole hintaa näkyvillä. Voisi kuvitella että se olisi jotakuinkin tärkein asia joka siinä pitää kertoa. Puhelimessa luvattiin, että hinnat on ne mitkä on sovittu. Ei siis liittymis- tai avausmaksua ja kuukausihintakin sen 26,90 kuten sovittiin.
Ja sitten se kytkentä. Kytkennän piti olla torstaina 29.10. kello 8-12 välillä, näin minulle luvattiin. Torstaina soittelin varttia vaille kuusi illalla ja pahoitellaan. Samalla yritetään olla mukamas humoristinen lausahduksella "asentajat ovat kyllä kahdeksaan asti töissä, että onhan tässä vielä aikaa". Lausahdus ei huvita minua ollenkaan, närkästyttää enimmäkseen, koska asentaja on minun nähdäkseni vähintäänkin kuusi tuntia myöhässä sovitusta. Minut ohjataan toisaalle.
Taas minulle luvataan, että asentaja ottaa minuun huomenissa yhteyttä kytkennän tiimoilta. Minä raukka kuvittelen, että huomenissa tarkoittaa myös kytkentää. Huomenissa tulen havaitsemaan, että asentaja ottaakin vain yhteyttä sopiakseen ajan joskus ensi viikolle. Hän tiedustelee mihin aikaan meillä olisi joku kotona, ehkä tiistai-keskiviikko-torstai -akselilla. Kerron hänelle, että me olemme arkena töissä noin kello 6.30 - 16.00, eikä sillä välillä täällä ole ketään. Meiltä kyllä päästään paikalle kunhan aika sovitaan, mutta kukaan ei voi olla täällä passissa odottamassa monta päivää koska asentaja saapuu. Hieman laiskan oloisesti asentaja kuitenkin saa ajan sovittua.
Tämä asennus tulee maksamaan minulle 3 tuntia työaikaa. Sanottakoon vielä että alunperin kerrottiin, ettei asentajan tarvitse tulla käymään lainkaan vaan kytkentään riittää kun asentaja käy kytkentälaatikolla. Kyseinen kytkentälaatikko sijaitsee noin 30 metrin päässä talostamme. Sieltä lähtee yksi suora johto, joka tulee talomme ainoaan puhelinpistorasiaan.
Odotan mielenkiinnolla mistä päivämäärästä lähtee laskutus juoksemaan.
Tuli nettisopimus. Siinä lukee että "liittymismaksu 129 euroa ja kk-maksu 33,90€. Sopimuksen hinnat voivat poiketa näistä hinnoista."
Pari riviä ylempänä mainitaan, että "avaus 0 euroa ja kk-maksu kampanjan mukaan". Tai jotakin sinne päin.
Eihän siitä muu auttanut kuin ottaa puhelin käteen ja tarkistaa, että mitähän heidän koneellaan hintana näkyy. Hiukan motkotin taas siitä, ettei sopimuksessa ole hintaa näkyvillä. Voisi kuvitella että se olisi jotakuinkin tärkein asia joka siinä pitää kertoa. Puhelimessa luvattiin, että hinnat on ne mitkä on sovittu. Ei siis liittymis- tai avausmaksua ja kuukausihintakin sen 26,90 kuten sovittiin.
Ja sitten se kytkentä. Kytkennän piti olla torstaina 29.10. kello 8-12 välillä, näin minulle luvattiin. Torstaina soittelin varttia vaille kuusi illalla ja pahoitellaan. Samalla yritetään olla mukamas humoristinen lausahduksella "asentajat ovat kyllä kahdeksaan asti töissä, että onhan tässä vielä aikaa". Lausahdus ei huvita minua ollenkaan, närkästyttää enimmäkseen, koska asentaja on minun nähdäkseni vähintäänkin kuusi tuntia myöhässä sovitusta. Minut ohjataan toisaalle.
Taas minulle luvataan, että asentaja ottaa minuun huomenissa yhteyttä kytkennän tiimoilta. Minä raukka kuvittelen, että huomenissa tarkoittaa myös kytkentää. Huomenissa tulen havaitsemaan, että asentaja ottaakin vain yhteyttä sopiakseen ajan joskus ensi viikolle. Hän tiedustelee mihin aikaan meillä olisi joku kotona, ehkä tiistai-keskiviikko-torstai -akselilla. Kerron hänelle, että me olemme arkena töissä noin kello 6.30 - 16.00, eikä sillä välillä täällä ole ketään. Meiltä kyllä päästään paikalle kunhan aika sovitaan, mutta kukaan ei voi olla täällä passissa odottamassa monta päivää koska asentaja saapuu. Hieman laiskan oloisesti asentaja kuitenkin saa ajan sovittua.
Tämä asennus tulee maksamaan minulle 3 tuntia työaikaa. Sanottakoon vielä että alunperin kerrottiin, ettei asentajan tarvitse tulla käymään lainkaan vaan kytkentään riittää kun asentaja käy kytkentälaatikolla. Kyseinen kytkentälaatikko sijaitsee noin 30 metrin päässä talostamme. Sieltä lähtee yksi suora johto, joka tulee talomme ainoaan puhelinpistorasiaan.
Odotan mielenkiinnolla mistä päivämäärästä lähtee laskutus juoksemaan.
maanantai 26. lokakuuta 2009
kesken jäi
Monta hommaa aloitin taas kesän aikana ja taisi niistä yhtä monta jäädä keskenkin.
Tässä on minun hevonkukkukasani ja siinä talven yli, toivottavasti, ne rehut joita en mukamas ehtinyt tänä kesänä istuttaa. Mitään siinä ei näy kun rehut ovat niitä raaskupöydästä hommattuja, mutta ehkä niistä sitten ensi vuonna. Pitäisi tuossa hevonkukkukasassa ainakin kasvuvoimaa olla.
Ja tässä on minun aloitettu, mutta keskenjäänyt, vesiaihe. Ehkä jo ensi vuonna. Enempää en kehtaa keskeneräisiä näyttääkään :D
Tämä omenapuu taas on tulevan talven projekti: se pitää kaataa. Odotan mielenkiinnolla onko puu sisältä laho tai ontto. Jos ei ole niin yritän saada puusta tehtyä ainakin yhden tarjottimen. Puu on halkaisijaltaan varmaan 30-40 senttiä. Odotan mielenkiinnolla myös sitä että päästään laskemaan kuinka vanha puu on. Olen koittanut kyselemällä saada selville sen ikää, mutta naapureiden vastaus on: "se puu on ollut siinä aina".
Nämä niin ihanat puutarhakilpikonnat ovat kestäneet valitettavan huonosti ulkona. Voi jospa osaisin itse nuo uudelleen ja kestävämmin värjätä. Ja tehdä heille uudet hatut.
Tässä on minun hevonkukkukasani ja siinä talven yli, toivottavasti, ne rehut joita en mukamas ehtinyt tänä kesänä istuttaa. Mitään siinä ei näy kun rehut ovat niitä raaskupöydästä hommattuja, mutta ehkä niistä sitten ensi vuonna. Pitäisi tuossa hevonkukkukasassa ainakin kasvuvoimaa olla.
Ja tässä on minun aloitettu, mutta keskenjäänyt, vesiaihe. Ehkä jo ensi vuonna. Enempää en kehtaa keskeneräisiä näyttääkään :D
Tämä omenapuu taas on tulevan talven projekti: se pitää kaataa. Odotan mielenkiinnolla onko puu sisältä laho tai ontto. Jos ei ole niin yritän saada puusta tehtyä ainakin yhden tarjottimen. Puu on halkaisijaltaan varmaan 30-40 senttiä. Odotan mielenkiinnolla myös sitä että päästään laskemaan kuinka vanha puu on. Olen koittanut kyselemällä saada selville sen ikää, mutta naapureiden vastaus on: "se puu on ollut siinä aina".
Nämä niin ihanat puutarhakilpikonnat ovat kestäneet valitettavan huonosti ulkona. Voi jospa osaisin itse nuo uudelleen ja kestävämmin värjätä. Ja tehdä heille uudet hatut.lauantai 24. lokakuuta 2009
sadonkorjuuta
Lokakuun 3. päivä nostin porkkanat ja keräsin lopunkin hyötykasvisadon mitä mökillä vielä oli jäljellä. Ihan pieniähän nämä minun viljelysmäärät ovat olleet, kun ei oikein ole ollut paikkaa missä niitä säilöä.Uudessa kodissa on kellareita parikin, mutta en niistä vielä tiedä, kuinka hyvin toimivat. Ensi keväänä olen jo paljon viisaampi.
Vaan piisaa tuostakin vadillisesta porkkanoita meille syksyksi ja naatteja kanille pitkälle kevääseen.
Syysasterin on korean näköinen kukkiessaan. Ainut harmi on, että kukkii niin pahalaisen myöhään ettei sitä meinaa ehtiä ihailemaan. Vielä nytkin 24.10. on samalla tavalla kukassa, vaikka pakkasöitä on välissä ollutkin.
4.10. poislähteissä oli sateenkaaria. Ruskakin tällä korkeudella lähes parhaimmillaan. Käännyttiin takaisin mökille jotakin unohtunutta tavaraa hakemaan ja yhdessä kohtaa matkan varrella tuo sateenkaaren pää oli justiinsakin mökin päällä. Tässä kuvassa se laskeutuu tuonne poikien majan ja marjatarhan paikkeille.
Nettiyhteys, muutto, osa VI
Enpä arvannutkaan kuinka hankalaa voi olla yhden nettiliitymän saanti.
Odottelin nelisen viikkoa dna:n asentajaa käyväksi kytkemässä nettiliittymän. Ei kuulunut mitään, joten soitin dna:n asiakaspalveluun. Heiltä sanotaan, etteivät he pystykään nettiliittymää minulle myymään. Hämmästelen puhelimessa ääneen, että olisi ollut kiva jos joku olisi viitsinyt minullekin kertoa. Hän kertoi, ettei hän ymmärrä miksi minulle ei ole kerrottu, kun lapussa kuitenkin lukee, että "ota yhteyttä asiakkaaseen". Jollain oli siis aikaa kirjoittaa tuo lause lappuun, mutta ei ollut aikaa ottaa minuun yhteyttä.
Syyksi he sanoivat, ettei paikallinen verkonhaltija päästä heitä alueelle. (Minä luulin, että tuo kilpailunrajoitus on purettu jo vuosia sitten.) He eivät kuitenkaan osanneet kertoa kenen verkko alueella on, vaan minun pitää se itse kaivaa tietooni. Sain ohjeeksi soitella läpi kaikki eri operaattorit.
Hoh-hoijaa, he siis tietävät etteivät pääse verkon alueelle, mutta eivät tiedä kuka kieltää?
Uuden kotikuntani muilta asukkailta kuulin, että kyseinen alue on entistä Telen aluetta (eikä siis TPO:n kuten dna:n myymälässä väitettiin). Toisin sanoen nykyinen verkonhaltija on Sonera.
Tein neljännen surffauksen työmaalta kiinteän Soneran verkon perään. (Joskus minäkin nielen ylpeyteni). Tällä kertaa netti väittää että yhteys on saatavilla, mutta edelleen myytävänä on vain määräaikaisia sopimuksia. Soitan asiakaspalveluun.
He kertovat, että kiinteä yhteys on saatavilla hintaan se-ja-se, määräaikaisella sopimuksella luonnollisesti. Kun tiedustelen toistaiseksi voimassaolevaa sopimusta saan vastaukseksi, ettei niitä myydä enää lainkaan. Lupaan harkita asiaa. Sonera soittaa perään ja tarkistaa hintatarjoustaan pudottamalla siitä 7 euroa/kk hinnasta pois.
Samaan aikaan koitan selvittää mokkulan toimintamahdollisuuksia.
Menin takaisin dna:n myymälään ja tiedustelin josko saisin nettitikun koekäyttöön. Sain, tehtiin sopimus. Vein tikun kotiin ja kytkin sen koneeseen kiinni. Ei toimi. Eikä käyttöohjeessa lue mitään ohjeita tilanteeseen, jossa se vaan ei toimi.
Aamulla soitin asiakaspalveluun. He kertovat, että juuri Nokian tikulla Windows XP:n kanssa on ollut ongelmia ja kehottavat käymään myymälässä vaihtamassa Nokian toimimattoman tikun Huawein tikkuun. Soitin myymälään ja pyysin heitä varaamaan ainoan Huawein tikkunsa minulle. Puhelimessa minulle toistettiin kolme kertaa että minun pitäisi ladata SP3, jotta Nokian tikku voisi toimia. Kun huomautin että asiakaspalvelusta neuvottiin tikku vaihtamaan, he kuitenkin tikun minulle varasivat.
Tyhmä neuvo. Jotta voisin ladata, tarvitsisin toimivan tikun. Toistokin oli tyhmää, koska vastasin kolme kertaa, että koneessani on kaikki täysin ajan tasalla olevat päivitykset eikä tikku toimi. Ja sekin on tyhmää, että Nokian tikun vaatimuksissa nimeomaan lukee, että yhteensopivuus on XP + SP2.
Hain Huawein tikun iltapäivällä. Vaihto tehtiin, joskin pitkin hampain: minut oli jo leimattu kykenemättömksi käyttämään mokkulaa ja lataamaan päivityksiä. Minulle annettiin tikku ja alentuvasti toistettiin, nyt neljännen kerran, että "kannattaisi kyllä todellakin ladata se SP3". Tiuskaisin vastaan, että koneessa on edelleen SP3 ja kaikki muutkin päivitykset jotka Windows on XP:hen julkaissut. Ne eivät aamun jälkeen ole poistuneet. Vastaukseksi tuli epäuskoinen "sepä ihmeellistä."
Huawein tikku toimii moitteetta. Paitsi että... megan liittymänopeudella 3G-verkossa todellinen nopeus on jatkuvasti alle puoli megaa. Yhdellä koneella. Mokkula ei vakuuta minua. Mitäs jos joudun vaihtamaan sopimuskauden aikana tietokonetta tai käyttöjärjestelmää eikä tikku enää silloin toimikaan? Tikun lisäharmina on se, että sen yhteyden jakaminen useampaan koneeseen on kikkailua ja tikku jota voisi käyttää jakamiseen maksaa lähes 10 euroa lisää kuukaudessa. Edelleen lisäharmina on se, että mokkulaliittymää ei saa purettua siinäkään tapauksessa että muuttaa pois kuuluvuusalueelta.
Seuraavana päivänä soitan Soneraan ja tiedustelen onko eilen saamani hintatarjous vielä voimassa. Rouva tarkistaa ja kertoo sen olevan. Kysyn kuinka nopeasti se saadaan kytkettyä. Rouva vastaa, että sen hän pääsee tarkistamaan vasta tilausta tehdessä ja kysyy tehdäänkö tilaus. Vastaan, että tehdään vaan. Odottelujen aikana marisen tällekin rouvalle edellisen yritykseni aikana koetut huonot kokemukset.
Kytkentä olisi viikon päästä. Tilauksen viimeisessä kohdassa rouva sanoo puhelimeen: "nyt en kyllä käsitä, täällä ei ole tätä kampanjahintaa ollenkaan".
Mitäs muutakaan? Osasin sen arvatakin, netissä liittymän hinnaksi kerrotaan 7 euroa/kk kalliimpi hinta.
Rouva kertoo, että hänen täytyy tarkistaa hinta ja hän lupaa soittaa takaisin jos oikeaa hintaa ei saada. Muutaman tunnin kuluttua saan tekstiviestin, jossa kerrotaan, että kytkentä tullaan tekemään 29.10. Siitä päättelen, että marina kannattaa.
Laitanpa tähän vielä syyvertailun miksi kiinteään Soneran liittymään päädyin:
Sonera 2Mb kiinteä yhteys 26.90€/kk, jako useammalle koneelle mahdollista olemassa olevin palikoin.
DNA 1Mb kotimokkula 23,90€/kk + 7 €/kk laitteesta (jako onnistuu kotimokkulan kautta)
DNA 1Mb 19,80€/kk, mokkula on käyttissidonnainen.
Kyllä, Sonerallakin mokkuloita olisi ollut tarjolla, edullisempaan hintaankin. Mutta käyttissidonnaisuus on minulle niin paha uhkakuva kahden vuoden sopimuskaudella, etten sellaista riskiä halua ottaa.
Odottelin nelisen viikkoa dna:n asentajaa käyväksi kytkemässä nettiliittymän. Ei kuulunut mitään, joten soitin dna:n asiakaspalveluun. Heiltä sanotaan, etteivät he pystykään nettiliittymää minulle myymään. Hämmästelen puhelimessa ääneen, että olisi ollut kiva jos joku olisi viitsinyt minullekin kertoa. Hän kertoi, ettei hän ymmärrä miksi minulle ei ole kerrottu, kun lapussa kuitenkin lukee, että "ota yhteyttä asiakkaaseen". Jollain oli siis aikaa kirjoittaa tuo lause lappuun, mutta ei ollut aikaa ottaa minuun yhteyttä.
Syyksi he sanoivat, ettei paikallinen verkonhaltija päästä heitä alueelle. (Minä luulin, että tuo kilpailunrajoitus on purettu jo vuosia sitten.) He eivät kuitenkaan osanneet kertoa kenen verkko alueella on, vaan minun pitää se itse kaivaa tietooni. Sain ohjeeksi soitella läpi kaikki eri operaattorit.
Hoh-hoijaa, he siis tietävät etteivät pääse verkon alueelle, mutta eivät tiedä kuka kieltää?
Uuden kotikuntani muilta asukkailta kuulin, että kyseinen alue on entistä Telen aluetta (eikä siis TPO:n kuten dna:n myymälässä väitettiin). Toisin sanoen nykyinen verkonhaltija on Sonera.
Tein neljännen surffauksen työmaalta kiinteän Soneran verkon perään. (Joskus minäkin nielen ylpeyteni). Tällä kertaa netti väittää että yhteys on saatavilla, mutta edelleen myytävänä on vain määräaikaisia sopimuksia. Soitan asiakaspalveluun.
He kertovat, että kiinteä yhteys on saatavilla hintaan se-ja-se, määräaikaisella sopimuksella luonnollisesti. Kun tiedustelen toistaiseksi voimassaolevaa sopimusta saan vastaukseksi, ettei niitä myydä enää lainkaan. Lupaan harkita asiaa. Sonera soittaa perään ja tarkistaa hintatarjoustaan pudottamalla siitä 7 euroa/kk hinnasta pois.
Samaan aikaan koitan selvittää mokkulan toimintamahdollisuuksia.
Menin takaisin dna:n myymälään ja tiedustelin josko saisin nettitikun koekäyttöön. Sain, tehtiin sopimus. Vein tikun kotiin ja kytkin sen koneeseen kiinni. Ei toimi. Eikä käyttöohjeessa lue mitään ohjeita tilanteeseen, jossa se vaan ei toimi.
Aamulla soitin asiakaspalveluun. He kertovat, että juuri Nokian tikulla Windows XP:n kanssa on ollut ongelmia ja kehottavat käymään myymälässä vaihtamassa Nokian toimimattoman tikun Huawein tikkuun. Soitin myymälään ja pyysin heitä varaamaan ainoan Huawein tikkunsa minulle. Puhelimessa minulle toistettiin kolme kertaa että minun pitäisi ladata SP3, jotta Nokian tikku voisi toimia. Kun huomautin että asiakaspalvelusta neuvottiin tikku vaihtamaan, he kuitenkin tikun minulle varasivat.
Tyhmä neuvo. Jotta voisin ladata, tarvitsisin toimivan tikun. Toistokin oli tyhmää, koska vastasin kolme kertaa, että koneessani on kaikki täysin ajan tasalla olevat päivitykset eikä tikku toimi. Ja sekin on tyhmää, että Nokian tikun vaatimuksissa nimeomaan lukee, että yhteensopivuus on XP + SP2.
Hain Huawein tikun iltapäivällä. Vaihto tehtiin, joskin pitkin hampain: minut oli jo leimattu kykenemättömksi käyttämään mokkulaa ja lataamaan päivityksiä. Minulle annettiin tikku ja alentuvasti toistettiin, nyt neljännen kerran, että "kannattaisi kyllä todellakin ladata se SP3". Tiuskaisin vastaan, että koneessa on edelleen SP3 ja kaikki muutkin päivitykset jotka Windows on XP:hen julkaissut. Ne eivät aamun jälkeen ole poistuneet. Vastaukseksi tuli epäuskoinen "sepä ihmeellistä."
Huawein tikku toimii moitteetta. Paitsi että... megan liittymänopeudella 3G-verkossa todellinen nopeus on jatkuvasti alle puoli megaa. Yhdellä koneella. Mokkula ei vakuuta minua. Mitäs jos joudun vaihtamaan sopimuskauden aikana tietokonetta tai käyttöjärjestelmää eikä tikku enää silloin toimikaan? Tikun lisäharmina on se, että sen yhteyden jakaminen useampaan koneeseen on kikkailua ja tikku jota voisi käyttää jakamiseen maksaa lähes 10 euroa lisää kuukaudessa. Edelleen lisäharmina on se, että mokkulaliittymää ei saa purettua siinäkään tapauksessa että muuttaa pois kuuluvuusalueelta.
Seuraavana päivänä soitan Soneraan ja tiedustelen onko eilen saamani hintatarjous vielä voimassa. Rouva tarkistaa ja kertoo sen olevan. Kysyn kuinka nopeasti se saadaan kytkettyä. Rouva vastaa, että sen hän pääsee tarkistamaan vasta tilausta tehdessä ja kysyy tehdäänkö tilaus. Vastaan, että tehdään vaan. Odottelujen aikana marisen tällekin rouvalle edellisen yritykseni aikana koetut huonot kokemukset.
Kytkentä olisi viikon päästä. Tilauksen viimeisessä kohdassa rouva sanoo puhelimeen: "nyt en kyllä käsitä, täällä ei ole tätä kampanjahintaa ollenkaan".
Mitäs muutakaan? Osasin sen arvatakin, netissä liittymän hinnaksi kerrotaan 7 euroa/kk kalliimpi hinta.
Rouva kertoo, että hänen täytyy tarkistaa hinta ja hän lupaa soittaa takaisin jos oikeaa hintaa ei saada. Muutaman tunnin kuluttua saan tekstiviestin, jossa kerrotaan, että kytkentä tullaan tekemään 29.10. Siitä päättelen, että marina kannattaa.
Laitanpa tähän vielä syyvertailun miksi kiinteään Soneran liittymään päädyin:
Sonera 2Mb kiinteä yhteys 26.90€/kk, jako useammalle koneelle mahdollista olemassa olevin palikoin.
DNA 1Mb kotimokkula 23,90€/kk + 7 €/kk laitteesta (jako onnistuu kotimokkulan kautta)
DNA 1Mb 19,80€/kk, mokkula on käyttissidonnainen.
Kyllä, Sonerallakin mokkuloita olisi ollut tarjolla, edullisempaan hintaankin. Mutta käyttissidonnaisuus on minulle niin paha uhkakuva kahden vuoden sopimuskaudella, etten sellaista riskiä halua ottaa.
torstai 22. lokakuuta 2009
Valoa tunnelin päässä
Nettipimento vaikuttaisi olevan nyt ohi. Nelisen viikkoa tässä onkin mennyt etten ole päässyt blogia kirjoittamaan. Nettiyhteys onkin ollut varsinainen tarina.
Jahka tästä saan muistikuvat järjestykseen, niin alan laittamaan muutenkin muutosta tarinaa.
Jahka tästä saan muistikuvat järjestykseen, niin alan laittamaan muutenkin muutosta tarinaa.
perjantai 25. syyskuuta 2009
Kierrätystä?, (muutto, osa V)
Tulee hiukan toistoa, mutta tulkoon.
Kun tätä muuttoa aloin touhuamaan olin vakaasti päättänyt, että mitään ylimääräistä en mukanani kuljeta. Heitän kylmästi pois kaiken sellaisen mitä en tarvitse.
Tein mielessäni listaa:
* vesisänky patjoineen (vanha, patja ei kestä enää pitkään)
* itse tehty parvisänky (yläkerrassa viistot katot, ei mahdu)
* tyttären kaverilta saatu parvisänky
* äitevainaan peilipöytä (peili ei enää pysy kehyksessään, laatikosta on paloja irtoillut)
* lasivitriini (sen alla on tapetissa ikävä naarmu)
* paljon muuta vanhaa, käyttökelvotonta, rikkinäistä pikkuroinaa joka on tullut laitettua talteen "jos siitä vielä voisi jotakin tehdä"
Aloin pakkaamaan. Heitin vaatteita UFF:n säkkiin. Niistä tuli 2 jätesäkillistä. Rikkinäisiä leluja, lehtiä joista puuttuu muutama sivu, kouluaikaisia muistiinpanoja. Olen vienyt paperinkeräyslaatikkoon kaksi kottikärryllistä paperia, kottikärryllisen muuta sälää ja 3 jätesäkkiä. Ja tietysti normaalin roskan sekaan menneet "pienerät".
Haettiin peräkärry, että saadaan vietyä isot kamat kaatikselle. Vaan kuinkas kävikään?
Aloin miettimään, että uuteen taloon tarvitaan ehdottomasti kompostori. Sellainen maksaa uutena 500€ ja sillä rahalla saa vasta pienen kompostorin johon tuskin meidän kaikki biojäte mahtuu. Kahdesta kissasta ja kanista sitä tulee jonkin verran. 500€ saa aimo läjän styroksia, muovimattoa, nauloja. Siispä ne pakataan mukaan ja käytetään hyödyksi uudessa asunnossa.
Sitten katsoin vesisänkyä ja mietin, että valmiiksi valkoinen runko olisi kyllä käytettävissä kissojen kiipeilyhyllyiksi rappusiin.
Muistin, että vesisängyn alla on lastulevystä tehty pohja. Uudessa asunnossa meidän makuuhuoneessa vain henkarikaappi. Lastulevystähän siihen tekee näppärästi hyllyt ja hyllypaperia saanee muutamalla eurolla kaupasta. Siis nekin lähtee mukaan.
Puhuin isännälle ajatuksistani ja isäntä tuumasi siihen, että "niin joo ja sittenkö yhden tarhurin vesiaiheen pohjaksi leikataan vesisängyn patjasta kumi. Venyy, paukkuu ja kestää vähän aurinkoakin. Ja päällimmäisistä pikkupatjoista saa tehtyä puron, niinkö?" No niin tietenkin. Nyt kun mainitsit. Siis nekin tulevat mukaan.
Tytär ilmoitti ettei hän suostu lasivitriinistä luopumaan vaan sen on tultava mukana.
Kuormaan jäi siis peilipöytä. Turha luulo, että yhden peilipöydän vuoksi lähdetään kaatikselle. Onneksi on teini-ikäinen tyttö jolle se varmastikin kelpaa vaikkei mahtuisikaan.
Kun tätä muuttoa aloin touhuamaan olin vakaasti päättänyt, että mitään ylimääräistä en mukanani kuljeta. Heitän kylmästi pois kaiken sellaisen mitä en tarvitse.
Tein mielessäni listaa:
* vesisänky patjoineen (vanha, patja ei kestä enää pitkään)
* itse tehty parvisänky (yläkerrassa viistot katot, ei mahdu)
* tyttären kaverilta saatu parvisänky
* äitevainaan peilipöytä (peili ei enää pysy kehyksessään, laatikosta on paloja irtoillut)
* lasivitriini (sen alla on tapetissa ikävä naarmu)
* paljon muuta vanhaa, käyttökelvotonta, rikkinäistä pikkuroinaa joka on tullut laitettua talteen "jos siitä vielä voisi jotakin tehdä"
Aloin pakkaamaan. Heitin vaatteita UFF:n säkkiin. Niistä tuli 2 jätesäkillistä. Rikkinäisiä leluja, lehtiä joista puuttuu muutama sivu, kouluaikaisia muistiinpanoja. Olen vienyt paperinkeräyslaatikkoon kaksi kottikärryllistä paperia, kottikärryllisen muuta sälää ja 3 jätesäkkiä. Ja tietysti normaalin roskan sekaan menneet "pienerät".
Haettiin peräkärry, että saadaan vietyä isot kamat kaatikselle. Vaan kuinkas kävikään?
Aloin miettimään, että uuteen taloon tarvitaan ehdottomasti kompostori. Sellainen maksaa uutena 500€ ja sillä rahalla saa vasta pienen kompostorin johon tuskin meidän kaikki biojäte mahtuu. Kahdesta kissasta ja kanista sitä tulee jonkin verran. 500€ saa aimo läjän styroksia, muovimattoa, nauloja. Siispä ne pakataan mukaan ja käytetään hyödyksi uudessa asunnossa.
Sitten katsoin vesisänkyä ja mietin, että valmiiksi valkoinen runko olisi kyllä käytettävissä kissojen kiipeilyhyllyiksi rappusiin.
Muistin, että vesisängyn alla on lastulevystä tehty pohja. Uudessa asunnossa meidän makuuhuoneessa vain henkarikaappi. Lastulevystähän siihen tekee näppärästi hyllyt ja hyllypaperia saanee muutamalla eurolla kaupasta. Siis nekin lähtee mukaan.
Puhuin isännälle ajatuksistani ja isäntä tuumasi siihen, että "niin joo ja sittenkö yhden tarhurin vesiaiheen pohjaksi leikataan vesisängyn patjasta kumi. Venyy, paukkuu ja kestää vähän aurinkoakin. Ja päällimmäisistä pikkupatjoista saa tehtyä puron, niinkö?" No niin tietenkin. Nyt kun mainitsit. Siis nekin tulevat mukaan.
Tytär ilmoitti ettei hän suostu lasivitriinistä luopumaan vaan sen on tultava mukana.
Kuormaan jäi siis peilipöytä. Turha luulo, että yhden peilipöydän vuoksi lähdetään kaatikselle. Onneksi on teini-ikäinen tyttö jolle se varmastikin kelpaa vaikkei mahtuisikaan.
Nettiyhteys, muutto, osa IV
Nykyisessä asunnossa meillä on Soneran laajakaistavalokuituyhteys, joka kuuluu asunnon vuokraan. Sonera on ollut meille hyvä: nopeutta on nostettu moneen kertaan ilman korvausta, asiakasedut ovat tulleet meille automaattisesti ja puhelimeen on aina vastattu jos jotakin tarvitsi. Harvoin tarvitsi, mutta silti. Paitsi viime talvena ei enää vastattu. He olivat muuttaneet asiakkuustasoja, eikä paljon maksavat asiakkaat enää olleet kulta-tasolla, vaan samalla tasolla muiden kanssa. Onhan se ihan oikein, että kaikki ovat samalla viivalla. Mutta omalle kohdalle sattuessa harmitti.
Soneran liittymän olisin silti halunnut. Vaan toisin kävi. Eivät antaneet edes hintaa. Näin se meni:
Menin Soneran nettisivuille laajakaistaliittymää tilaamaan. Verkkokauppa kysyy osoitetta, ja sen syötin. ”Haluamaanne osoitteeseen ei ole saatavilla laajakaistaa”. Jaaha, turha siis täyttää muuttoilmoituksiakaan jollei liittymää ole saatavilla.
Menin katsomaan langattomia. ”Sopimuksen tyyppi: 18 kk:n määräaikainen sopimus”. Ei, en tahdo määräaikaisia sopimuksia. Tahtoisin kiinteän nettiyhteyden. Ja lisäksi tahdon että tietyt elämän osa-alueet ovat hoidossa ilman että jonkun jossain pitää muistaa tehdä jotakin muuta kuin maksaa laskunsa tietyin väliajoin. Vesi, sähkö, puhelin, netti, jätehuolto muun muassa ovat sellaisia asioita. Ja veronmaksu tietty. Valtio, kunta ja seurakunta hoitavatkin sen puolen esimerkillisesti.
Surffasin hyvän tovin etsiessäni puhelinnumeroa, johon voisin soittaa. Joka klikkauksen jälkeen tuli aina sinisenä loistava kutsuva linkki ”Voit asioida myös verkkopalvelussamme”. Jossain seitsemännen sivun jälkeen löysin puhelinnumeron. Otin työsuhdekännykän ja väänsin numeroa. Minulle vastaa kone: ”haluatko palvelua suomeksi…”. Pidemmälle en kuunnellutkaan. En todellakaan ollut sillä tuulella, että alkaisin koneen kanssa keskustelemaan haluanko palvelua suomeksi vai mandariinikiinaksi, näppäimillä vai puhuen.Takaisin netin viereen: mistähän löytyisi myymälä, josta voisin kysyä asiaa ihan face-to-face menetelmällä.
Jonkinlaisia kyltillä varustettuja ständejä on liki joka marketissa, mutta kiinteää laajakaistaa saa 60 kilsan alueella kahdesta (2) paikasta.Pari päivää rauhoituttuani väänsin itseni toiseen näistä paikoista. Myymälässä istuu tiskin takana yksi työntekijä. Hänellä on asiakas, perhe on ilmeisesti ottamassa puhelinliittymät ja vähän puhelintakin. Jäin odottamaan vuoroani. Myymälässä lappasi väkeä kuin pipoa, hypistelivät puhelimia, osa katsoi myyjää ja asiakasta ja lähti pois, osa jäi hetkeksi jonottamaan. Jonotus kesti ja kesti. Reilun puolen tunnin päästä myymälässä ei ollut enää kuin minä ja tullessani palveltavana oleva perhe ja myyjä.
Kauppaan purjehtii rouvahenkilö. Hän katsoo hetken puhelimia. Sitten hän menee myyjän pöydän viereen ja kysyy ”saanko kysyä tästä välistä”. Myyjä vastaa iloisella äänellä ”juu, totta kai”. Rouva jatkaa ”onko teillä N95 –puhelinta”. Myyjä vastaa: ”itse asiassa sitä…, hetkinen. Jukka! Ehditkö tulla tänne hetkeksi?”Jukka tulee takahuoneesta ja alkaa palvella tätä rouvaa.
Siis mitä?!?!??
Onko myymälässä ollut koko ajan joku toinenkin myyjä? Olenko minä näkymätön? Mitä tämä ensimmäinen myyjä ajatteli? Miksei hän huutanut myyjää aiemmin minua palvelemaan? Myyjä näki minut, meillä oli katsekontakti useamman kerran sen reilun puolen tunnin aikana. Luulisi nyt tyhmemmänkin tajuavan, ettei kukaan mene Sonerakauppaan hengailemaan tuntitolkulla.
Kyllä minä vuoroani odotan, mutta että myymälässä on takahuoneessa toinen myyjä joka kutustaan hätiin jos on riittävän röyhkeä etuillakseen, mutta vuoroaan odottavaa varten häntä ei huudella apuun. Sellaista en halua sietää.
Yhtäkkiä minulla ei ollutkaan mitään halua enää ottaa Soneran liittymää. Lähdin pois. Käytävän toisella puolella oli dna-kauppa. Jonotin aikani, mutta palveltavana oli toinen asiakas ja edelläni pari muuta. En jaksanut enää odottaa ja lähdin jäätelölle. Olin menossa takaisin autolle kun näin, että dna-kauppa on tyhjä. Kävelin sisään, otin kiinteän liittymän määräaikaisella sopimuksella (jouduin joustamaan, että sain ensimmäiset 6 kk puoleen hintaan), ostin myös uuden puhelimen. Homma oli ohi noin 5 minuutissa. Seuraavana päivänä etsin miten Soneran liittymän voisi irtisanoa. Omien sivujen kautta löysin irtisanomista varten yhteydenottokaavakkeen. Täytin ja lähetin sen.
Viikonlopun jälkeen Sonera soitti minulle ja tiedusteli olenko varma, että haluan irtisanoa liittymäni. Kerroin tapahtuneen, eikä puhelimessa ollut asiakaspalveluhenkilö epäillyt enää sen jälkeen hetkeäkään ettenkö olisi asiastani varma. Toivotti kohteliaasti hyvää päivänjatkoa.
Soneran liittymän olisin silti halunnut. Vaan toisin kävi. Eivät antaneet edes hintaa. Näin se meni:
Menin Soneran nettisivuille laajakaistaliittymää tilaamaan. Verkkokauppa kysyy osoitetta, ja sen syötin. ”Haluamaanne osoitteeseen ei ole saatavilla laajakaistaa”. Jaaha, turha siis täyttää muuttoilmoituksiakaan jollei liittymää ole saatavilla.
Menin katsomaan langattomia. ”Sopimuksen tyyppi: 18 kk:n määräaikainen sopimus”. Ei, en tahdo määräaikaisia sopimuksia. Tahtoisin kiinteän nettiyhteyden. Ja lisäksi tahdon että tietyt elämän osa-alueet ovat hoidossa ilman että jonkun jossain pitää muistaa tehdä jotakin muuta kuin maksaa laskunsa tietyin väliajoin. Vesi, sähkö, puhelin, netti, jätehuolto muun muassa ovat sellaisia asioita. Ja veronmaksu tietty. Valtio, kunta ja seurakunta hoitavatkin sen puolen esimerkillisesti.
Surffasin hyvän tovin etsiessäni puhelinnumeroa, johon voisin soittaa. Joka klikkauksen jälkeen tuli aina sinisenä loistava kutsuva linkki ”Voit asioida myös verkkopalvelussamme”. Jossain seitsemännen sivun jälkeen löysin puhelinnumeron. Otin työsuhdekännykän ja väänsin numeroa. Minulle vastaa kone: ”haluatko palvelua suomeksi…”. Pidemmälle en kuunnellutkaan. En todellakaan ollut sillä tuulella, että alkaisin koneen kanssa keskustelemaan haluanko palvelua suomeksi vai mandariinikiinaksi, näppäimillä vai puhuen.Takaisin netin viereen: mistähän löytyisi myymälä, josta voisin kysyä asiaa ihan face-to-face menetelmällä.
Jonkinlaisia kyltillä varustettuja ständejä on liki joka marketissa, mutta kiinteää laajakaistaa saa 60 kilsan alueella kahdesta (2) paikasta.Pari päivää rauhoituttuani väänsin itseni toiseen näistä paikoista. Myymälässä istuu tiskin takana yksi työntekijä. Hänellä on asiakas, perhe on ilmeisesti ottamassa puhelinliittymät ja vähän puhelintakin. Jäin odottamaan vuoroani. Myymälässä lappasi väkeä kuin pipoa, hypistelivät puhelimia, osa katsoi myyjää ja asiakasta ja lähti pois, osa jäi hetkeksi jonottamaan. Jonotus kesti ja kesti. Reilun puolen tunnin päästä myymälässä ei ollut enää kuin minä ja tullessani palveltavana oleva perhe ja myyjä.
Kauppaan purjehtii rouvahenkilö. Hän katsoo hetken puhelimia. Sitten hän menee myyjän pöydän viereen ja kysyy ”saanko kysyä tästä välistä”. Myyjä vastaa iloisella äänellä ”juu, totta kai”. Rouva jatkaa ”onko teillä N95 –puhelinta”. Myyjä vastaa: ”itse asiassa sitä…, hetkinen. Jukka! Ehditkö tulla tänne hetkeksi?”Jukka tulee takahuoneesta ja alkaa palvella tätä rouvaa.
Siis mitä?!?!??
Onko myymälässä ollut koko ajan joku toinenkin myyjä? Olenko minä näkymätön? Mitä tämä ensimmäinen myyjä ajatteli? Miksei hän huutanut myyjää aiemmin minua palvelemaan? Myyjä näki minut, meillä oli katsekontakti useamman kerran sen reilun puolen tunnin aikana. Luulisi nyt tyhmemmänkin tajuavan, ettei kukaan mene Sonerakauppaan hengailemaan tuntitolkulla.
Kyllä minä vuoroani odotan, mutta että myymälässä on takahuoneessa toinen myyjä joka kutustaan hätiin jos on riittävän röyhkeä etuillakseen, mutta vuoroaan odottavaa varten häntä ei huudella apuun. Sellaista en halua sietää.
Yhtäkkiä minulla ei ollutkaan mitään halua enää ottaa Soneran liittymää. Lähdin pois. Käytävän toisella puolella oli dna-kauppa. Jonotin aikani, mutta palveltavana oli toinen asiakas ja edelläni pari muuta. En jaksanut enää odottaa ja lähdin jäätelölle. Olin menossa takaisin autolle kun näin, että dna-kauppa on tyhjä. Kävelin sisään, otin kiinteän liittymän määräaikaisella sopimuksella (jouduin joustamaan, että sain ensimmäiset 6 kk puoleen hintaan), ostin myös uuden puhelimen. Homma oli ohi noin 5 minuutissa. Seuraavana päivänä etsin miten Soneran liittymän voisi irtisanoa. Omien sivujen kautta löysin irtisanomista varten yhteydenottokaavakkeen. Täytin ja lähetin sen.
Viikonlopun jälkeen Sonera soitti minulle ja tiedusteli olenko varma, että haluan irtisanoa liittymäni. Kerroin tapahtuneen, eikä puhelimessa ollut asiakaspalveluhenkilö epäillyt enää sen jälkeen hetkeäkään ettenkö olisi asiastani varma. Toivotti kohteliaasti hyvää päivänjatkoa.
keskiviikko 23. syyskuuta 2009
Koivuhalot, (muutto, osa III)
Enpäs muistanutkaan kuinka monta pikkuasiaa muuttaessa pitää ottaa huomioon. Kaupungista toiseen tuntuu vielä vähän lisäävän näitä asioita. Tulinkohan laittaneeksi turhan tiukan aikataulun tälle muutolle? Vesihuolto on oma, ei toimenpiteitä toistaiseksi. Jätehuolto, sähkö, kiinteistövakuutukset, nettiyhteys josta seurauksena sähköposti ja virusturva, oikomishoito, hammaslääkäri, koulut ja koulukirjat, junaliput, postilaatikko, lämmityspuut ja -öljyt, muuttoauto, pakkauslaatikot. Ja joka välissä tapahtuu tietysti jotakin joka hiukan hankaloittaa muuta puuhaa ja aiheuttaa vähän lisäpuuhaa.
Esimerkiksi se, että maanantaina meni polttopuut tontille. Vaan kun auto painaa reilun 20 tonnia, niin eihän sitä piha kestänyt. Ja kun ei piha kestänyt, niin puita ei voinut kipata sinne mihin oli tarkoitus. Joten ne tuli kipatuksi siihen mihin ne sai. Ja kun eihän polttopuu auton lavalta tule kipatuksi nätille kasalle vaan siitä tulee sellainen lavan muotoinen matto. Eli puut on ajotiellä. Käytiin niitä nostelemassa pois ajotieltä, ei nosteluun mennyt kuin puolisen tuntia. Mutta se joka siellä on tyhjentämässä sitä taloa, nosti siitä hirmuisen äläkän.
Voi ZZIIIISS! Dude, siinä hukkaantui tunti! Ei elämä voi olla tunnista kiinni! Tarjottiin apua, mutta ei kelvannut auto, eikä nostoapu, eikä kuljetusapu eikä mikään. Setä selitti suu vaahdossa kuinka "hän kyllä käski tuohon ne kippaamaan" ja osoitti kaivoja. Jaa että vesikaivojen päälle 13 mottia koivuhalkoa? Hyvästi kaivot... Voi äiti, onneksi rekkakuskit on pääsääntöisesti varustettu terveellä maalaisjärjellä ja tietävät mihin kuormaa voi kipata ja mihin ei.
Tuli tunne, että Herra Tyhjentäjä halusi käyttää moisen pienen takaiskun mahdollisimman täydellisesti hyväkseen. Kun talosta on kaikki myyntiartikkelit viety, niin on hyvä saada mikä tahansa tekosyy jolla pääsee luistamaan kaatiskuorman viennistä ja siivouksesta. Sehän on pelkkää kulua.
Ajattelin, että noh, herra Tyhjentäjä on hyvä ja ottaa yhden pienen takaiskun vastaan vaan, kun ei muutakaan mahda. Maito, tai tässä tapauksessa halot, oli jo maassa. Ei voinut enää muuta kuin nostella pois tieltä. Eikä tunnin-puolentoista viivästys vielä sitä tarkoita, että homman saisi kokonaan kesken jättää. Mun mielestä.
Seuraavana aamuna Herra Tyhjentäjä kertoi, että hänellä on hieroja varattuna, eikä sen jälkeen enää voi tulla työtään loppuun tekemään. Ihan sama, jätä sinne, en jaksa kuunnella. Hoidan loppuun itse. Voi herran pieksut sentään. Ainakin tiedän, keneltä en tule moista palvelua koskaan hommaamaan. Välitimme tiedon myös myyjälle, jonka hommaama kaiffari Herra Tyhjentäjä oli.
No anyway, kun pihatie petti, niin se tarkoittaa tietysti sitä, että sitä pitää vahvistaa. Ja kun kerran kaivaa, niin kannattaa tietty kaivaa kaikki samalla kertaa. Eikä tehdä niinkuin kunta. Ensin tehdään tie, sitten kaivetaan se auki ja laitetaan vesiputket ja tehdään tie. Sitten kaivetaan se auki, laitetaan viemäri ja tehdään tie. Sitten kaivetaan se auki, laitetaan salaojat ja tehdään tie.
Kun omaa tehdään, niin tehdään niin, että kaivetaan se auki, laitetaan vesi, viemäri ja salaojat ja tehdään sitten vasta tie. Toivottavasti sen saa tasoitettua siten, että se olisi vasta ensi syksyn juttuja. En tahtoisi tänä syksynä sitä aloittaa.
Esimerkiksi se, että maanantaina meni polttopuut tontille. Vaan kun auto painaa reilun 20 tonnia, niin eihän sitä piha kestänyt. Ja kun ei piha kestänyt, niin puita ei voinut kipata sinne mihin oli tarkoitus. Joten ne tuli kipatuksi siihen mihin ne sai. Ja kun eihän polttopuu auton lavalta tule kipatuksi nätille kasalle vaan siitä tulee sellainen lavan muotoinen matto. Eli puut on ajotiellä. Käytiin niitä nostelemassa pois ajotieltä, ei nosteluun mennyt kuin puolisen tuntia. Mutta se joka siellä on tyhjentämässä sitä taloa, nosti siitä hirmuisen äläkän.
Voi ZZIIIISS! Dude, siinä hukkaantui tunti! Ei elämä voi olla tunnista kiinni! Tarjottiin apua, mutta ei kelvannut auto, eikä nostoapu, eikä kuljetusapu eikä mikään. Setä selitti suu vaahdossa kuinka "hän kyllä käski tuohon ne kippaamaan" ja osoitti kaivoja. Jaa että vesikaivojen päälle 13 mottia koivuhalkoa? Hyvästi kaivot... Voi äiti, onneksi rekkakuskit on pääsääntöisesti varustettu terveellä maalaisjärjellä ja tietävät mihin kuormaa voi kipata ja mihin ei.
Tuli tunne, että Herra Tyhjentäjä halusi käyttää moisen pienen takaiskun mahdollisimman täydellisesti hyväkseen. Kun talosta on kaikki myyntiartikkelit viety, niin on hyvä saada mikä tahansa tekosyy jolla pääsee luistamaan kaatiskuorman viennistä ja siivouksesta. Sehän on pelkkää kulua.
Ajattelin, että noh, herra Tyhjentäjä on hyvä ja ottaa yhden pienen takaiskun vastaan vaan, kun ei muutakaan mahda. Maito, tai tässä tapauksessa halot, oli jo maassa. Ei voinut enää muuta kuin nostella pois tieltä. Eikä tunnin-puolentoista viivästys vielä sitä tarkoita, että homman saisi kokonaan kesken jättää. Mun mielestä.
Seuraavana aamuna Herra Tyhjentäjä kertoi, että hänellä on hieroja varattuna, eikä sen jälkeen enää voi tulla työtään loppuun tekemään. Ihan sama, jätä sinne, en jaksa kuunnella. Hoidan loppuun itse. Voi herran pieksut sentään. Ainakin tiedän, keneltä en tule moista palvelua koskaan hommaamaan. Välitimme tiedon myös myyjälle, jonka hommaama kaiffari Herra Tyhjentäjä oli.
No anyway, kun pihatie petti, niin se tarkoittaa tietysti sitä, että sitä pitää vahvistaa. Ja kun kerran kaivaa, niin kannattaa tietty kaivaa kaikki samalla kertaa. Eikä tehdä niinkuin kunta. Ensin tehdään tie, sitten kaivetaan se auki ja laitetaan vesiputket ja tehdään tie. Sitten kaivetaan se auki, laitetaan viemäri ja tehdään tie. Sitten kaivetaan se auki, laitetaan salaojat ja tehdään tie.
Kun omaa tehdään, niin tehdään niin, että kaivetaan se auki, laitetaan vesi, viemäri ja salaojat ja tehdään sitten vasta tie. Toivottavasti sen saa tasoitettua siten, että se olisi vasta ensi syksyn juttuja. En tahtoisi tänä syksynä sitä aloittaa.
sunnuntai 20. syyskuuta 2009
Vasara ja nauloja, (muutto, osa II)
Uutena omakotiasujana jätehuolto on minulle täysin uusi asia. Siitä on aina pitänyt huolen taloyhtiöt. Luin netistä paikallisen jätehuollon ohjeita ja määräyksiä, mutta moni asia meni minulta yli ymmärryksen. Termistö ei ollut lainkaan tuttu ja moninaiset eri toimijat aiheuttivat hämäännyksiä.
Yksi tuttu nimi sivuilta löytyi, se sama toimitsija jolta ostan jätehuoltoni mökillä.Lähetin sähköpostia ja kyselin maat ja taivaat, kaikki mikä oli minulle epäselvää. Sain heiltä selvät ja ystävälliset vastaukset.Kysyin jätekuljetusta myös kaikilta muilta yrityksiltä, jotka sitä siinä kunnassa järjestävät. Neljä järjestäjää, heistä kaksi vastasi saman päivän aikana. Toinen kertoi, ettei järjestä jätekuljetusta juuri sillä alueella. Arvostan asiakaspalvelun siksi korkealle, etten jää odottamaan kahden muun vastauksia.
Kompostorikin aiheutti päänvaivaa. Biojätekompostori pitää saada, se on selvä asia. Mutta hinnat hirvittää. 500€ moisesta lootasta? Kysymysmerkkinä onkin siis se, että teenkö moisen törpön itse vai ostanko kaupasta. Keittiöjätteen lisäksi meille tulee jonkin verran kompostoitavaa kahdesta kissasta ja yhdestä kanista. Kanin jätteet menevät itsestään selvästi keittiöjätteen sekaan enkä kissajätöksiäkään mielelläni taivasalle kippaisi, eli nekin siis sinne. Ja siitä syntyykin dilemma ostohärveleiden kanssa. En usko, että parinsadan litran valmiskompostorit riittäisivät meillä ympärivuotiseen käyttöön.
Olen ravannut kaupoissa ja vertaillut valmiskompostoreja, mutta riittävän isot eivät ole lämöeristettyjä tai sitten ovat niin järkyttävän hintaisia, etten raaski sellaiseen sijoittaa.
Lähtöpään jätekuormaan oli ensin menossa molemmat parvisängyt ja kerrossänky. Muttaaaa, niistä saankin kompostorin lauta-ainesta. Salaojaputkea on ennestään. Tarvitsisi siis ostaa vain vähän styroksia, muovimattoa ja jyrsijäverkkoa. Vasara ja nauloja :)
Yksi tuttu nimi sivuilta löytyi, se sama toimitsija jolta ostan jätehuoltoni mökillä.Lähetin sähköpostia ja kyselin maat ja taivaat, kaikki mikä oli minulle epäselvää. Sain heiltä selvät ja ystävälliset vastaukset.Kysyin jätekuljetusta myös kaikilta muilta yrityksiltä, jotka sitä siinä kunnassa järjestävät. Neljä järjestäjää, heistä kaksi vastasi saman päivän aikana. Toinen kertoi, ettei järjestä jätekuljetusta juuri sillä alueella. Arvostan asiakaspalvelun siksi korkealle, etten jää odottamaan kahden muun vastauksia.
Kompostorikin aiheutti päänvaivaa. Biojätekompostori pitää saada, se on selvä asia. Mutta hinnat hirvittää. 500€ moisesta lootasta? Kysymysmerkkinä onkin siis se, että teenkö moisen törpön itse vai ostanko kaupasta. Keittiöjätteen lisäksi meille tulee jonkin verran kompostoitavaa kahdesta kissasta ja yhdestä kanista. Kanin jätteet menevät itsestään selvästi keittiöjätteen sekaan enkä kissajätöksiäkään mielelläni taivasalle kippaisi, eli nekin siis sinne. Ja siitä syntyykin dilemma ostohärveleiden kanssa. En usko, että parinsadan litran valmiskompostorit riittäisivät meillä ympärivuotiseen käyttöön.
Olen ravannut kaupoissa ja vertaillut valmiskompostoreja, mutta riittävän isot eivät ole lämöeristettyjä tai sitten ovat niin järkyttävän hintaisia, etten raaski sellaiseen sijoittaa.
Lähtöpään jätekuormaan oli ensin menossa molemmat parvisängyt ja kerrossänky. Muttaaaa, niistä saankin kompostorin lauta-ainesta. Salaojaputkea on ennestään. Tarvitsisi siis ostaa vain vähän styroksia, muovimattoa ja jyrsijäverkkoa. Vasara ja nauloja :)
tiistai 15. syyskuuta 2009
Mitä tapahtui?
Tein tilausta eurobulbille. Tavalliseen tapaani. Valitsin ensin lähes kaikki mitä ehdottomasti halusin. Sitten raakkasin pois ne, mitä en ehdottomasti halunnut. Ja sitten en mihin ei ehdottomasti ollut varaa. Ja sitten ne mitä en oikeastaan ehkä haluakaan. Ja lisäsin ne mitä isäntä ehdottomasti haluaa. Ja otin pois ne joista luotan, että ensi vuonnakin niitä voi tilata.
Paketit tulivat ja tänään sain kaiken eteeni. Sieltä paljastui:
Allium Giganteum (2kpl)
Fritillaria meleagris (10 kpl)
Tulip Wirosa (10 kpl)
Tulip praestans 'Shogun' (10 kpl)
Tulip Blue Diamond (10 kpl)
Tulip Banja Luka (10 kpl)
Tulip Black Parrot (10 kpl)
Tulip Flaming Spring Green (10 kpl)
Tulip Green Wave (10 kpl)
Tulip Toronto Double (10 kpl)
Colchicum autumnale Album (1 kpl)
Colchicum autumnale pleniforum (1 kpl)
Allium Hair (10 kpl)
Allium Purple Sensation (3+3 kpl)
Allium caeruleum (10 kpl)
Tulip Carnaval de Nice (10 kpl)
Tulip Swan wings (10 kpl)
Tulip Rembrandt (10 kpl)
Tulip Peach Blossom (10 kpl)
Allium cernuum (10 kpl)
Allium aflatunense (3 kpl)
Syksyllä kukkivia krookuksia (100 kpl)
Syksyllä kukkivista krookuksista en ole ollenkaan varma, että ne Suomessa kukkivat syksyllä. Mutta kokeilen kuitenkin.
Hassuinta on silti se, että tuossa listassa on 12 pakettia tulppaaneita enkä muista tilanneeni 12 pakettia tulppaaneita. Pitäisiköhän minun laittaa näistäkin tilauksista ylös mitä itse tilaan? Näissä kimpoissa pidän muiden tilauksista hyvinkin tarkkaa kirjaa, mutta omat jäävät vähemmälle. Se on oikeastaan hyvin hauskaakin että tulee sellaisia "oi kun toikin on ihana, tommosen mä haluun kanssa". Monasti tulee nähtyä ja tilattua semmoisia, etten itse olisi tullut edes katsoneeksi.
Mutta nyt tuo tulppikasa on kyllä mennyt yli. Miten tässä näin kävi?
Paketit tulivat ja tänään sain kaiken eteeni. Sieltä paljastui:
Allium Giganteum (2kpl)
Fritillaria meleagris (10 kpl)
Tulip Wirosa (10 kpl)
Tulip praestans 'Shogun' (10 kpl)
Tulip Blue Diamond (10 kpl)
Tulip Banja Luka (10 kpl)
Tulip Black Parrot (10 kpl)
Tulip Flaming Spring Green (10 kpl)
Tulip Green Wave (10 kpl)
Tulip Toronto Double (10 kpl)
Colchicum autumnale Album (1 kpl)
Colchicum autumnale pleniforum (1 kpl)
Allium Hair (10 kpl)
Allium Purple Sensation (3+3 kpl)
Allium caeruleum (10 kpl)
Tulip Carnaval de Nice (10 kpl)
Tulip Swan wings (10 kpl)
Tulip Rembrandt (10 kpl)
Tulip Peach Blossom (10 kpl)
Allium cernuum (10 kpl)
Allium aflatunense (3 kpl)
Syksyllä kukkivia krookuksia (100 kpl)
Syksyllä kukkivista krookuksista en ole ollenkaan varma, että ne Suomessa kukkivat syksyllä. Mutta kokeilen kuitenkin.
Hassuinta on silti se, että tuossa listassa on 12 pakettia tulppaaneita enkä muista tilanneeni 12 pakettia tulppaaneita. Pitäisiköhän minun laittaa näistäkin tilauksista ylös mitä itse tilaan? Näissä kimpoissa pidän muiden tilauksista hyvinkin tarkkaa kirjaa, mutta omat jäävät vähemmälle. Se on oikeastaan hyvin hauskaakin että tulee sellaisia "oi kun toikin on ihana, tommosen mä haluun kanssa". Monasti tulee nähtyä ja tilattua semmoisia, etten itse olisi tullut edes katsoneeksi.
Mutta nyt tuo tulppikasa on kyllä mennyt yli. Miten tässä näin kävi?
sunnuntai 13. syyskuuta 2009
lisää säilöntää
Ei ole ei. Ei ole meillä omenia. Joko puut ovat liian vanhoja tai tontti on liian varjoisa tai maassa ei ole riittävästi ravinteita tai joku muu syy. Mutta omenoita ole ei.
Kun hätä on suuri niin apukin on toki lähellä. Naapurilla on useita vanhoja omenapuita ja jo kesällä lupasi, että saan omenia hakea jos tarve tulee. Lauantaiaamuna suuntasin "omenavarkaisiin". Lastasin kottikärryt hevonkukkua pullolleen ja suunnistin kohti naapurin pihaa. Enhän toki omenvarkaisiin tyhjin käsin lähde.
Isäntä vitsaili, että nuorena omppovarkaissa käytiin varustautuneena taskuilla tai korkeintaan muovikassilla, mutta aikaihmisellä on kottikärryt jo varusteena.
Tovin keräilin naapurin pihalta pudonneita omenoita, kottikärryt puolilleen. Enempää en ottanut, vaikka naapuri varmasti toivoi, että olisin loput vienyt, ettei heidän tarvitsisi niitä enempiä maahan itse haudata. Mutta en suurempaa saalista ehtisi mitenkään säilömään.
Mietiskelin siinä, taas, näitä syitä miksi hankitaan monta omenapuuta tai marjapensasta.Miksi hankitaa 10 omenapuuta kun tiedetään, että yhdestä tai kahdestakin puusta tulisi omenia enemmän kuin tarvitaan? Paitsi meillä kun ei kahdesta puusta tule 20 omenaakaan. Vanhin (kuvassa) kaatuu ensi talvena ja odotan mielenkiinnolla sen vuosirenkaiden laskua.
Mutta minä sain omenia. Istuin niitä mehuksi ja hilloksi keittelemässä pitkin lauantaita. Aika vähän saa omenasta mehua maijalla: keitin kolme-neljä maijallista ja sain 2,5 litraa mehua. Välillä ripotteli vettä, mutta minä vaan istuin grillikatoksen rappusilla ja pilkoin omenoita. Kissa makasi grillin päällä ja vahti etten karkaa. Aina kun vähän liikahdin mihin tahansa katokselta oli kissa salamana mökin ovella odottamassa "jokohan akka ymmärtäisi, ettei sateella pihalla olla?".
Viiden aikaan iltapäivällä tuli niin vilu, että oli pakko mennä sisään ja alkaa hillonkeitto sisätiloissa. Hilloa tein kanelilla ja ilman, sitä tulikin 8 purkkia. Omenia vielä jäi. Ne otin mukaani kaupunkiin ja meinaan niistä kaupungissa ehtiä tekemään vielä hilloa vaniljalla maustettuna.
maanantai 7. syyskuuta 2009
...mmmm... säilöntää... mmmm... sadonkorjuuta
Otsikon tavoitteena on muistuttaa Homerin kuola valuen sanottua "mmm-mm... donuts".
Tämän vuoden säilönnät alkavat olemaan ohi.
Pientähän tämä minun säilöntä ja sadonkorjuu loppujen lopuksi on verrattuna moneen muuhun säilöjään. Varsinkin tänä vuonna kun päätin etten mitään laita. Perhe on tottunut juomaan kaupan sokerilitkuja mehuna ja tottuvat toisilla vanhemmillaan edelleen. Ja kun aiempaa säilöntähistoriaakaan ei ole, niin kulutus ei ole kovin suurta ollut. Kaupan sokerilitkuja en tosin kanna kaupasta enää ollenkaan. Jos itsetehty mehu ei perheelle kelpaa juokoon vettä. Ja he juovat vettä.
Viinirypäleet poimin viikonloppuna ja keitin mehuksi. Nämä olikin ensimmäinen sato joka zilgasta saatiin. Yllätyin Zilgan mehukkuudesta. Marjoja oli puolikas maijallinen, mutta mehua siitä sain 2,5 litraa. Se on noin 2 kertaa enemmän kuin herukoista tai karviaisista.
Siinäpä se sitten säilöntä. Tässä on kuva kellarista. Alemmalla hyllyllä on tämän vuoden vaatimaton saldo, ylimmällä hyllyllä viime vuoden ylijäämät.
Tämän vuoden säilönnät alkavat olemaan ohi.
Pientähän tämä minun säilöntä ja sadonkorjuu loppujen lopuksi on verrattuna moneen muuhun säilöjään. Varsinkin tänä vuonna kun päätin etten mitään laita. Perhe on tottunut juomaan kaupan sokerilitkuja mehuna ja tottuvat toisilla vanhemmillaan edelleen. Ja kun aiempaa säilöntähistoriaakaan ei ole, niin kulutus ei ole kovin suurta ollut. Kaupan sokerilitkuja en tosin kanna kaupasta enää ollenkaan. Jos itsetehty mehu ei perheelle kelpaa juokoon vettä. Ja he juovat vettä.
Viinirypäleet poimin viikonloppuna ja keitin mehuksi. Nämä olikin ensimmäinen sato joka zilgasta saatiin. Yllätyin Zilgan mehukkuudesta. Marjoja oli puolikas maijallinen, mutta mehua siitä sain 2,5 litraa. Se on noin 2 kertaa enemmän kuin herukoista tai karviaisista.
Siinäpä se sitten säilöntä. Tässä on kuva kellarista. Alemmalla hyllyllä on tämän vuoden vaatimaton saldo, ylimmällä hyllyllä viime vuoden ylijäämät.
Kurkkujen kausi alkaa olemaan loppumaisillaan, monta kurkkua ei tänä vuonna enää saada jos yhtään. Mutta on niitä tullutkin. Joskus toukokuulla tuskaannuin epäonnistuneisiin kurkun esikasvatuksiin ja kylvin lisää. Epäonnistui niistäkin moni, mutta ne 3-4 tainta (en enää erota montako niitä on) joita kasvarissa olen kasvatellut, on tuottanut kurkkusatoa ihan hyvin. Pari kurkkua viikossa itselle ja pari naapurille on ollut tahti jo muutaman viikon.
torstai 3. syyskuuta 2009
Muutto, osa I
Taitaa tässä päiväkirjassa tulla tovi kerrottua myös tarhurin muutosta. Tuskinpa se ketään muuta kiinnostaa, mutta itseäni alkoi kylläkin. Edellisestä muutostani on aikaa jo liki 11 vuotta, mutta eläissäni muuttoja on kaikkineen ollut vissiin likemmäs 20.
Tarhuri on siis ostamassa taloa ja sen mukana mökkitavistarhurista olisi tulossa ihan oikea tavistarhuri. Mökkitarhurin tosin aikoo tämä tarhuri vielä jatkaa. Ainakin tovin. Ehkä jossakin vaiheessa kahden pihan hoito alkaa käymään työstä, mutta se on sitten sen ajan murhe.
Lasketaanpa tähän astiset muutot: yy-kaa-koo-nee... kasitoi-ysitoi-kakskytä. Siis 20 muuttoa tähän mennessä.
Lasketaanpa tähän astiset muutot: yy-kaa-koo-nee... kasitoi-ysitoi-kakskytä. Siis 20 muuttoa tähän mennessä.
Nuorempana muutto oli suurin piirtein muutto/1-2 vuotta ja ne menivät aina omalla painollaan. Ei tarvinnut muuttajan muistilistoja kun oli jatkuvasti liikkeessä. Oli itsestään selvää soittaa sähkölaitos, puhelinlaitos, vesilaitos uuteen ja vanhaan kotiin, kirjoittaa ja lähettää osoitteenmuutoskortit, maistraatin ilmoitus sekä lukematon määrä lehtiä, pankkeja. Usein meni niin, että osoitteenmuutosta tein vielä kuukausia muuton jälkeen sitä mukaa kun postin mukana tipahti joku kirje, jossa oli vanha osoite.
Silloin sähkölaitos, puhelinlaitos ja vesilaitos olivat alueellisia, ei niitä voinut eikä tarvinnut kilpailuttaa. Ei ollut nettiyhteyksiä, eikä pelkällä postin osoitteenmuutoksella muuttunut mikään muu kuin postin kanto.
Eikä tavaraakaan ollut paljon ennen kuin osoitteet alkoivat vakinaistumaan yli tuon parin vuoden rajan ja samalla asuntokoko kasvoi. Usein muuttaessa tuli aina siivottua vähän nurkkia.
Edellisen kerran muutettaessa muutettiin kaksi valmista asuntoa (2h+k ja 3h+k) saman katon alle. Ei muuten haitannut ollenkaan, että uusi asunto oli kaksikerroksinen. Kaikkea oli ennestään kaksi, ei tarvinnut hiustenkuivaajaa koskaan juosta toisesta kerroksesta hakemaan. Ei myöskään miettiä mihin sen toisen laittaisi. Molemmat aikuiset ovat luonteeltaan hiukan hamstereita. Ei raaskita mitään heittää pois kun sitä saattaa vielä joskus tarvita.
Edellisen kerran muutettaessa muutettiin kaksi valmista asuntoa (2h+k ja 3h+k) saman katon alle. Ei muuten haitannut ollenkaan, että uusi asunto oli kaksikerroksinen. Kaikkea oli ennestään kaksi, ei tarvinnut hiustenkuivaajaa koskaan juosta toisesta kerroksesta hakemaan. Ei myöskään miettiä mihin sen toisen laittaisi. Molemmat aikuiset ovat luonteeltaan hiukan hamstereita. Ei raaskita mitään heittää pois kun sitä saattaa vielä joskus tarvita.
Ensimmäisen pakkauspäivän (ma 31.8.09) päätteeksi on pakattuna 9 laatikkoa, yksi kassillinen roskia ja yksi kassillinen ”en-tiedä-vielä-mutta-johonkin-hyötykäyttöön-pitäisi-nämä-saada” –tavaraa. Toisen päivän saldona oli 14 laatikkoa, kaksi UFF-kassia ja yksi roskiskassi.
Ei näitä enää?
Begoniat eivät olleet minun juttuni. Elin harhaluulossa, että begonian voisi vaan laittaa multaan ja sitten odotella ja katsella kuinka se kasvaa ja kukkii. Pah. Ehkä jonkun muun tiloissa ja jonkun muun taidoilla. Minun begonioihini tuli ylipitkiä lehtivälejä, vaikkei varren paksuudessa ja tanakuudessa mitään moitittavaa olekaan. Kukat ovat isoja ja kauniita kyllä, mutta niitä on niin pahalaisen vähän. Ja alkoivat kukkimaan niin myöhään, vasta elokuun loppupuolella. Minä olen aina luullut, että se on kasvi, joka kukkii alkukesästä asti. No, ehkä jonkun muun tiloissa ja jonkun muun taidoilla.
Lämpö-valo-ongelma se varmastikin on, koska lopputalvesta multaan pistetyt begoniat ovat pitkillä lehtiväleillä kun taas vasta ulkona kasvuun lähteneet ovat paljon mukavamman näköisiä katsella. Niihin tulisi varmasti myös runsaammin kukkia, mutta loppuu lämpöiset kesken.
Toinen ongelma on miekkaliljat. Minä tykkäisin niin kamalasti laittaa miekkaliljoja, mutta ei vaan onnistu kunnolla. Luulen, että se on kastelu-/ravinne-/tilaongelma. Olen vakaasti harkinnut josko luovuttaisin miekkaliljojen kanssa. Kasvatan ja hoivaan niitä esikasvatuksessa, pistän suoraan ruukkuun tai mitä vaan. Kyllähän niihin muutama kukka aukeaa, mutta kukan auetessa lehdet ovat jo ikävän ruskettuneita ja pilkullisia. Ja kukat aukeavat jokaisessa miekkaliljassa eri aikaan. Onhan pitkä kukinta-aika, mutta… purkki on niin kovin valjun näköinen kun jokainen miekkalilja kukkii yksinään. Ehkä minä yritän laittaa liian monta yhteen purkkiin.
keskiviikko 26. elokuuta 2009
Kärhöjen vaikea vuosi
Ei ole helppoa olla köynnös meillä. Eikä varsinkaan kärhö. Tämä violettikukkainen kärhö (kenties Jackmanii?) on ollut samalla paikallaan edellisen omistajan istutuksesta lähtien. Paikka on mökin seinustalla, aurinko paistaa muutaman tunnin iltapäivällä. Eihän meillä muutamaa tuntia enemmän paista aurinko oikein missään. Tai paistaa, mutta siinä kohtaa kasvaa kallio.
Tähän asti se on saanut olla siinä rauhassa, tänä vuonna sitä on vähän koeteltu. Ensin se heräsi keväällä kovin myöhään. Ja sitten kun heräsi, niin naapurin koiruus keksi, että kuistin alla on kissojen pakopaikka. Ja jos oikein läheltä seinää könyää niin ehkä kissoista näkee vilahduksen.
Jokusen kerran koira kiskaisi sen tukiritilästään irti sillä seurauksella että sen latvat katkeili ja vähältä piti ettei juurta myöden mennyt poikki. Nyt alkoi kukkimaan, tosin kukkia on alle 10 mutta kukkii kuitenkin.
Lumikärhön (Summer Snow) oltavat eivät ole sen helpommat. Se kasvoi alunperin mökin ainoan etelään suuntautuvan ikkunan vieressä. Siinä se kasvoi niin rehevästi ettei mökistä nähnyt onko yö vai päivä. Pois siitä, sanoi tavistarhuri. Laiskuuttaan ei kuitenkaan suuria juuria viitsinyt kaivaa.
Niitä kasvoi kolme. Yhden siirsin mäntymetsikköön ja kaksi keinun vierelle. Tarkoitus oli että niistä tulisi katos. Seuraavana keväänä tajusin, ettei paikka ollut sille otollinen. Keinun vieressä on keväällä pitkään kylmää ja kosteaa, talvella märkää. Mäntymetsään taas ei sada vettä. Mäntymetsikön kärhö murjottaa, kasvaa vähän muttei kuki. Keinun vierestä toinen kuoli, se kosteammalla puolella ollut. Yläpuolen kärhö sinnittelee ja päätti tänä vuonna palkita muutamalla kukalla. Enpä ollut tullut aiemmin huomanneeksikaan että tällä kärhöllä on kukissaan eri määrä terälehtiä. Löysin 4, 5 ja 6 terälehden kukkia.
Eikä ole helppoa jos on vaikka keväälläkin meille saapunut. Suuressa viisaudessani ajattelin, että omenapuun alla sillä on hyvä olla. Siitä se kiipeä omenapuuta pitkin ja kukkii sitten kilpaa omenanraakileiden kanssa. Pah! Kuka antoi luvan unohtaa, että omenapuu on kissojen kiipeilypuu? Kuka antoi luvan unohtaa, että se varmaan 100-vuotias omenapuu on niin tiheä että sen alla on melko synkkä varjo koko lehtevän kauden? Kuka antoi luvan unohtaa, että omenapuu kärsii sen miljoonasta erilaisesta taudista?
Tähän asti se on saanut olla siinä rauhassa, tänä vuonna sitä on vähän koeteltu. Ensin se heräsi keväällä kovin myöhään. Ja sitten kun heräsi, niin naapurin koiruus keksi, että kuistin alla on kissojen pakopaikka. Ja jos oikein läheltä seinää könyää niin ehkä kissoista näkee vilahduksen.Jokusen kerran koira kiskaisi sen tukiritilästään irti sillä seurauksella että sen latvat katkeili ja vähältä piti ettei juurta myöden mennyt poikki. Nyt alkoi kukkimaan, tosin kukkia on alle 10 mutta kukkii kuitenkin.
Lumikärhön (Summer Snow) oltavat eivät ole sen helpommat. Se kasvoi alunperin mökin ainoan etelään suuntautuvan ikkunan vieressä. Siinä se kasvoi niin rehevästi ettei mökistä nähnyt onko yö vai päivä. Pois siitä, sanoi tavistarhuri. Laiskuuttaan ei kuitenkaan suuria juuria viitsinyt kaivaa.
Niitä kasvoi kolme. Yhden siirsin mäntymetsikköön ja kaksi keinun vierelle. Tarkoitus oli että niistä tulisi katos. Seuraavana keväänä tajusin, ettei paikka ollut sille otollinen. Keinun vieressä on keväällä pitkään kylmää ja kosteaa, talvella märkää. Mäntymetsään taas ei sada vettä. Mäntymetsikön kärhö murjottaa, kasvaa vähän muttei kuki. Keinun vierestä toinen kuoli, se kosteammalla puolella ollut. Yläpuolen kärhö sinnittelee ja päätti tänä vuonna palkita muutamalla kukalla. Enpä ollut tullut aiemmin huomanneeksikaan että tällä kärhöllä on kukissaan eri määrä terälehtiä. Löysin 4, 5 ja 6 terälehden kukkia.
Eikä ole helppoa jos on vaikka keväälläkin meille saapunut. Suuressa viisaudessani ajattelin, että omenapuun alla sillä on hyvä olla. Siitä se kiipeä omenapuuta pitkin ja kukkii sitten kilpaa omenanraakileiden kanssa. Pah! Kuka antoi luvan unohtaa, että omenapuu on kissojen kiipeilypuu? Kuka antoi luvan unohtaa, että se varmaan 100-vuotias omenapuu on niin tiheä että sen alla on melko synkkä varjo koko lehtevän kauden? Kuka antoi luvan unohtaa, että omenapuu kärsii sen miljoonasta erilaisesta taudista?
Siirrettävähän se oli. Kaksinkertaisesta häirinnästä (istutus+siirto) huolimatta hän (Multi-Blue) yrittää kukkia, peräti yhdellä kukalla. Aika kaukana tosin on kukan koko siitä mitä sen kuvittelin olevan.
Toivottavasti jo ensi vuonna jollakin kärhöllä on asiat hyvin minunkin mökilläni.
maanantai 24. elokuuta 2009
Sadonkorjuuta
Keväällä ajattelin, etten perunoita laita ollenkaan. Mitä niitä itse kasvattelemaan kun ei kuitenkaan pysty omavaraiseksi alkamaan. Isäntä vastusti ja niinpä isännän mieliksi laitettiin sitten pottujakin maahan. Jääkaappijämistä laitoin 6 siemenperunaa (mitä-lie) ja kaupasta ostin lisäksi 6 Rosamundaa.
Niistä tulikin hauskannäköinen "perunasalaatti" jääkaapin perunalokeroon.
Pari talvea sitten ostin Lidlistä (kuulin viime viikolla sitä kutsuttavan natsi-Siwaksi. Olen kuulemma ajastani jäljessä kun nyt vasta sellaisen kuulin.) tämmöisen köynnösruusun. Ensimmäisenä talvena se olisi maanpäällisiä osia talvettanutkin, mutta miehet ja pojat tuhosivat sen lunta kolatessaan. Viime talvena se paleltui maata myöden.
Kukaltaan se on tosi kauniin värinen ja sitkeästi se jaksaa vielä tehdä tuommoisen 40-senttisen varren jonka päähän sitten muutaman kukan väkästelee loppukesän ja syksyn iloksi. Ensi talvenakin yritän sitä suojata. Pakkohan sen on joskus onnistua.
Punahattukantani hupenee uhkaavasti. Luin vasta tänä vuonna, että punahatut ovat lyhytikäisiä perennoja ja niitä kannattaa aina silloin tällöin istuttaa lisää, ettei käy niinkuin nyt mulle on käymässä.
Olen toki istuttanut paikalle lisääkin punahattuja. Toivottavasti ne selviävät talven yli hengissä. Kiva loppukesän ja syksyn kukka. Ja perhoset niin kovin tästä tykkäävät, välillä on ihan ruuhkaa.
Niistä tulikin hauskannäköinen "perunasalaatti" jääkaapin perunalokeroon.Pari talvea sitten ostin Lidlistä (kuulin viime viikolla sitä kutsuttavan natsi-Siwaksi. Olen kuulemma ajastani jäljessä kun nyt vasta sellaisen kuulin.) tämmöisen köynnösruusun. Ensimmäisenä talvena se olisi maanpäällisiä osia talvettanutkin, mutta miehet ja pojat tuhosivat sen lunta kolatessaan. Viime talvena se paleltui maata myöden.
Kukaltaan se on tosi kauniin värinen ja sitkeästi se jaksaa vielä tehdä tuommoisen 40-senttisen varren jonka päähän sitten muutaman kukan väkästelee loppukesän ja syksyn iloksi. Ensi talvenakin yritän sitä suojata. Pakkohan sen on joskus onnistua.Punahattukantani hupenee uhkaavasti. Luin vasta tänä vuonna, että punahatut ovat lyhytikäisiä perennoja ja niitä kannattaa aina silloin tällöin istuttaa lisää, ettei käy niinkuin nyt mulle on käymässä.
Olen toki istuttanut paikalle lisääkin punahattuja. Toivottavasti ne selviävät talven yli hengissä. Kiva loppukesän ja syksyn kukka. Ja perhoset niin kovin tästä tykkäävät, välillä on ihan ruuhkaa. maanantai 17. elokuuta 2009
Säilöntää - geeneissä?
Kolmisen viikkoa takaperin naapuri kauppasi punaherukoitaan poimittavaksi. Sanoin, että omissakin on ihan liikaa, en aio tänä vuonna säilöä yhtään mitään. Ihan vähän punaherukkamehua talven vispipuuroja varten. Vastakauppasin mustaherukoita marjatarhan 25 puskasta. Lupasi tulla jos mielenkiinto piisaa. Sitten eräänä päivänä löysin itseni poimimasta melkein kypsiä mustaherukoita hyytelöä varten. Nyt kaapissa on kolme purkkia hyytelöä.
Pari viikkoa takaperin naapuri piipahti ja kertoi, että vattuja on tosi paljon siinä hakkuuaukeella. "Ootkos käyny poimimassa?". Kiitos, en aio säilöä tänä vuonna yhtään mitään. Eräänä päivänä poika pyysi aamukahdeksalta, että "lähtisikkö äiti mun kanssa poimiin vattuja?". No jos nyt sitten yksi pieni vattuhillosatsi. Vaikka pakkasessa on hyvinkin ensi talven hillovatut vielä viime vuodeltakin.Ja siitä se sitten lähti. Taas, mopo käsistä meinaan.
Vattujen poiminnan jälkeen lähdin mustikkaan (en koskaan poimi mustikoita, se on niin hidasta, etten jaksa). Sen jälkeen poimin punaherukoita "ne muutaman pullon vispipuuroja varten". Iltapäivällä kuistilla oli vattuja, mustikoita ja punaherukoita. Nyt riittää, ajattelin. Nyt se on tehty, loput saavat jäädä puskiin.... Ja sitten tuli seuraava viikonloppu. Lauantaiaamuna lähdin ensin vattuja keräämään, sitten mustaherukoita, sitten punaherukoita. Ai niin ja karviaisetkin on poimimatta.
Siispä nitriilikumihanskat käteen ja karviaisten kimppuun. Ja taas oli kuistilla tavaraa. Etsiskelin kuumeisesti hillopurkkeja, niitähän ei luonnollisestikaan ole tyhjänä, koska viimevuotiset hillot ovat kellarissa syömättä. Löysin sen verran, että sain hillot ja mehut keiteltyä. Nyt riittää. Enempää en poimi.
Paitsi että ensi viikonloppunakin on marjoja vielä pensaissa, kukaan tuskin on viitsinyt käydä nyppimässä 60 pensaasta mustaherukoita vaikka lupa on annettu. Punaisista puolet on poimimatta, mustista olen poiminut 2 pensasta. Anoppi on jo käynyt, naapurikin kuulemma, vaikken mitään "koloa" missään huomannutkaan. Toisellekin naapurille on vinkattu, että sais tulla hakemaan. Eikä tänä vuonna ole räksiä auttamassa.
Pari viikkoa takaperin naapuri piipahti ja kertoi, että vattuja on tosi paljon siinä hakkuuaukeella. "Ootkos käyny poimimassa?". Kiitos, en aio säilöä tänä vuonna yhtään mitään. Eräänä päivänä poika pyysi aamukahdeksalta, että "lähtisikkö äiti mun kanssa poimiin vattuja?". No jos nyt sitten yksi pieni vattuhillosatsi. Vaikka pakkasessa on hyvinkin ensi talven hillovatut vielä viime vuodeltakin.Ja siitä se sitten lähti. Taas, mopo käsistä meinaan.
Vattujen poiminnan jälkeen lähdin mustikkaan (en koskaan poimi mustikoita, se on niin hidasta, etten jaksa). Sen jälkeen poimin punaherukoita "ne muutaman pullon vispipuuroja varten". Iltapäivällä kuistilla oli vattuja, mustikoita ja punaherukoita. Nyt riittää, ajattelin. Nyt se on tehty, loput saavat jäädä puskiin.... Ja sitten tuli seuraava viikonloppu. Lauantaiaamuna lähdin ensin vattuja keräämään, sitten mustaherukoita, sitten punaherukoita. Ai niin ja karviaisetkin on poimimatta.
Siispä nitriilikumihanskat käteen ja karviaisten kimppuun. Ja taas oli kuistilla tavaraa. Etsiskelin kuumeisesti hillopurkkeja, niitähän ei luonnollisestikaan ole tyhjänä, koska viimevuotiset hillot ovat kellarissa syömättä. Löysin sen verran, että sain hillot ja mehut keiteltyä. Nyt riittää. Enempää en poimi.
Paitsi että ensi viikonloppunakin on marjoja vielä pensaissa, kukaan tuskin on viitsinyt käydä nyppimässä 60 pensaasta mustaherukoita vaikka lupa on annettu. Punaisista puolet on poimimatta, mustista olen poiminut 2 pensasta. Anoppi on jo käynyt, naapurikin kuulemma, vaikken mitään "koloa" missään huomannutkaan. Toisellekin naapurille on vinkattu, että sais tulla hakemaan. Eikä tänä vuonna ole räksiä auttamassa.
Tässä viime viikonlopun valmista saalista. Karviaismarjahilloa tein vain noista vihreistä. Se on niin työlästä, etten viitsinyt punaisista alkaa tekemään. Tai ei kai se työlästä muuten olisi, mutta kun en tykkää kuorista hillossa, niin puristelen karviaisista vain sisällön ja siitä teen hillon. Kuoret tyrkkään kompostiin :)
Mistähän se mahtaa tulla tuo vimma säilömiseen? Tai oikeastaan siihen, ettei niitä marjoja kerta kaikkiaan pysty jättämään sinne pensaaseen? Geeneissäkö se kulkee, perintönä jostakin neanderthalilaisten ajoilta?
keskiviikko 12. elokuuta 2009
Lisää heräteostoksia
Ja kun kävin eräänä päivänä ja näin hyvät tarjoukset, niin kävin luonnollisesti myös toisena päivänä. Tällä kertaa olin ”paremmin varustautunut” eli pakettiautolla liikenteessä.
Periaatteessa olen ollut sitä mieltä, ettei minun puutarhaani mitään koristekiviä tarvita. Mutta… suunnitteilla olevassa vesiaiheessani näen pienen puron ja sen yläpäässä jonkin kivikoristeen, jonka reunoja pitkin vesi valuu ja lähtee puroa pitkin alhaalla odottavaan altaaseen. Kivi minulla olisi, mutta siitä puuttuu vesiletkun mentävä reikä. Allas on: reunastaan rikki mennyt laastipalju, josta siis leikkaan rikkinäisen reunaosan pois. Pumppukin on, ostin kaksi kesää sitten suihkulähdepumpun, jossa on myös puromahdollisuus. Se on ollut ”tilapäissuihkulähteessäni”, eli odottamassa että keksin vesiaiheelleni sopivan paikan.
Kerrankos sitä periaatteistaan tinkii kun hinta on sopiva? Puron pohjaksi laitan muovia, mutta olen miettinyt pääni puhki millä sen koristaisin. Ja sitten tulee honkkarin remonttityhjennys, jossa kivet ovat ns. pilkkahinnalla poistomyynnissä. Ladoin tyytyväisenä kivisäkkejä kärryyn. Onni on olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Ongelma ratkaistu.
Periaatteessa olen ollut sitä mieltä, ettei minun puutarhaani mitään koristekiviä tarvita. Mutta… suunnitteilla olevassa vesiaiheessani näen pienen puron ja sen yläpäässä jonkin kivikoristeen, jonka reunoja pitkin vesi valuu ja lähtee puroa pitkin alhaalla odottavaan altaaseen. Kivi minulla olisi, mutta siitä puuttuu vesiletkun mentävä reikä. Allas on: reunastaan rikki mennyt laastipalju, josta siis leikkaan rikkinäisen reunaosan pois. Pumppukin on, ostin kaksi kesää sitten suihkulähdepumpun, jossa on myös puromahdollisuus. Se on ollut ”tilapäissuihkulähteessäni”, eli odottamassa että keksin vesiaiheelleni sopivan paikan.
Kerrankos sitä periaatteistaan tinkii kun hinta on sopiva? Puron pohjaksi laitan muovia, mutta olen miettinyt pääni puhki millä sen koristaisin. Ja sitten tulee honkkarin remonttityhjennys, jossa kivet ovat ns. pilkkahinnalla poistomyynnissä. Ladoin tyytyväisenä kivisäkkejä kärryyn. Onni on olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Ongelma ratkaistu.
Ja mikä puutarhuri minä olisin jos en katsoisi sitä rehujen alehyllyä uudestaan? Ja tällä kertaa se kannatti: hyllyssä tosiaan oli tullut uutta tavaraa edelliseen päivään verrattuna. Päivän saldona oli: 1 toistaiseksi tuntematon perenna, 3 ruukkuliljaa, 2 kurjenmiekkaa, 2 * 5 taimen vattupusseja ja 10 * 20 kg koristekivisäkkiä. Yhteishintaan 28 €.
Tällä kertaa ehdin myös Bauhausiin katsomaan olisiko siellä kenties jotakin muuta koristetta vesiaiheeni yläpäähän. Koristetta ei löytynyt, mutta löytyi kiviporanterä, jolla isäntä lupasi kairata sopivaan luonnonkiveen vesiletkun reiän. Toinen ongelma ratkaistu. Aika hyvä päivä.
Heräteostoksia
Kävin eräänä päivänä honkkarissa... Piti menemäni Bauhausiin katsomaan olisiko siellä jotakin lähdettä/patsasta tekeillä olevaan vesiaiheeseeni. Mutta kun honkkari on matkan varrella ja jo tielle asti näkyi, että "Remonttityhjennys", niin tietäähän sen kuinka siinä kävi. Fillarilla sotkin niin maan tautisen kovaa sinne, heitin fillarin parkkiin ja kypärän kainaloon. Sitten ryykäsin sinne puutarhapuolelle ja mukamas välinpitämättömän näköisenä tallustelin ympäriinsä katsomassa olisiko siellä jotakin.
No olihan siellä. Muutama alennusrehu oli euron kipale ja semmoisia plaatuja etten normaali hinnalla vaivautuisi edes koittamaan. Seisoskelin niiden vieressä ja mietin miten niitä fillarilla mukanani kuskaisin. Kiertelin lisää ja löysin lapun jossa luki "rikkinäiset lannoitepussit -80%". Häh?Miten maailmassa minä kuljetan isoja lannoitesäkkejä pyörällä? Tämmöisten alennusten kohdalla kun on aina niin, että jollei heti ota, niin sitten ne on jo loppu. Ainakin täällä meillä päin.
Isäntä oli autolla töissä, joten pieni pirautus "et-sä-viitsisit-sä-tulla-töitten-jälkeen-käymään-tässä-vähän-auttamassa". Isäntä vaan kysyi, että tuunko keltaisella (=pakettiauto) vai vihreellä (=henkilöauto). Ja kun kerta kuski oli tulossa niin aloin latomaan tavaraa kärryyn. Siellä minä sitten seisoskelen kärry täynnä tavaraa pyöräilykypärä kainalossa. Saattoi ohikulkija jos toinenkin hämmästellä kuinka luulen ne kuljettavani.
No olihan siellä. Muutama alennusrehu oli euron kipale ja semmoisia plaatuja etten normaali hinnalla vaivautuisi edes koittamaan. Seisoskelin niiden vieressä ja mietin miten niitä fillarilla mukanani kuskaisin. Kiertelin lisää ja löysin lapun jossa luki "rikkinäiset lannoitepussit -80%". Häh?Miten maailmassa minä kuljetan isoja lannoitesäkkejä pyörällä? Tämmöisten alennusten kohdalla kun on aina niin, että jollei heti ota, niin sitten ne on jo loppu. Ainakin täällä meillä päin.
Isäntä oli autolla töissä, joten pieni pirautus "et-sä-viitsisit-sä-tulla-töitten-jälkeen-käymään-tässä-vähän-auttamassa". Isäntä vaan kysyi, että tuunko keltaisella (=pakettiauto) vai vihreellä (=henkilöauto). Ja kun kerta kuski oli tulossa niin aloin latomaan tavaraa kärryyn. Siellä minä sitten seisoskelen kärry täynnä tavaraa pyöräilykypärä kainalossa. Saattoi ohikulkija jos toinenkin hämmästellä kuinka luulen ne kuljettavani.
3 vihmaa, 1 köynnöshortensia, 1 peikonpähkinä, 1 puksipuu, 2 säkkiä kanankakkaa, 10 kg puutarhan kevättä, 10 kg puutarhan kevättä havuille, 25kg syyslannoitetta, 25 m vesiletkua, 50 l kylvömultaa. Yhteensä 34 euroa.
Honkkarissa oli loistava asiakaspalvelu. Vastasivat kaikkii kysymyksiin, lupasivat varata roinat, jollen saa kyytiä ja vakuuttivat, että nyt on halpaa. Näinhän minä toki sen että on halpaa. Lopuksi sain jopa vettä, vaikka hanat oli sisältä asti kiinni. Sain käteni pestyä ennen kotiin lähtöä, rikkinäisiä pusseja nostellessa kädet hieman tuoksahtivat kanankakalle.
Vesiaiheen "patsasta" en löytänyt. Enkä Bauhausiin ehtinyt ollenkaan.
maanantai 10. elokuuta 2009
Välillä vaan katsellaan
Sadonkorjuuaika tuo luonnollisen pienen tauon pihapuuhasteluihin. Ehtii käyskennellä kameran kanssa katsomassa mitä on tullut tehtyä, minkälaisia kukkia on kukassa, minkälaista maisemaa ja miltä kasvihuone näyttää. Ja muistelemaan minkälaisia sattumuksia mihinkäkin liittyy.
Olen kylvänyt salkoruusuja kahtena vuonna, huonolla menestyksellä. Ainakin kaksi pussillista siemeniä olen kylvänyt, ja niistä parikymmentä siementä on itänyt. Kymmenkunta eteni sirkkalehtivaiheelta varsinaiseen lehteen asti, kaksi tai kolme tainta olen saanut maahan asti. Ja niistä yksi selvisi talven yli. Ja siis kukkii nyt. Eikö vaan sekin ole sitten keltainen. Kun en niin kauheasti keltaisesta väristä pidä. Onneksi on edes pastellikeltainen, eikä mikään voikukan keltainen. Mitenköhän saisi hieman pienemmällä vaivalla näin komeaa kasvia?
Ekana kesänä jouduimme yhden kuolleen punaherukan hävittämään sisääntulosta ja istutin sen tilalle liljoja. En enää muista mistä ne sain vai ostinko itse. Liljat kukkivat komeasti ja tanakoiden varsien päässä. Toiset ovat oransseja, toiset pinkkejä. Toivoin, että ne olisivat kukkineet samaan aikaan, mutta ei. Juuri kun oranssit kuihtuvat, pinkit aloittavat. Onhan tietysti etu, että kukintaa kestää kauemmin, mutta haaveilemani väriefekti on hieman vaisumpi.
Ja kaikenlaisia yllätyksiä tulee aina siemenkylvöistä. Kylvin hillittömän määrän kesäkukkia keväällä esikasvatukseen. Luonnollisestikaan en enää muista mitä kaikkea, enkä etenkään mistä purkista mitäkin piti nousta. Muistan, että jotakin tämännäköistä kylvin, mutta kerrannainen kukka oli ihan täysi yllätys. Kukan nimeä en luonnollisestikaan muista. Keväällä ajatukseni oli, että saisin niistä muutamista taimista sitten kerätä siemeniä ja kylvää niitä isommissa määrin ensi vuonna. Jos tämä siemeniä tekee, niin ensi vuonna saan siis kylvää lisää tämmöisiä. Uljas näky.
Kuivan maan mökillä tarhuroidessa sitä yllättyy aina nähdessään sammakoita, sinisiskoja (=sisiliskoja) ja sudenkorentoja. Miellän ne kosteiden paikkojen asukeiksi ja yllätyn joka kerta. Nämä sinisiskot ovat löytäneet mukavan lämmittelypaikan kasvarista. Varmuuden vuoksi vielä halaavat toisiaan, ettei varmasti tule vilu. Vaikka luulisi, että savinen kukkaruukku betonisen perustuksen päällä kasvarissa, jossa päiväsaikaan voi lämpötila nousta yli 50 asteen riittäisi jo pelkällään.
Kasvarissa on silti kasveissakin eloa, vaikka päivälämpötilat ovat huikeita. Tomaatit ei siellä oikein tykkää muuta kuin kasvaa pituutta, mutta kurkkuja ja rypäleitä on tulossa kyllä. Ja chilejä ja paprikoita.
Olen kylvänyt salkoruusuja kahtena vuonna, huonolla menestyksellä. Ainakin kaksi pussillista siemeniä olen kylvänyt, ja niistä parikymmentä siementä on itänyt. Kymmenkunta eteni sirkkalehtivaiheelta varsinaiseen lehteen asti, kaksi tai kolme tainta olen saanut maahan asti. Ja niistä yksi selvisi talven yli. Ja siis kukkii nyt. Eikö vaan sekin ole sitten keltainen. Kun en niin kauheasti keltaisesta väristä pidä. Onneksi on edes pastellikeltainen, eikä mikään voikukan keltainen. Mitenköhän saisi hieman pienemmällä vaivalla näin komeaa kasvia?
Ekana kesänä jouduimme yhden kuolleen punaherukan hävittämään sisääntulosta ja istutin sen tilalle liljoja. En enää muista mistä ne sain vai ostinko itse. Liljat kukkivat komeasti ja tanakoiden varsien päässä. Toiset ovat oransseja, toiset pinkkejä. Toivoin, että ne olisivat kukkineet samaan aikaan, mutta ei. Juuri kun oranssit kuihtuvat, pinkit aloittavat. Onhan tietysti etu, että kukintaa kestää kauemmin, mutta haaveilemani väriefekti on hieman vaisumpi.
Ja kaikenlaisia yllätyksiä tulee aina siemenkylvöistä. Kylvin hillittömän määrän kesäkukkia keväällä esikasvatukseen. Luonnollisestikaan en enää muista mitä kaikkea, enkä etenkään mistä purkista mitäkin piti nousta. Muistan, että jotakin tämännäköistä kylvin, mutta kerrannainen kukka oli ihan täysi yllätys. Kukan nimeä en luonnollisestikaan muista. Keväällä ajatukseni oli, että saisin niistä muutamista taimista sitten kerätä siemeniä ja kylvää niitä isommissa määrin ensi vuonna. Jos tämä siemeniä tekee, niin ensi vuonna saan siis kylvää lisää tämmöisiä. Uljas näky.
Kuivan maan mökillä tarhuroidessa sitä yllättyy aina nähdessään sammakoita, sinisiskoja (=sisiliskoja) ja sudenkorentoja. Miellän ne kosteiden paikkojen asukeiksi ja yllätyn joka kerta. Nämä sinisiskot ovat löytäneet mukavan lämmittelypaikan kasvarista. Varmuuden vuoksi vielä halaavat toisiaan, ettei varmasti tule vilu. Vaikka luulisi, että savinen kukkaruukku betonisen perustuksen päällä kasvarissa, jossa päiväsaikaan voi lämpötila nousta yli 50 asteen riittäisi jo pelkällään.
Kasvarissa on silti kasveissakin eloa, vaikka päivälämpötilat ovat huikeita. Tomaatit ei siellä oikein tykkää muuta kuin kasvaa pituutta, mutta kurkkuja ja rypäleitä on tulossa kyllä. Ja chilejä ja paprikoita.Taivaanrannan maalari
Olen aamueläjä. Nousen viiden ja seitsemän välillä ja menen yöpuulle yhdeksän pintaan, kymmenen aikaan viimeistään. Äärimmäisen harvoin valvon pidempään. Joskus se olisi kivaa valvoa yötä myöden ja ottaa valokuvia laskevasta auringosta, nousevasta sumusta ja yöstä. Haistella yön hajuja ja kuunnella yön ääniä. Olen varma, että silloin on toisenlainen maailma kuin aamulla tai päivällä.
Vähän aikaa sitten kävikin niin, että olin normaalia myöhempään hereillä ja pääsin osalliseksi yöllisistä sumuista ja auringonlaskuista. Mökkitontilla sumu nousee aika aikaisin, sen nousua on joskus kiva katsella. Se nousee kuin harso pellosta ylös silmän korkeudelle ja sitten sen nousu pysähtyy. Se tiivistyy ohueksi harmaaksi pilveksi ja jatkaa nousuaan, mutta uutta sumua ei näytä syntyvän. Sitten se jää kellumaan pellon päälle kuin se olisi valkoinen harso, joka on pellon reunoilla olevissa metsissä kiinni.
Vähän aikaa sitten kävikin niin, että olin normaalia myöhempään hereillä ja pääsin osalliseksi yöllisistä sumuista ja auringonlaskuista. Mökkitontilla sumu nousee aika aikaisin, sen nousua on joskus kiva katsella. Se nousee kuin harso pellosta ylös silmän korkeudelle ja sitten sen nousu pysähtyy. Se tiivistyy ohueksi harmaaksi pilveksi ja jatkaa nousuaan, mutta uutta sumua ei näytä syntyvän. Sitten se jää kellumaan pellon päälle kuin se olisi valkoinen harso, joka on pellon reunoilla olevissa metsissä kiinni.
Laskeva aurinko puolestaan värjää taivasta erilaisilla punaisen, oranssin ja lilan sävyillä. Päivä todellakin laskeutuu, sananmukaisesti. Ylhäällä taivas on vielä aika vaalea, mutta kuta lähemmäs taivaanrantaa tullaan sen tummemmaksi värit muuttuvat.
Satumaisia näkyjä.
Satumaisia näkyjä.
sunnuntai 2. elokuuta 2009
Kierrätyspuuhastelua
Kuljin ympäri nurkkia ja mittailin jokuselle vaihtotaimelle paikkaa ja keräsin samalla roskia joko kierrätettäväksi, poltettavaksi tai kaatopaikkapussiin laitettavaksi. Grillikatoksen takaa löysin vanhan puuhellan liesitason. Pari osaa puuttuu ja mietin mitä sille tekisin vai heittäisinkö kaatopaikkakuormaan. Hetken aikaa tölläsin sitä ja sitten siitä hahmottui mielessäni pöytätaso.
Pari päivää taso lojui pihanurmella kun koitin miettiä mistä sille jalat tekisin. Sitten muistin, että pihamaalla on myös kaksi tuolia. Toinen on rikki ja toinen on hyvää vauhtia seuraamassa samaan tilaan. Nostin liesitalon tuolien päälle ja mietin josko tuoleista saisi jotenkin jalat pöydälle tehtyä. Siinä taso lojui päivän verran. Vaikka miten ympäriinsä kiertelin, niin en saanut tuolista sille sopivaa kehikkoa mielessäni tehtyä.
Puutavaraakin pihalla on: 4*4, 5*5, muutama polttoon menossa oleva pätkä kakkos-nelosta ja kuormalavoja. Kakkos-nelosta ei ole tarpeeksi ja muut ovat ehkä hilkun liian tukevia tarkoitukseeni... Jalat siis on tehtävä kuormalavasta.
Siispä kierrätyspöytäni syntyi yhdestä kuormalavasta ja vanhasta puuhellan liesitasosta. Kolosiin saan pari kukkapurkkia ja silti pöydälle jää vielä tilaa laskea se teemuki.
Itse olen aika tyytyväinen aikaansaannokseeni. Ei se ehkä lähitarkastelua kestä: se on puolihuolimattomasti kyhätty, ristimitat vippaa, eikä jalatkaan olleet (taaskaan) ihan loppuunasti suunnitellut, mutta silti. Koko hoito on tehty pihalta löytyneestä rojusta (maali on vessan maalauksesta ylijäänyttä, naulat on ilmeisesti jääneet yli kun mökkiä on laajennettu joskus vuonna 198x). Siis kierrätystä.
lauantai 1. elokuuta 2009
Yläpenkki, -patio, -nurkka, -soppi, -puisto?, osa IV
Vielä muokkaamattomilla alueilla kukkii tällä hetkellä valkoista myskimalvaa ja päivänkakkaraa. Harmaakäenkukka ja harmaamalvikki ovat nupuilla. En uskalla siirtää niitä ennen kukinnan loppumista. Ehkä?
Ja sitten tuli blokki. Aivan totaalinen tyhjyys. Ei ole mitään hajua mitä seuraavaksi tekisin? Mistä kolmannelle pensashanhikille pääsee? Mihin tulee seuraava polku? Pääseekö puistoon ”takakautta” vai onko sinne vain yksi sisäänkäynti? Mitä seuraavaksi teen? Miten ihmeessä saan pois sen rakennusmuovirullan joka on puoliksi peittynyt maan alle? Se on jo niin haperoa, että se hajoaa kosketuksesta.
Parin päivän mietintätauon jälkeen suunnitelma on ihan yhtä olematon ja pää ihan yhtä tyhjä kuin aiemminkin, mutta sain edes silmäni auki. Mitähän varten tulin istuttaneeksi akileijaa ja rönsytiarellaa ihan takariviin? Miten minä luulen ne näkeväni jos niiden edessä on metrin, vähän toista korkeita rehuja? Vaikka pärjäävätkin puolivarjossa, varjossa niin kyllä ne silti vähän valoa tarvivat nekin.
Ja muistikin palailee pätkittäin. Totta, paarmojen takia päivällä ei viitsi paljon touhuta, mutta aamutuimaan pihalla ei ole paarman paarmaa. Siispä työn touhuun heti aamulla. Vaikka kuinka mittarissa näkyvä 7 astetta hirvittäisi. Päivällä pahimpaan paarma-aikaan joutaa ottamaan vaikka pikkutirsat. Sitähän varten kesäloma on?
Siispä ensimmäinen siirto. Heitin kolmosalueelle viskomani ruusut, joiden nimeä en edes tiennyt, pois. Niiden tilalle laitoin kalliokielot ja niiden eteen akileijat. Sain rohkeutta siirtää kukkivan myskimalvan ja nupuilla olevan harmaamalvikin. Ne menivät sinne takariviin. Tai no onhan takarivissä vielä vuorenkilvet, mutta niiden tehtävänä onkin pitää metsä ja heinät poissa pikkupuistostani.
Saniaiset näyttävät huonolta, mutta en luovuta vielä. Jos ne ovat pärjänneet kompostissa yli vuoden, niin eiköhän ne siitä ensi kevääksi toinnu. Joohan? Jos eivät, niin onhan niitä toki lisää.
Mutta mitä tehdä tyhjyydelle? Luulen kokevani nyt sitä, mistä taiteilijat puhuu kun kertovat blokista, ”writer’s block”. Haluaisin saada pikkupuistoni tänä kesänä valmiiksi. Tai no valmiiksi ja valmiiksi. Siis sellaiseksi, että siellä ei olisi enää muokkaamattomia alueita, eikä rikkaruohot rehottaisi, eikä yhtään rikkasiementä enää lisää tulisi.
Yläpuiston suhteen mieli on ihan tyhjä, mutta sitä vastoin tontin länsireunalle on jo villejä suunnitelmia. Kunpa vaan joku kävisi rikkaruohot poistamassa, muokkaisi maan ja poistaisi ne kivet sieltä. Noh, se on joka tapauksessa ensi vuoden juttuja. Aikaisintaan. Nyt pitäisi saada mielikuvitus liikkeelle ja päästä etenemään yläpuiston kanssa.
Ja sitten tuli blokki. Aivan totaalinen tyhjyys. Ei ole mitään hajua mitä seuraavaksi tekisin? Mistä kolmannelle pensashanhikille pääsee? Mihin tulee seuraava polku? Pääseekö puistoon ”takakautta” vai onko sinne vain yksi sisäänkäynti? Mitä seuraavaksi teen? Miten ihmeessä saan pois sen rakennusmuovirullan joka on puoliksi peittynyt maan alle? Se on jo niin haperoa, että se hajoaa kosketuksesta.
Parin päivän mietintätauon jälkeen suunnitelma on ihan yhtä olematon ja pää ihan yhtä tyhjä kuin aiemminkin, mutta sain edes silmäni auki. Mitähän varten tulin istuttaneeksi akileijaa ja rönsytiarellaa ihan takariviin? Miten minä luulen ne näkeväni jos niiden edessä on metrin, vähän toista korkeita rehuja? Vaikka pärjäävätkin puolivarjossa, varjossa niin kyllä ne silti vähän valoa tarvivat nekin.
Ja muistikin palailee pätkittäin. Totta, paarmojen takia päivällä ei viitsi paljon touhuta, mutta aamutuimaan pihalla ei ole paarman paarmaa. Siispä työn touhuun heti aamulla. Vaikka kuinka mittarissa näkyvä 7 astetta hirvittäisi. Päivällä pahimpaan paarma-aikaan joutaa ottamaan vaikka pikkutirsat. Sitähän varten kesäloma on?
Siispä ensimmäinen siirto. Heitin kolmosalueelle viskomani ruusut, joiden nimeä en edes tiennyt, pois. Niiden tilalle laitoin kalliokielot ja niiden eteen akileijat. Sain rohkeutta siirtää kukkivan myskimalvan ja nupuilla olevan harmaamalvikin. Ne menivät sinne takariviin. Tai no onhan takarivissä vielä vuorenkilvet, mutta niiden tehtävänä onkin pitää metsä ja heinät poissa pikkupuistostani.
Saniaiset näyttävät huonolta, mutta en luovuta vielä. Jos ne ovat pärjänneet kompostissa yli vuoden, niin eiköhän ne siitä ensi kevääksi toinnu. Joohan? Jos eivät, niin onhan niitä toki lisää.
Mutta mitä tehdä tyhjyydelle? Luulen kokevani nyt sitä, mistä taiteilijat puhuu kun kertovat blokista, ”writer’s block”. Haluaisin saada pikkupuistoni tänä kesänä valmiiksi. Tai no valmiiksi ja valmiiksi. Siis sellaiseksi, että siellä ei olisi enää muokkaamattomia alueita, eikä rikkaruohot rehottaisi, eikä yhtään rikkasiementä enää lisää tulisi.
Yläpuiston suhteen mieli on ihan tyhjä, mutta sitä vastoin tontin länsireunalle on jo villejä suunnitelmia. Kunpa vaan joku kävisi rikkaruohot poistamassa, muokkaisi maan ja poistaisi ne kivet sieltä. Noh, se on joka tapauksessa ensi vuoden juttuja. Aikaisintaan. Nyt pitäisi saada mielikuvitus liikkeelle ja päästä etenemään yläpuiston kanssa.
Yläpenkki, -patio, -nurkka, -soppi, -puisto?, osa III
Hienosti tekee muisti tepposia. Yhtään en muistanut, ettei heinäkuussa huvita enää mitään uusia kaivauksia ja istutuksia tehdä. Eikä mitään muutakaan joka kestää kauan ja on hikistä. En yhtään muistanut, että tässä vaiheessa vuotta paarmat alkavat olemaan sellainen kiusa, ettei ulkona viitsi pitkiä aikoja olla. Jos on pilvistä tai varjossa niin on hyttysiä ja jos aurinkoista niin paarmoja kiusana.
”Mitä sie etelän mies huijot, ota ohvia!” Offia olen laittanut, mutta olen melko varma, ettei se pitkän päälle ole ihmisen iholle ja terveydelle hyväksi jos aamusta iltaan on paksuhko off-kerros nahan päällä. Siispä yläpuisto on kohdannut vakavia viivästyksiä. Kuunliljojen viereen ehdin muokkaamaan seuraavan minialueen (onko se nyt neljäs?), vaikkei kuunlilja-aluekaan vielä ole istutettu. Siinä on kuitenkin paksuhko nurmisilppukerros päällä pitämässä siemenrikkojan etäämpänä. Keväällä kylvämäni kukat ja perennat tuntuvat olevan kivikkokasveja. Johtuisikohan se siitä, että viime vuonna tein kuivakkopenkkiäni ja ehkä varauduin, että siihen tarvittaisiin kasveja tänä vuonna? Ja akileijoja. Minun täytyy lakata kylvämästä akileijoja.
Viideskin minialue valmistui rappusten viereen. En teekään yläpuistoon pyörätuoli-/kottikärryramppia. Päätin, että joko nousen kottisteni kanssa rappuja pitkin tai käytän koria. Rappusten viereen laitoin hankkimani kirjoapteekkarinruusun. Siitä tuli mieleeni, että ruusuhan on vielä tovin melko pieni, joten jotakin maanpeittoa voisin siihen laittaa. Ehkäpä kevätkaihonkukkaa? Siispä naapuriin kerjuulle.
Kevätkaihonkukan lisäksi sain kolme kalliokielon alkua ja rönsytiarellaa. Kevätkaihonkukkaa siis ruusun juurelle ja kalliokielot ja rönsytiarellat nelosalueelle. Ja viimevuotisesta vauvalasta akileijoja. Mihinkähän tämänvuotiset akileijakylvöt laitan?
”Mitä sie etelän mies huijot, ota ohvia!” Offia olen laittanut, mutta olen melko varma, ettei se pitkän päälle ole ihmisen iholle ja terveydelle hyväksi jos aamusta iltaan on paksuhko off-kerros nahan päällä. Siispä yläpuisto on kohdannut vakavia viivästyksiä. Kuunliljojen viereen ehdin muokkaamaan seuraavan minialueen (onko se nyt neljäs?), vaikkei kuunlilja-aluekaan vielä ole istutettu. Siinä on kuitenkin paksuhko nurmisilppukerros päällä pitämässä siemenrikkojan etäämpänä. Keväällä kylvämäni kukat ja perennat tuntuvat olevan kivikkokasveja. Johtuisikohan se siitä, että viime vuonna tein kuivakkopenkkiäni ja ehkä varauduin, että siihen tarvittaisiin kasveja tänä vuonna? Ja akileijoja. Minun täytyy lakata kylvämästä akileijoja.
Viideskin minialue valmistui rappusten viereen. En teekään yläpuistoon pyörätuoli-/kottikärryramppia. Päätin, että joko nousen kottisteni kanssa rappuja pitkin tai käytän koria. Rappusten viereen laitoin hankkimani kirjoapteekkarinruusun. Siitä tuli mieleeni, että ruusuhan on vielä tovin melko pieni, joten jotakin maanpeittoa voisin siihen laittaa. Ehkäpä kevätkaihonkukkaa? Siispä naapuriin kerjuulle.
Kevätkaihonkukan lisäksi sain kolme kalliokielon alkua ja rönsytiarellaa. Kevätkaihonkukkaa siis ruusun juurelle ja kalliokielot ja rönsytiarellat nelosalueelle. Ja viimevuotisesta vauvalasta akileijoja. Mihinkähän tämänvuotiset akileijakylvöt laitan?
keskiviikko 15. heinäkuuta 2009
Odotuksen outouksia - osa II
Balkaninvuokko on kasvi, jonka soisin kasvavan tiettyjen kukkapenkkien reunamilla. Se on matala, kukkii nätisti ja käsittääkseni aika vaivaton, kuten useimmat muutkin sipuli- ja mukulakasvit. Joka vuosi olen pussin tai kaksi mukuloita ostanut, mutta onnistumisprosentti on ollut todella matala.
Viime keväänä huomasin ensimmäistä kertaa pussin kyljessä istutusohjeet. Siinä sanottiin, että mukuloita pitää liottaa ensin vuorokausi tai kaksi ja sitten vasta laittaa maahan. Ups. No eihän sitä nyt tarhuri jouda mitään liottelemaan, maahan menevät kun inspis iskee. Laitoin mukulat maahan ja toivoin parasta kuten usein ennenkin.
Tänäkin vuonna olen kitkenyt leinikkejä runsain mitoin pihastani. Rönsyleinikki mokoma leviää kukkapenkkiin usean metrin päästä vaikka kuinka koittaa ruohonleikkurilla kurittaa. On siis pakko kitkeä. Jotenkin sitä on jo kolmessa ja puolessa kesässä oppinut missä se rönsyleinikki kasvaa ja nyppii sitä samoilta kasvupaikoilta automaattisesti pois. Eräs kukkapenkki on vielä niin tiivistä maata, että siitä en saa kitkettyä oikeastaan mitään, siitä lähtee vain lehdet maanpintaa myöden pois.
Tänä kesänä huomasin leinikkiä kitkiessäni, että siinä on kovin oudon näköinen kukkanuppu. Se hehkui sinistä. Kourallisen ehdin nyppiä ”leinikkejä” ennen kuin havaitsin nupun ja jätin loput nyppimättä. Ajattelin, että josko siinä onkin joku muu kuin leinikki. Aloin vertaamaan lehtiä tarkemmin: eipä ole rönsyleinikin lehti ei. Kasvattamallani jaloleinikillä on vähän samannäköiset lehdet. Olisinko sitä laittanut tähän kohtaan? Kun kukkanuppu aukesi heinäkuun alussa, siitä paljastui balkaninvuokko. Mutta… eikös balkaninvuokon pitäisi olla kevätkukkija? Miksi se nyt heinäkuussa avaa kukkiaan? Samapa tuo, hyvä kun kukkii.
Vaan eipä ole ihme, ettei ole vuokot aiemmin kukkineet. Mikäs rehu sitä nyt kukkia jaksaisi jos tarhuri on koko ajan repimässä kaiken vihreän pois?
Se on aika veikeää, että sitä luottaa siihen mitä odottaa, eikä aina usko edes omia silmiään. Odotin siinä kasvavan rönsyleinikkiä, joten nypin pois kaiken mikä vähänkään siihen suuntaan viittasi lehdiltään. Siis vähänkään. Vaikka kuitenkin olisi pitänyt tarhurina nähdä mitä olin kitkemässä.
Odotuksen outouksia - osa I
Isäntä sai viime keväänä karhunvattua kolmen juurakon verran. Luulen niiden vaativan valoa, lämpöä ja ravinteita, joten annoin isännälle ohjeeksi istuttaa ne kompostin viereen tontin eteläreunalle. Karhunvattu kukkii ja marjoo toisen vuoden versoilla, ja kun isännän juurakot olivat vasta kaivettuja ja istutettuja, ei niissä ollut vielä edes saman vuoden versoja. Siinä ne kasvoivat ja komistuivat. Isäntä kävi niitä aika ajoin hoitelemassa: niittämässä ylimääräiset heinät ympäriltä matalammaksi.
Tuli talvi ja paikallinen peurakanta söi sekä minun että isännän karhunvattujen vuosiversot. Taas. Tuho oli lähes täydellinen, ei siis tarvitse isoa satoa odottaa tänäkään kesänä. Ehkä muutaman marjan saa jos kesä on otollinen.
Tuli kevät ja kesä alkoi. Minun karhunvatuissani oli jokunen kukkanen ja isäntä kovin etsi omastaan. Nuppuja siellä olikin, mutta hiljaa ihmeteltiin mikseivät nuput vielä ole auki, kun isännän karhunvatut kumminkin ovat paremmassa paikassa.
Tuli talvi ja paikallinen peurakanta söi sekä minun että isännän karhunvattujen vuosiversot. Taas. Tuho oli lähes täydellinen, ei siis tarvitse isoa satoa odottaa tänäkään kesänä. Ehkä muutaman marjan saa jos kesä on otollinen.
Tuli kevät ja kesä alkoi. Minun karhunvatuissani oli jokunen kukkanen ja isäntä kovin etsi omastaan. Nuppuja siellä olikin, mutta hiljaa ihmeteltiin mikseivät nuput vielä ole auki, kun isännän karhunvatut kumminkin ovat paremmassa paikassa.
Kesäkuussa päätin purkaa kompostin. Revin isännän kanssa lautareunat pois ja niitä poltettiin kokossa. Itse talikoin ja tasoitin kompostin tarkoituksenani tehdä siitä uusi yrttitarha. Heinäkuun alussa reunustin yrttitarhaani vanhoilla kattotiilillä. Reunustaessani kiersin myös isännän karhunvattupusikkoa. Sieltä pilkisti isännän ”karhunvatussa” vaaleanpunainen kukka. Silloin minulla välähti: eihän tämä mikään karhunvattu ole vaan tuoksuvattu. Varmemmaksi varmuudeksi vertasin vielä lehtiä omaan karhunvattuuni. Juuh, ei ole karhunvattu vaan tuoksuvattu. Kerroin isännälle uutiset ja isännän mielestä puskan voikin nyt vaikkapa hävittää. Ymmärrän isännän pettymyksen hyvin. Tuoksuvatukasta kun ei tule syötävää marjaa, tietääkseni.
Hiukan mollasin itseäni kun en ole aiemmin älynnyt… Eihän siinä ole edes samanlaiset lehdet ja korkeuskin on ihan erilainen.
Mikähän maailma siinä on, että kun odottaa jonkun rehun olevan jotakin tiettyä, niin ikään kuin kieltäytyy näkemästä sitä mikä silmien edessä on? Ei tajua että silmien edessä kasvaa jotakin ihan muuta, tuttuakin, kuin mitä sen pitäisi olla.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)